Moi Höntti!
Kävin täällä lueskelemassa ja löysi sinut. Ja voi ei... Olen tosi pahoillani keskenmenostasi. Kyllä tuli pala kurkkuun minullakin ja veet silmiin puolestasi. Kuinka olet jaksellut? Ei varmasti ollut helppoa. Halit sulle.
Toivotan sinulle onnea pas:iin ja aurinkoista kevättä!
Kommentit (2)
Mitäpäs tässä... elämä kai voittaa. Jotenkin se korkealta ja kovaa putoaminen sai mussa aikaan entistä pessimistisemmän suhtautumisen koko lapsettomuusasiaan. Hirvee kiukku ja raivo aina välillä nostaa päätään, et: *rkele kun elämä on niin epäreilua!!!! Mut, tosiaan nyt menossa sitten pas -kierto. Ens alkuun näytti tosi huonolta, mut tänään käynti sairaalassa avas pienen auringonpilkahduksen pikvien välistä; munis sittenkin kasvanu ja limiskin ihan ookoo, ehkä tässä sittenkin päästään vielä siirtoon... Kovasti olen yrittäny siirtää koko ajatuksen hoidosta jonnekin taka-alalle ja kieltämättä aika hyvin siinä onnistunutkin, varsinkin kun näytti uhkaavasti siltä et penkin alle menee tääkin kierto. No, nyt vähän positiivisemmalla mielellä, mut hirveesti ei uskalla tuuletella, kun pelko siitä et kaikki voi mennä pahasti pieleen jyskyttää jossain takaraivossa...
*höntti*
Mä sekoilin tän kirjoittamisen kanssa... olin laittamas tätä viestiä teidän pas pinoon. Sorry!
Luulin et mun viesti aina hävis jonnekin.. eipä tosiaan... on nyt vaikka kuinka monesti näkyvillä. Anteeksi.