Lue keskustelun säännöt.
Olemme tradenomipariskunta
18.04.2008 |
akateemisten pariskuntien ympäröimänä ja se syö itsetuntoa. Siis todellakin, meidän tuttaviipirissä ei ole ainoatakaan sellaista pariskuntaa jossa molemmat olisivat jotain amiksia tai tradenomeja. Aina on puolisoista vähintään se toinen akateemisesti koulutettu.
Miestäni tämä ei haittaa, mutta mä tunnen että meitä pidetään tyhminä, ja ettei olla ansaittu paikkaamme työelämässä (molemmilla meillä siis kuitenkin ihan kunnon ammatit, joissa työskentelee paljon akateemisia samoissa hommissa ja saadaan saman suuruista palkkaakin kuin nämä akateemiset tuttavamme).
Miten päästä eroon tästä tunteesta ettei me olla yhtään mitään, pelkkiä nollia vain, joilla ei ole mitään ihmisarvoakaan. Olemme jätettä, pohjasakkaa.
Kommentit (12)
naamioituminen. Ja AP:lle, kyllä teitä duunareitakin tarvitaan, ei kaikille edes riitä suunnittelu/johtotyötä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mulla on hyvä asema ja nousujohteinen ura vaikkapa finanssipuolella, mitä siellä eroteltaisiin ihmisiä minkään asenteen perusteella? Bisneksissä tarvitaan nälkäisiä ihmisiä.
Olen itsekin tradenomi, mutta opiskelen tällä hetkellä valtsikassa. Ylempi AMK-tutkinto ei kiinnosta, sillä yrittäjyys ei ole mun juttuni. Enempi suureen firmaan töihin vaan ja siitä sitten eteenpäin.
Miksi alemman tason tutkinnon suorittaneen pitäisi tyytyä jotenkin vähempään ja nöyristellä mahtavia maistereita?
Kaikessa ei papereita kysytä. Ja vielä useampi on koulutettu BBA, MBA, ties mitä tohtorin tutkintoa takana ja sit ei kuitenkaan työ vastaa koulutusta ja heillä vasta itsetunto-ongelmia piisaakin.
Olet päässyt samaan kuin tuttavasi, mutta hieman eri tietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksoistutkinto yliopistosta, mutta ei siltikään oman alan töitä. Tällä hetkellä teen töitä, johon pääsee lähihoitajan tutkinnolla.
Ennen ajattelin samoin kuin ap.
Naurattaa lähinnä työttömät maisteriressut, jotka uhoaa, kuinka he mieluummin kökkivät kotona työttöminä odottaen unelmien työpaikkaa kuin hakevat siivouspuolen töitä tai omalta alalta duunarihommia. Itselläni on tilanne että saan valita, mihin menen töihin.
Miehellä ei ole mitään tutkintoa, mutta firmansa menestyy todella hyvin, vaikka sillä alalla kilpailua paljon onkin.
Akateemiset työttömät yrittävät pönkittää itsetuntoaan vetoamalla siihen akateemisuuteen. Ihan kuin maailmassa ei muuta ihailtavaa olisikaan kuin yliopistotutkinto.
En ole tradenomi, mutta kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mua ainakaan pätkääkään heilauta toisten koulutus. jos kaveri on kiva niin kaveri on kiva, oli sitten koulutus mikä tahansa!
terv akateeminen
Meillä kummallakin on amk tausta. Tiedän yhden tuttava perheen jossa toinnen on lääkäri ja toinen väitellyt tohtoriksi he tai siis tämä rouva on kauhuissaan siitä, että meillä on isompi asunto ja kalliimpi auto kun heillä vaikka emme ole edes akateemisia. Muuten tämä ei vaikuta kanssa käymiseemme mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen akateeminen ja osa ystävistäni, osa ei ole, mutta ei siitä asiasta puhuta. Se ei vain ole merkityksellinen ystävyyssuhteissa.
..jos niiden seurassa tuntee itsensä tyhmäksi? Kannattaisi kenties valita ystäväpiiriinsä henkilöitä, joiden seurassa tuntee olonsa mukavaksi. Meidän porukassa on ihmisiä parturista ekonomiin, eikä kenellekään tule edes mieleen ottaa jonkun koulutustaustaa puheeksi, tuskin niitä kukaan edes muistaa tai ajattelee. Mitä tekemistä koulutuksella on sen kanssa minkälainen toinen on ystävänä tai ihmisenä ? Itse en edes halua kaveerata ihmisten kanssa joille tollaisilla on merkitystä. Ällöttää tollainen pinnallisuus. Eri juttu on sitten työelämässä / työpaikalla, jos siellä joku oikeasti on epäpätevä eikä hoida / osaa hommiaan (ja tällä ei yleensä edes ole tekemistä koulutuksen kanssa), niin silloin pitää miettiä miten saadaan hommat toimimaan ja työt jaettua niin että jokainen saa kasansa lapioitua.
Erillisvalinnassa hakemaan suoraan kauppakorkeakoulun maisteriohjelmaan, ois sitten KTM ja olo kuin maailman omistajalla. Toinen vaihtoehto ois tehdä vaikka MBA. Itse opiskelen BBA:ksi, enkä ajatellut jättää opintoja tähän, osittain samasta syystä kuin teillä.
Olen pitänyt huolen urakehityksestä, että ei varmastikaan olisi kovin vaikeaa päästä valmistuttuani suurehkoon kansainväliseen firmaan töihin ja sitten vaan firman piikkiin MBA ulkomailla ja komennuksille.