Mikä hinku ihmisillä on kerrostalosta pois??
Tämä kerrostaloasuminen on niin helppoa. Ei tarvitse murehtia kaiken maailman korjaustöistä. Yhtiövastiketta vastaan hoituu niin lumenluonti kuin yhteisten tilojen siivouskin. Iso pyykkitupa kuivaushuoneineen ja mankeleineen palvelee silloin, jos oma pesukone tai kuivaustilat eivät riitä.
Pihat ovat ihanan isot ja vihreät ja lapsilla aina leikkikavereita. Puhumattakaan muista lähiöelämän eduista: koulu ja päiväkoti ovat nurkan takana, samoin hiihtoladut, uimaranta, kauppa ja kirjasto.
Meilläkin on perisuomalaiseen tapaan harkinnassa ok-talon rakentaminen tai osto, mutta poikkeuksetta esittelyjä kierreltyäni palaan kotiin ajatellen, etten taidakaan haluta täältä hyvästä ja helposta asuinpaikasta mihinkään!
Kommentit (29)
En jaksa sitä, että koko ajan pitäis olla pihatöissä tai remonttihommissa. Tietenkään kaikkien omakoti- tai rivitalot eivät ole vanhaa tuotantoa, jossa puuhaa riittää jatkuvasti...
Millään tavalla ei kyetä huomioimaan muita kerrostaloasujia. Kun ite valvoo, niin silloin voi pitää sellaista meteliä kuin huvittaa. Päiväaikaan voi huudattaa musiikkia täysiä, kun " eihän nyt ole järjestyssääntöjen mukaan hiljaisuus" . Sama selitys, jos koira räksyttää koko illan / päivän putkeen yksinään asunnossa. " Ei nyt prkl ole hiljaisuus, kyllä nyt saa ääntä kuulua..." HÄIRITSEVÄÄ METELIÄ EI SAA KUULUA MYÖSKÄÄN PÄIVÄLLÄ, ja siihen luetaan koiran tauoton haukkuminen, musan soittaminen täysillä, huutaminen ja riitely, että sanat kuuluu suoraan naapuriin, eikä riidan aihe jää epäselväksi seinänaapureille.
Myöskin se olisi suotavaa, että yöllä ei biletettäisi, katsottaisi tv:tä kovalla, huudettaisi, kolisteltaisi rapussa jne. Yritetään olla mahdollisimman hiljaa klo 22-06 välillä.
Tänäänkin heräsin aamulla viiden jälkeen koiran räksytykseen, samoin lapset... Alkoi lauantaiaamu aikaisin...
Nelonen aika hyvin jo tiivistikin kirjoituksessaan ne syyt, miksi en halua asua kerrostalossa. Naapurissa asui typerä naikkonen, joka järjesti joka halvatun perjantai bileet luonaan. Tietysti, kun Helsingin keskustassa asuttiin, niin kivahan se on lähellä baareja ym. juottoloita aloitella iltaa. Musa raikasi alkuillasta ja tietysti myös neljän jälkeen, kun kotiuduttiin baarista. Lisäksi en jaksanut kuunnella toisen naapurin viulunvingutusta. Ärsytti myös rappukäytäviin, etenkin talvella, pesiytyvät kodittomat.
Täällä omassa talossa on rauhallista. Pihatyöt ei haittaa, sillä teemme niitä mielellämme.
Kukaan ei kyttää, pääsee suoraan omalle pihalle ovesta. Ei tarvitse vaihdella " hyvääpäivääkirvesvartta" tervehdyksiä kenenkään kanssa. Omakotitalóssa on hiljaista, ei muiden kolinaa tarvitse kuunella.
Minäkin asun mielelläni kerrostalossa, mutta sillä edellytyksellä kuitenkin että omistan kesämökin. Välillä on pakko saada tunkea kädet kunnolla multaan! Jos asuisi omakotitalossa, olisi matkoilla ainainen huoli, ja kaksi pihaa hoidettavana. Ei kiitos!
mä en kyllä muuta koskaan omakotitaloon, oon pihatöissä täysi tumpelo. Meillä ollut kerrostaloissa aina ihanat naapurit.
Kaikki kasvaa itsestään mikä on kasvaakseen. Haravoida osaa kuka vaan. Jos viitsii.
Ehkä tämä on sitten itsekästä tämä maalla asuminen, noh sentään me viljellään osa teidän leivistänne ja puuroistainne :) nautin tästä tilasta ja rauhasta. Kuuluu linnunlaulu, ei tarvitse ressata naapureiden melua tai sitä minkä verran itse meluaa. Ei tarvitse sitoutua yhteisiin sääntöihin, hyviä puolia voisi luetella loputtomiin. Mutta ymmärrän senkin jos joku haluaa helppoa asumista pienillä kustannuksilla.
Etenkään tuota, ettei " tarvitse" vaihtaa naapureiden kanssa kuulumisia. Tai se huonekalujuttu: miksi ihmeessä niitä pitäisi siirtää yöllä...?
Noh, olemme erilaisia.
ap
ja sitäkään ei tarvitse stressata.
Entä sitten vapaus mölytä itse...? Eikö nyt kuulu ihan alkeellisiin käytöstapoihin, että osataan huomioda kanssaihmiset. Lastenkin on hyvä oppia, ettei tässä elämässä voi milloin tahansa metelöidä ja riehua ihan miten haluaa.
ap
Olenkin viihtynyt paremmin kuin hyvin. Sain kaupat, kuntosalit, lenkkipolut, kulkuyhteydet lähelle. Ei enää lumitöitä, eikä pihasta huolehtimista. Ikkunastamme näkyy kaikenlisäksi ihanat maisemat, koska asumme ylimmässä kerroksessa järven rannalla.
Vierailija:
Entä sitten vapaus mölytä itse...? Eikö nyt kuulu ihan alkeellisiin käytöstapoihin, että osataan huomioda kanssaihmiset. Lastenkin on hyvä oppia, ettei tässä elämässä voi milloin tahansa metelöidä ja riehua ihan miten haluaa.ap
Juoppojen ja narkkareiden kanssa keskustelu onkin niin kovin hedelmällistä. Ja toki voit viedä asiaa eteenpäin ja saada hirveät vihat niskoillesi. Ihan kiva. Tässä ketjussa ei kyllä ole okt:ssa asuvat sanoneet, että voi ihan vapaasti mölytä okt-alueella. Kyllä sielläkin täytyy noudattaa sääntöjä.
mutta varsinkin tyhjät tontit ovat yleensä niin jumalan selän takana että kuka haluaa muuttaa täysin korpeen? Jokapuolelle pitää ajaa, mitään ei ole lähettyvillä paitsi ehkä pieni kauppa ja huoltoasema. En halua että lapset oppivat siihen että heidät kuskataan kaikkialle. Sitten taas jos muuttaa lähelle keskustaa, talot ovat järjestäen vanhoja tai tontit pieniä.
Mutta varsinkin täällä " landella" (Oulu) huomaa että lapsiperheiden oletetaan haluavan rakentaa oma omakotitalo. Pankissa vähän ihmettelivät kun haimme lainaa kerrostalo-osakkeen ostoon: " Minäkun luulin että tietysti omakotitalo!" ja suuren, kivapohjaisen asunnon löytäminen keskustan kerrostaloista oli kyllä kiven alla, keskustassa oli välittäjän mukaan ylipäätään rakennettu hvin vähän yli 100-neliöisiä asuntoja ja nekin olivat nykyään lähinnä toimistokäytössä. Tampereella asuimme ennen, sielläkin ihan keskustan tuntumassa ja asunnon löytyminen ei ollut ollenkaan näin vaikeaa. Ja yhtään ei ole melua kuulunut, naapurit tuntuvat olevan lähinnä eläkeläispariskuntia ja opiskelijoita.
vuosi sitten " maalle" n. 15 km päähän kaupungista. Ihanaa, kun on kevät! Viihdyn puutarhassa hääräämässä. Omassa pihassa saa olla olla rauhassa, mutta kyllä muitakin ihmisiä näkee, jos haluaa. Ei liikenteen melua. Ainut meteli kuuluu fasaaneista, jotka " rääkyy" välillä ikkunan alla. Entisessä kerrostalokodissa ikkunasta näkyi toinen kerrostalo. Nyt on vähän kivemmat näkymät.
En tiedä oliko mulla varsinaista hinkua omakotitaloon, mutta nyt tuntuu, että en ikinä enää muuttaisi kerrostaloon. Tämä oli aivan ykkösvalinta.
Ei mulla ole siis esittää mitään perusteluja. Tykkään vain omasta rauhasta ja luonnonläheisyydestä. Kyllähän omakotitalossakin asuessa pitää ottaa muut ihmiset huomioon, jos ei nyt aivan " keskellä ei mitään" asu. On vaan mukavaa, kun on oma suojaisa piha, jolle saa tehdä, mitä itse haluaa. Tulee oltua ulkona paljon, mutta toki kerrostalossa asuessakin oltiin paljon ulkona. Ehkä omakotitalossa on mukavinta juuri tuo oma piha, joka on tavallaan kodin jatke.
17
Olimme laittamassa nukkumaan, oli ihan hiljaista. Kuulin ihan selvästi kun yläkerran mies nousee sängystä, jouset narisee. Mies kävelee vessaan ja kusi lorisee pönttöön.. Ai että otti päähän!!!! Kaikki äänet kuuluu läpi seinien. Voi kun en enää ikinä joutuisi moiseen asumismuotoon!
Maalle muuton jälkeen en ole juurikaan istunut tietokoneella, saati visiteerannut av:lla. Muutaman viikon välein tulen kurkkaamaan, että mitä täällä höpötellään. Tällainen tuli äsken mieleen, kun olin sahaamassa ja pilkkomassa saunapuita. Ja puilla lämpiävän saunan tuoksu on ihan jees.
17
että sanotaan, että omakotitalossa saa olla jotenkin " ruhassa" naapureilta. mun mielestä ja kokemuksesta nimenomaan omakotitalossa ollaan naapureiden kanssa tekemisissä, ollaan yhtä ikaa pihalla, vaihdetaan kuulumisia, käydään lainaamassa tulitikkuja jne. nykyään kerrostalossa ei tällaista ole. toki naapureita moikataan (meillä tosi mukava suintao)
En muuttaisi täällä mitään. Lisäksi vanhempamme (siis lasten isovanhemmat) asuvat omakotitaloissa, joten heillä voi käydä kyläilemässä. Ja kesämökillä käydään myös.
Ymmärrän silti sitä, että jotkut haluavat omakotitalon. Se on epäekologista ja itsekästä ja ihmiset haalivat ympärilleen liikaa tilaa. Joku 200 neliötä nelihenkiselle perheelle on naurettavaa. Mutta suomalaiset on niin toinen jalka turpeessa, että monille se omakotitalo symboloi oikeaa ja onnellista elämää. Mitäs siihen voi sanoa.