Isottelevia 4-vuotiaita?

Meillä 4v tyttö ei ole ihan noin " levee" :)

Mutta isottelee kyllä kovasti ajoittain. Toisaalta välillä pitää saada olla vauva, tahtoo syliin makaamaan ja kätisee kuin pikku vauva.

Ehkä pojat on vielä vähän " mahtavampia" kuin tytöt. Heitä ei yleensä mikään voi satuttaa jne. Muistan kun neuvolan terkkari sanoi aikoinaan, että se on niin hirveää, kun 4-vuotis neuvolassa joutuu " puhaisemaan" tämän kaikkivoipaisuuden kuplan ja antamaan rokotuksen. Ja yht' äkkiä ne ei olekaan enää niin " mahtavia"

Poika tulee tippumaan korkealta ja lujaa, kun joku päivä vastaan tulee vielä isompi ja suuri suisempi poika!!! Auts!!!!

Sanoo silloin, että: " 4-vuotiaat on äiti sit välillä 3 vuotta, kun ne menee nukkumaan."

Niin se katoaa, mainen kunnia ;)



Ap

Niinpä, lapset ovat välillä ärsyttäviä. That' s life.



Hyvin normaalilta 4-vuotiaalta pojalta tuo minusta kuulostaa.



4 pojan äiti

Hyvin päätelty :-)



Ja siis, väitinkö, että mielestäni tämä on normaalia? Miksi tästäkin pitää tehdä joku syyttely-ketju?



Ap

pojan 4-v. neuvolassa ja terveydenhoitaja mainitsi tuosta " isottelusta" , normaali ikään kuuluva asia. Varmasti kyllä ilmenee " eri tasoisena" eri lapsilla, meillä en ole juurikaan tuollaista huomannut.

4-vuotias: Lapsi kertoo villejä tarinoita, liioittelee ja kerskailee jutuissaan: ¿Jaksan nostaa vaikka koko maapallon!¿ Itseriittoinen maailman tähti osaa kaiken ja pystyy mihin vaan, on supermies tai kaikkein ihanin prinsessa.



Toki näkyy jossain lapsissa voimakkaammin kuin toisissa, mutta sinällään ikäkauteen kuuluva juttu, että 4-vuotias on itseriittoinen.

5-vuotispäivään mennessä oli jo unohtunut. Päiväkodissa sanoivat, että pojat yleensä tuollaisia. Varsinkin jos samassa ryhmässä paljon isompia poikia.

että 4-vuotiaat pojat ovat kaikkein eniten väärinymmärretty ihmisryhmä. Juuri siksi, että niillä on tarve ja taipumus käyttäytyä just kuten ap. omaa poikaansa kuvaa. Meilläkin on kotona moinen Tarzan.



Kaikessa siinä uhossa, mitä 4-5 vuotiaalla on, on takana suuri määrä epävarmuutta ja sisäisiä ristiriitoja. Lasta ei saa lytistää ja mollata, vaikka TIETYSTI lapsen käytökseen pitää puuttua, jos käytös on huonoa. Siis toisia ei satuteta jne.



Meidänkin 4-vuotias on tosi ristiriitainen pieni kaveri, puheet ja uhot on suuria, ja silti on vielä niin pieni ja turvaa ja äidin hellyyttä kaipaava poika.

Tämä vaihe, jossa lapsi luulee itsestään huikeita kuuluu terveeseen kehitykseen. Ilmenee erityisesti silloin, jos lapsella on ollut turvallinen varhaislapsuus, ehkä vain vähän kaverikontakteja (mikä aivan normaalia vielä näin pienellä), luovuus ja mielikuvitus saaneet kehittyä rauhassa kenenkään liikoja sitä vielä sörkkimättä.

Meillä nelivuotias jutustelee tähän tapaan:

" Ai auto likki, isi? Oliks sulla vai vähän huono auto isi? Mul ei oo huonoo autoo... kato isi gruuuuuu ja kurvaa ja katoaa paikalta matot vaan jaloissa sutien."

" Kato äiti, isi meni tossa meijän ohi? Se on meijän auto!! Ai ei ollu isi vai? No kuka se sitten oli? Et tiiä? Äiti, sä et kyllä tiiä mitää! Mä tiiän. Se OLI isi. Mä tiiän palemmin kun sä äiti, äiti?"

" Äiti, kenen auto tämä vihlee on? Onks tää meijän uus laina-auto vai? Vai naapulin auto? Onks tää sun, isin, Millan ja mun? Meijän? Onks tää vai munkin? No missäs isin auto sitten on?"

Nelivuotias hahmottaa omaa paikkaansa maailmassa, omia voimiaan, taitojaan, kokoaan. Taitaa olla pojilla voimakkaampana tämä piirre. Jos lapsi lytätään, hänessä ei tätä ilmene. Maailma kyllä opettaa vähä kerrassaan sitten, mikä on kenenkin paikka ja kelle kannattaa suutaan pieksää. Olehan onnellinen terhakasta pojastasi!

Ei puhettakaan, että vieraille aikuisille tai lapsille alkaisi uhota.



Äidilleen kyllä aina korostaa olevansa iso jos vaikka erehdyn hellittelemään " äidin pikku kultaa" .

Tottakai poikaa pitää hillitä ja hillitäänkin. Tämän ketjun tyyli saa taas miettimään, mikä saa jotkut tälle palstalle kirjoittelemaan. Vikaa on löydettävä kanssaihmisistään vaikka väkisin.



Mutta onneksi meitä on moneen junaan, tälläkin palstalla :-)



Samalla tavalla voisin minäkin nyt sanoa, että ne 4-vuotiaat, jotka eivät käyttäydy em. mainitsemallani tavalla ovat epänormaaleja. Jos ja kun isottelu ilmeisesti kuuluu tuohon ikään, niin te, jotka ette sitä normaalina pidä, olette varmaankin nyt sitten tukahduttaneet ja kieltäneet lastenne tunteet. Näinhän se menee, eikös niin?



Kaunista kevättä vaan kaikille! Annetaan vaan edelleen kaikkien kukkien kukkia;)



Ap

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta



http: //jkk. mll. fi /lapsi_kasvaa_ja_kehittyy /4-5vuotias. php



4-vuotias haluaa olla iso ja pärjäävä ja on varsin taitava monissa asioissa. Hän on kuitenkin vielä pieni lapsi ja kaipaa syliä, hoivaa ja hellittelyä. Elämää leimaa voimakas mielikuvitus. Lapsi kertoo villejä tarinoita, liioittelee ja kerskailee jutuissaan: ¿Jaksan nostaa vaikka koko maapallon!¿ Itseriittoinen maailman tähti osaa kaiken ja pystyy mihin vaan, on supermies tai kaikkein ihanin prinsessa. Joillakin lapsilla on seuranaan mielikuvitusystäviä.

Meilläkin 4 v. luulee osaavansa kaiken, ajaa jopa autoa! Jotenkin on niin suloista se uhoaminen. Meillä poika on seurassa ujo, mutta kotona on hurjaakin hurjempia juttuja siitä miten iso ja osaava hän on.



Kyllä kova maailma lyö vielä kasvoja vasten ja nämä pienet sankarit tippuvat maan tasalle.