Mistä hakea apua, kun ei jaksa??? Ja mistä saa ilman syyllistämistä ja
lasten menettämistä?
Meillä siis kolme lasta, 3v. 2v. ja 1kk. Mies myös, mutta hänestä ei aina ole apua, koska valvoo yöt ja nukkuu päivät!!! Enempää en jaksa nyt kirjoittaa, vastaan, jos kysytään. Tilanne kuitenkin se, että taidan olla uupunut, mutten uskalla hakea apua. Mistä tulisi hakea ja millaista apua saa?
Olisin todella kiitollinen, jos joku osaisi auttaa<3 Enkä kaipaa kommentteja tyyliin - olisiko pitänyt miettiä ennen kuin lapsia tekee -
Lapset ovat minulle rakkaita ja heidän takiaan haluan tilanteen pysyvän hallinnassa, ennen kuin jotain ikävää tapahtuu, koska kaikkien voimat ovat rajoitettuja ja raja voi tulla joskus vastaan, eikö näin?
Kommentit (13)
Kummasta tahansa saat apua jaksamiseesi, hyvä jos uskallat ottaa asian ajoissa puheeksi!
ite sain apua kotipalvelusta, kun nuorin lapsi täytti vuoden, nini en enää tarvinnut apua ja jaksettiin sitten taas oman perheen voimin
voisiko sulla olla synnytyksenjälkeinen masennus? ks. www. aima. fi
Nyt sitten kytätään koko ajan. En enää apua pyydä, enkä rehellisesti kerro mitään.
olin tänään yhteydessä sosiaalityöntekijään, jonka kautta yritämme saada ajan perhekuntoutusjaksoon. Onko kenelläkään kokemusta??
ap
ainoa apu, minkä itse sain omaan uupumukseeni, oli kodinhoitajien numero, mikä sekin oli jo vanhentunut ja pois käytöstä. Sieltä taas ei saanut mitään apua, koska heillä ei ole aikoja.
Vaikka juuri sitä apua jota me saamme.
-2-
Vai onko yöt töissä?
Mielestäni lähtökohtaisesti, jos teitä vanhempia on kaksi kotona, pitäisi teidän kahdestaan selvitä, jos sitten teillä molemmilla ei ole pahoja mt-ongelmia. Tärkeää siis olisi saada se mies osallistumaan arkeen!
Itse sairastin esikoisen vauva-aikana pahaa masennusta. Mies kävi töissä ja hoisi siinä rinnalla lasta sekä kotia minkä kerkesi. Itse kävin toki juttelemassa mt-hoitajan kanssa viikottain sekä söin mielialalääkkeitä.
Jaksamisia!
Mikä ihme tuo on jos väsyy, kun hoitaa kolme lasta yksin ja ukko vaan makaa päivät. Miehellä se masennus taitaa olla eikä äidillä. Ihme syyllistäjiä täällä
Mun ei ainakaan ollut tarkoitus syyllistää, vaan ihmettelen, ettei kaksi aikuista (jos ovat kotona molemmat) pärjää kolmen lapsen kotona. Tilanne on eri, jos toisella tai molemmilla on pahoja mielenterveys- tai muita ongelmia.
10
Ja mitä teki neuvola: Kahden terveydenhoitajan voimin hymyilivät mulle, että sellaista se lapsiperheen arki on. Siinä oli kaikki apu, mitä neuvolasta sai. Sen lisäksi, että neuvola viittasi kintaalla meidän ongelmille, niin ne nosti kynnystä etsiä apua muualta. Vasta vuoden myöhemmin rohkenin soittamaan perheneuvolaan, kun takana oli jo monta epätoivoista tilannetta ja pahentunut uupumus. Että niin hyvää apua neuvolasta saa!
Mutta kun keksin lopulta soittaa perheneuvolaan, niin sitten lähti asiat rullaamaan. Saatiin apua lapsen uniongelmiin, minä sain lähetteen mielenterveystoimistoon ja sieltä kautta lastensuojelu kutsuttiin meille, ja lastensuojelu tarjosi perhetyöntekijää. Lastensuojelu antoi myös muita vinkkejä, joiden kautta sitten lopulta päädyttiin siihen, että palkattiin itse meille kodinhoitaja käymään kerran viikossa.
Tie oli pitkä, ja apua olisi tarvittu jo pari vuotta aiemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Ap:n oireet vaan kuulostivat siltä, että se voisi sitäkin olla. Masennus on hyvin yleistä. Unihäiriöt ovat yleisimpiä vaivoja, aina ei tarvitse olla lannistunut ja alakuloinen varsinaisesti ollakseen masennus. Myös ahdistus ym. ap:n luettelemat oireet voivat kuulua masennukseen.
Se joku, nroa en muista
Meille saatiin nlan kautta perhetyöntekijä. kukaan ei ole syyllistänyt, sanottu että hyvä kun uskalsin pyytää apua.