Pelaamisesta
Tietsikka peleistä. Lapset ei nykyään muuta tekisikään, kun ulkona niin pimeää ja märkää. Jos en anna pelata ovat älyttömän huonolla tuulella tai siis vanhempi lapsi on ja alkaa satuttaa nuorempaa ja sitten itkee nuorempi. Mitään en saa noita tekemään. Mikään muu ei kiinosta. Ennen leikkivät paljon yhdessä, mutta nykyään menee tappeluksi ja itkuksi ja siksi vain pelaisivat.
Olen äitinä totaalisen pulassa noiden kanssa. En jaksa tuota jatkuvaa räyhäämistä, raivoamista. Tahallaan sotkee suutuspäissään.
Tiedän, että jotain on mennyt pieleen, mutta en osaa korjata asiaa. Tekisi mieli luovuttaa ja antaa lapset huostaan, kun en niiden kanssa pärjää.
Kommentit (4)
ja panostaisin vaikka ulkoiluun, lukemiseen, lautapelien pelaamiseen, askarteluun ja liikuntaan lasten kanssa.
Mä ajattelen, että joskus on aika pelata enemmän ja joskus sit taas vähemmän. Katso ettei pelaa jotain väkivaltapeliä vaan jotain, jossa voi jopa oppia jotakin.
enkä siitä että mamman on askarreltava lastensa kanssa 24/7 tästä eteenpäin hamaan ikuisuuteen.
Mä ajattelen, että joskus on aika pelata enemmän ja joskus sit taas vähemmän.
Niin minäkin, ja nyt ap:n lasten on mielestäni aika pelata vähemmän, paljon vähemmän.
tekemistä kuin pelaaminen: suunnittelette tänään yhdessä mitä huomenna leipoisitte. Sitten teette yhdessä sen kauppalapun ja käytte kaupassa. Sitten leivotte ja syötte herkkuja. Vähä vähältä se pelaamisen kärttäminen unohtuu. Tietysti se vie sinun aikaasi kun joudut lapsillesi viihdytystä tekemään, mutta onhan se kivempaa puuhata yhdessä kuin av:llä notkua.