Adopitolaki?

Suomen laki edellyttää, että kansainväliseen adoptioon ryhtyvän tulee saada:

-kansainvälistä adoptiopalvelua

-adoptioneuvontaa

-adoptiolupa kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnalta

Ulkomailta adoptointi edellyttää siis aina, että hakijat saavat adoptiopalvelua joltakin sosiaali- ja terveysministeriön valtuuttamalta adoptiopalvelunantajalta.

Jos kuitenkin asuisitte toisessa valtiossa, niin tilanne olisi eri, vaikkain sielläkin sitten pitäisi tietenkin edetä sen maan lakien mukaisesti.:

Laki lapseksiottamisesta 8.2.1985/153 38 § (22.3.1996/175)

Jollei 2 momentista muuta johdu, vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa, jos kummallakin lapseksiottajalla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikka sanotussa valtiossa tai tämän valtion kansalaisuus taikka jos lapseksiottaminen on pätevä siinä valtiossa, jossa lapseksiottajilla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikka.

Vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen, johon on ollut haettava 25 §:ssä tarkoitettu lupa, on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa vain, jos lupa on myönnetty.

Haagin sopimuksen osapuolena olevassa vieraassa valtiossa vahvistettu ja siellä Haagin sopimuksen mukaiseksi varmennettu lapseksiottaminen on 1 ja 2 momentin estämättä ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa.

Vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen, joka ei 1¿3 momentin nojalla ole pätevä Suomessa, on täällä pätevä vain, jos Helsingin hovioikeus on vahvistanut sen.

Adelein:

Sattuuko kukaan tuntemaan Suomen adoptiolakia hyvin? Nimittäine sellainen kysymys tuli mieleen, et onko suomalaisen mahdollista adoptoida ulkomailta itsenäisesti jos on omia kontakteja orpokoteihin? Miten menis sit ne kaikki muodollisuudet, jos ei olis järjestöä takana? Onko edes mahdollista?

Tuota arvelinkin, mutta en tunne yhtään käytäntöjä joten halusin varmistaa asian minua kokeneemmilta.