2-vuotias hakkaa päätä lattiaan raivotessaan - normaalia uhmaa?

Neuvolan mukaan on normaalia kun tunteiden ilmaisuun ei vielä puheenlahjat riitä.

Meillä oli ihan samanlaista pojalla. Hänellä on erittäin vahva luonne ja hän on melko äkkipikainen luonteeltaan. Ja kaikki mikä ei mennyt pojan mielen mukaan aiheutti hirveän kohtauksen. Mäkin luulin pienenä et hänellä on jotain vikaa päässä. Mut hän on erittäin lahjakas oppilas nykyään koulussa. Mutta haastava luonne ja lapsi edelleen.

Juuri vähän aikaa sitten lapsen maailma-lehdessä esiteltiin asioita liittyen uhmaikäisen käyttäytymiseen uhmatilanteissa, ja itsensä vahingoittaminen oli yksi niistä viidestä asiasta, jotka indikoivat lapsen tunne-elämän kehityksen ongelmia. Haastavatkin raivo-kohtaukset ovat ok, mutta itsensä vahingoittaminen liittyy joko masennukseen tai muuhun, mihin pitäisi puuttua. Taisi olla, että yli 25 minuutin uhmakohtaukset päivittäin myös olivat yksi indikaattori kehityksen ongelmiin.

että vauvana oli huonosti nukkuva ja itkuinen, nykyään raivareita lukuunottamatta varsin helppo ja hyväntuulinen.

mutta heittäytyy hirveän dramaattisesti lattiaan aina kun kielletään tai tehdään jotain vastoin hänen tahtoaan. 1,5-vuotias on eikä puhu vielä että sopii siihen " ei osaa sanallisesti käsitellä tunteitaan" .



Jotenkin hauskaa kun meillä on tosi tempperamenttinen tyttö, eikä sen uhmat olleet ikinä tollaisia sarjassa Drama Queen kuin pojalla! ;D

joskus 1-1,5 vuotiaana. Nyt on 2v 4kk eikä enää ainakaan puoleen vuoteen ole päätään hakannut lattiaan. Uhma- ja kiukkukohtauksiakin tulee tooosi harvoin - on kai joku seesteinen kausi meneillään. :D Oli tossa vuodenvaihteen kieppeillä tosi paha uhma päällä ja tyttö sai ihan kamalia kiukkukohtauksia, mutta nyt on onneksi rauhoittunut.

kestää jopa 2 tuntia! Siis kokoaika hirveää huutoa ja rimpuilua. Repi hiuksista, hakkasi, potki, raapi, puri. Kerran juoksi päin seinää, kun oli ihan raivoissaan ja pihalla.

Meillä tyttö rimpuili ihan kamalasti, mutta pidin silti aina koko kiukkukohtauksen ajan tiukasti sylissä ja juttelin rauhallisella äänellä, lauloin ja kävelin ympäri kämppää jutellen ympärillänäkyvistä asioista. Tosta tyttö sitten rauhoittui ja aina kiukkukohtauksen päätteeksi tuli halaamaan ja pyysi vielä anteeksi!



t:7

Jolloin kyllä ihan puhuakkin osasin. Masentunut en ole koskaan ja muutenkin olen ihan normaali ja terve ollut aina. No aika tempperamenttinen olen kyllä edelleen ja herkästi suuttuva (mutta lepyn myös nopeasti). Päätä en tosin enää minnekkään hakkaa, enkä muutenkaan itseäni tai muita satuta :D.

Neljäs lapseni, ainoa tytär hakkasi päätään että maton kuvio jäi otsaan.

Murrosiässä viilteli itseään ja nyt on ensimmäisessä huumevieroitushoidossa.

Varmasti samalla tavalla saanut aukaa ja huomiota kuin muutkin lapset, meillä aika isot ikäerot. Hänen elämänsä vain menee noin!