Lue keskustelun säännöt.
Oletko ikinä pettänyt?
03.12.2008 |
Voisitko pettää? Jos miehelläsi olisi yhdenillanjuttu, antaisitko anteeksi? Entä vakipanon?
Kommentit (26)
Olen jatkanut liittoa vaikka mies kärähti vuoden suhteesta.... Aikaisempia olen pettänyt. Nykyistä voisin pettää ilman huonoa omaatuntoa. Ei kuitenkaan kostoksi vaan jos muutenkin siltä tuntuis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaate on siis sellainen, että avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat sallittuja mm. näillä ehdoilla:
- Meidän parisuhde ja perhe tulee ykkösenä. Jos ulkopuolinen suhde tavalla tai toisella sitä uhkaa, se pitää heti lopettaa.
- Kondomi aina käytössä, myös suuseksissä
- Kun mennään vieraisiin, mennään vieraisiin, ei sukulaisiin, työkavereihin, ystäviin, tuttaviin tms.
- Toista ei saa saattaa noloon tai ikävään tilanteeseen (tämä koskee myös sitä, että koska asumme pikkukaupungissa, eivät mitkään huhut saa alkaa kiertää, koska ne olisivat noloja ja pahimmillaan kantautuisivat lastemme korviin.)
- Ollaan rehellisiä myös sille kolmannelle osapuolelle
Noin siis periaatteessa. Käytännössä elämäntilanne (neljä lasta, joista kolme alle kouluikäisiä) saa aikaan sen, että ulkoaviollisia aktiviteetteja meillä on nykyisin aika vähän ja ne mitä on, ovat yleensä yhdenyönjuttuja työmatkoilla tms. Esimerkiksi itselläni on tainnut kuuden viime vuoden aikana olla yhteensä 4 vai 5 ulkoaviollista juttua, joista yksi 'kahdenyönjuttu', muut yhdenyönjuttuja.
Miten se toimii? Ja millaiset ehtonne ovat?
kysyy ihan tosissaan ja uteliaana kaikenlaista pohtiva 8
En ole ikinä pettänyt.
Voisin pettää sellaisessa tilanteessa, jos ainoat keinot saada perheelleni ruokaa olisi maksullinen seksi tai venälaisen ruletin pelaaminen.
Nuo yhdenillanjutut tai vakipanot ovat aina oire jostain, joten en voi sanoa voiko niitä "antaa anteeksi". Suhde voi selvitä niistä tai sitten ei.
En sitten tiedä jos joutuisin liian hyvään tilanteeseen ihonalaiseni kanssa...
Mieheni saa hypätä vieraissa niin paljon kuin kerkiää mutta omien sanojensa mukaan ei ole koskaan käynyt.
Vähän niin kuin tuossa joku kertoi niin avioliitto ja lapset ykkösinä ja sitten vasta muut.'
Ja kun käydään säännöllisesti 8-16 töissä ja viikonloput kuluu neljän lapsen harrastuksiin kuskaamisessa niin ei siinä kerkiä syrjähyppyjä harrastamaan.
ja teen sen todennäköisesti uudelleen. Olen niin helppo. Humala ja muutamat kauniit sanat, muuta se ei vaadi. Olen huomion kipeä ja itsekäs ihminen.
Ja lisäksi tekopyhä, koska mieheni on pettänyt minua 1½ vuotta sitten, ollut pahoillaan ja katuva joka ikinen päivä sen jälkeen, mutta en voi antaa anteeksi, enkä päästä yli siitä. Enkä koskaan enää luottaa häneen.
Ja jos joku kysyy, että miksi olemme naimisissa, niin enpä tiedä. Rakastan häntä valtavasti, mutta kun on riita tai mietin hänen tekosiaan, niin vihaan häntä. Ohjenuorani parisuhteissa on ollut, että silloin, kun on enemmän pahaa kuin hyvää ei ole kannattavaa jatkaa. Meillä on kaikesta huolimatta enemmän hyvää.
En suosittele pettämistä kenellekään. Se omatunnon tuska, jota joutuu kantamaan sen jälkeen, kiinni jäämisen pelko, häpeä ja syyllisyys on jotain niin kamalaa.