Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden kammoa?
03.12.2008 |
Olen kotiäitinä ja koen sosiaalisten tilanteiden kammoa. Huvittavaa on, että ihmiset luulee, että olen tosi sosiaalinen ja iloinen. Todellisuudessa pelkään sosiaalisia tilanteita. Kun kaveri kutsuu vaikka kylään niin välttelen. Koen nämä hetket ihmisten kanssa tosi raskaina ja olen aina ihan poikki kun pääsen kotiin. En tajua mikä mua vaivaa ja miksi en osaa olla normaalisti rentona. Välillä koen olevani ihan ulkopuolinen ja tulee fiilis ettei kukaan pidä minusta. En osaa olla oma itseni,mistä tämä voi johtua ja miten siitä voi päästi irti?
Haluaisin nähdä ystäviä ja saada uusiakin,mutta koen yhdessä olon kauhean raskaana!Nautin ainoastaan perheeni, siskojeni ja vanhempieni seurasta. Pelottaa,että ihan erakoidun pikkuhiljaa.
Onko muilla tällaisia oloja?
Kommentit (3)
itse että väsyneenä helpommin kammoaa noita tilanteita, seurusteleminen muiden kuin ihan lähipiirin kanssa tuntuu kertakaikkiaan liian uuvuttavalta. Niitä tilanteita jännittää etukäteen kun on jo valmiiksi väsynyt. Monesti voi olla sitten kivaakin kun /jos on jaksanut lähteä. Mutta jälkikäteen on taas uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on käytössä propral-lääkkeet, ilman niitä en pystyisi esim. menemään kaverin tai edes siskon luo kahville! Olen niin kova jännittämään. Aina jos on jotain juhlia tms (sukujuhliakin) niin tulen usein "kipeäksi", että ei tarvitse mennä :(. Ikävää koska todellisuudessa haluaisin kamalasti mennä, en vaan voi, menen ihan paniikkiin, jos joudun istumaan vaikka kahvi- tai ruokapöydässä joidenkin kanssa. Haluan vaan siitä pois, sydän hakkaa, kädet vapisee, tuntuu että pyörtyy. Ihan hirveää. Alkuun luulin että on paniikkihäiriötä, mutta just luin, että siinä ei itse osaa sanoa että mikä tilanne laukaisee sen. Minä kyllä tasan tarkkaan tiedän että missä tilanteissa jännitän, ja senpä takia välttelenkin noita tilanteita :(. En voi mennä vanhempainiltaan ilman propralia, en sukujuhliin, en häihin, en pankkiasioille, en kahville kaverin kanssa jos tapaan kadulla... Todellakin vaikeuttaa elämää huomattavasti, koska en kuitenkaan jatkuvasti halua tuota lääkettä syödä.
Alue: Aihe vapaa
Miehelläni oli tutustuessamme hyvin voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko, sain hänet hakemaan apua (työterveyshuollon kautta), hän sai lääkkeitä ja kävi terapiassa. Puhu neuvolassa rohkeasti tästä ongelmastasi ja yritä saada lähetettä eteenpäin.
Älä missään tapauksessa ala erakoitua tai jää kokonaan pois ihmisten ilmoilta. Pelosta ei ole muuta paranemiskeinoa kuin yrittää olla mahdollisimman paljon niissä hankalissa tilanteissa.