Äidin sunnuntai

Herään klo 5.30. Juon kahvin ja syön äkkiä jotain. Ajan töihin ja vaihdan työvaatteet. Kuuntelen yökön raportin ja lähden laittamaan essun ja kumisaappaat eteen.

Vilkaisen kelloa, kuinka kiire on. Haen ensimäisen potilaan pestäväksi paareilla. Pesen ja kuivaan ja puen ja leikkaan kynnet ja ajan parran ja laitan tarvittavat rasva. Hiki vähän valuu selkää pitkin.

Nostan potilaan pyörätuoliin ja vien päivähuoneeseen.



Juoksaisen äkkiä toiseen huoneeseen ja haen toisen potilaan. Hänellä onkin isot kakat housuissa. Siivoan jäljet ja pesen takapuolen ja annan lappupesun ja pesen hampaat. Puen ja nostan pyörätuoliin ja vien päivähuoneeseen.



Kello käy, mutta vielä pitää ehtiä 2 laittaa päivävaatteisiin ennen puuroa.



Käyn äkkiä pesaisemassa hikisiä kainaloita ja lähden laittamaan aamupalan. Sen jälkeen lähden syöttämään potilaat. Kun aamupala on syötetty, huuhtelen astiat ja panen tiskikoneeseen.



Tämän jälkeen käyn katsomassa, että kaikki on hyvin ja juopaisen pikaisesti kahvin ja syön leivän.



Kahvin jälkeen lähden purkamaan pyykkiä ja panen lisää koneeseen ja viikkaan edellisiä potilaiden huoneisiin ja komeroihin. Samalla petaan jokaisen sängyn ohikulkiessani.



Kun on sunnuntai, on onneksi helpompi päivä ja ehdin yhden potilaan pukea ulkovaatteisiin ja käydä häntä työntelemässä pyörätuolilla ulkona ennen lounasta.



Lounasta ennen katson, kuka on kastellut ja nostelen yksin ja kuivitan heidät. Sen jälkeen lähden purkamaan tiskikoneen ja laittamaan astiat ja jakelemaan lounaan.



Klo on 12. Kotiäitinä pääsin huomattavasti helpommalla.

jos nukkuu aamulla liian pitkään. Haluan, että lapset on petissä ysiltä. Keskimmäinen valvoisi mielellään yhteentoista ja nukkuisi aamulla ties kuinka myöhään.

Ap

yleensä menee riidaksi just sunnuntaina kun huudan ja itken miehelleni että anna mulla aamupäivä ILMAN LAPSIA. en halua edes ottaa mitää kantaa mihinkän lapsia koskeviin asioihin.

Kilpailla nyt sitten siitä, että kenellä on raskainta. Eiköhän se mene niin, että jokaisella on oma limittinsä ja joka tapauksessa aina löytyy joku jolla on rankempaa.



Miksi aina hyökätä toista vastaan? Miksi ette vedä yhtä köyttä? Tämä on juuri syy siihen, että olette edelleen maailmassa niitä " kakkosia" .

äideille, jotka raatavat joko kotona tai töissä. Nainen on vaan sitkeä pakkaus=)

Ihmisillä on aina tapana valittaa omaa elämäntilannettaan, millainen hyvänsä se on.

Jos sulla ei ois lapsia valittaisit, miten tylsää sulla on ja katsot Salkkareiden uusintoja ja kamala ilma, ei mitään syytä mennä uloskaan ja kavereillakin tuntuu olevan muuta tekemistä ja kaiken kukkuraksi ehkä vielä kunnon krapula ja mätät pakastepizzaa, kun ei itelleen viitti alkaa ruokaakaan tekemään.

Mulla on vasta yksi vauva ja mielestäni on ihanaa miten tämä pieni ihminen on tuonut sisältöä elämään.

Pääsin puolen yön aikaan eilen töistä, ja nukkumassa n. yhden maissa, lapsi nukkuu päiväkodissa. Aamulla kello soi 05:30, seiskaksi takaisin töihin. Liian vähän unta siis. Jälleen.

Töissä kuuntelen valitusta, valitusta, valitusta ja on kiire, kiire ja kiire. Totean jälleen että asiakaspalvelussa raskainta on se, että suomalaiset aikuiset ihmiset eivät hallitse alkeellisempiakaan käytöstapoja. Haukutaan, huudetaa, ei osata jonotta, ei sanoa hei, kiitos, anteeksi ei sitten yhtään mitään. Väsyttää, itkettää ja on paha olla, sekä henkisesti että fyysisesti. Piristystä tuo mukavat työkaverit, joiden kanssa vietetty lounastauko on tähän astisen päivän paras hetki.

Puoli neljältä pääsen kotiin, haen yliväsyneen ja äitiä ikävöineen lapsen päiväkodista, jossa hän on ollut eilisestä klo 11:30 asti. Lapsi purkaa ikäväänsä ja väsymystään kiukulla. Annan kaiken huomioni hänelle kotiin päästyäni, laitan ruokaa, pesen pyykit ja pitäisi vielä imuroidakin. Illalla olen yliväsynyt, uni ei tule koska olen jo niin väsynyt, että käyn ylikierroksilla.

Tsemppiä kaikille muillekin sunnuntaita viettäville äideille!

Itse olen osani tietoisesti valinnut ja olen todella onnellinen lapsistani ja mahdollisuudesta hoitaa heitä kotona.



Viitonen, tiedän tarkkaan tuon. Itse tein samaa työtä kahden lapsen äitinä ja kyllä, kotiäitinä on helpompaa. Töihinpaluu vähän hirvittää. Vuorotyö kolmen lapsen kanssa ei ole hyvä yhdistelmä. Varsinkin kun mies tekee myös vuorotyötä, eri alalla tosin.

Ap

(ne pyykit pysyy siellä säilössä, poissa silmistä kunnes jaksaa leipota)



Elämä on.. Mutta eikö ole ihanaa kun on joku jolle keitellä sitä puuroa?



Meillä elämä kovin erilaista:



11.30 heräsin pesemään vauvalta kakat housusta

Pesin kakan ja puin vauvalle päivävaatteet.

Imetin vauvaa ja olin koneella, katselin, miten kärppäjuhlat oli sujuneet!



Mieskin nousi ylös ja alkoi laittamaan aamupalaa, siinä sivussa tyhjenteli tiskikonetta.



Sain vauvan syötettyä ja vein iskälle (hymyili kovasti isille, vauva 6 vk)



Iskä ja vauva rupatteli jonku aikaa kun tyhjensin astianpesukoneen loppuun.



Esikoinenkin kömpi ylös (3 vuotta)



Vauva välillä lattialla, sitterissä ja vanhempien sylissä (huomiota vaativa tapaus) saatiin aamupalat syötyä..



Esikoinen leikkii, imetin vauvan ja laitoin ulos nukkumaan. Mies otti työkoneen ja tuossa tekee vähän töitä, vauva nukkuu ja välillä huutelee tuolta ulkoa. Esikoinen leikkii muumeilla!



Ajattelin tässä alkaa imuroimaan ja leippoamaan niitä pyykkejä tuolta kuivurista, jotka yösähköllä pesin ja kuivasin.. Samalla kattois tuon moottoripyöräilyn loppuun.. Hyvältä näyttää!



Erilaisia elämäntilanteita.. Minulla kovin helppoa ja stressitöntä! Omaan tahtiin tekemistä!

Mikäs sen mukavampaa =)



TÖissä on eri hommat ja kotona eri hommat, hommia molemmissa paikoissa mutta seän on täyttä elämää. Nautin tästä.

Ilman sitä ei kyllä enää pärjättäiskään. Nyt oli vaan sellaisia pyykkejä, mitä en voinut " rummuttaa" . Oli pesussa juhlavaatteita, kun tulimme reissusta. Samaten lasten ulkovaatteita en laita rumpuun.

Ap

en kyllä jaksanut koskaan miettiä sellaisia asioita, ajatteleeko joku minun levittävän persettäni kotona ja pääsekö mies helpommalla töissä.

Mies teki fyysisesti todella raskasta työtä ja pääosin ilta-ja yövuoroa. En todellakaan kadehtinut häntä.



Kotona olossa parasta oli se, että ei tarvinnut koko ajan hosua kellon kanssa, vaikka tekemistä olikin. Jos ei ehtinyt jotain tehdä, sen pystyi siirtämään seuraavaan päivään ja viettämään lasten kanssa lokoisamman päivän. Töissä ei oikein sitä voi tehdä vaan juostaan monesti kellon kanssa kilpaa.



Mutta parasta kaikesta kuitenkin on lapset. Oli sitten kotona tai töissä.

ottanut itselleen mehua jääkaapista, ekaluokkalainen. Kun kuulee vanhempien heräävään, juoksee halittelemaan. Köllöttelemme ja painimme sängyssä jonkin aikaa koko perhe; lapsi menee jatkamaan lastenohjelmien katsomista, me miehen kanssa jatkamme pusuttelua ja kainalossa olemista. Sitten mies menee keittämään kahvia ja tekemään aamupalaa; minä katan pöydän ja katselen hetken lasten ohjelmia lapsen kanssa. Syömme kaikki yhdessä rauhassa aamupalaa, luemme hesaria. Kaikki käyvät vuorollaan suihkussa. Päätämme lähteä rantaan kävelylle, vaikka sataa. Syötämme sorsia, kävelemme yhdessä ja jutustelemme. Mies ja poika rakentavat padon. Tulemme kotiin, haukkaamme välipalaa ja mies lähtee pojan kanssa harrastamaan, minä esivalmistelen ruuan, laitan astianpesukoneen ja pyykkikoneen pyörimään. Nyt juon kahvia ja surffailen netissä, kohta lueskelen työhöni liittyvää kirjallisuutta vähän. Kun mies ja lapsi tulevat kotiin, syömme yhdessä. Illalla lapsen ystävä tulee kylään, leikkivät yhdessä. Me miehen kanssa varmaan katselemme telkkaria, lueskelemme, ripustamme yhdessä pyykit ja tyhjennämme astianpesukoneen, juttelemme ensi viikosta, pusuttelemme paljon...



Kuka käski tehdä miljoona lasta, ja miehen kanssa, josta ei ole apua kotona? Minä ainakin teen elämäni valinnat siltä pohjalta, että saan mahdollisimman paljon sen näköisen elämän, kuin itse haluan, ettei tarvitse valittaa. Yllätyksille ei mitään mahda, ja niiden kanssa eletään sitten parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jos päättää perheen perustaa jonkun miehen kanssa ja lapsia tehdä, niin kannattaisiko etukäteen miettiä kuinka monta ja kenen kanssa, ettei sitten tarvitse arjen rankkuutta valittaa? Hetkeäkään en ole katunut tätä yhtä lasta enkä isää, jonka sille valitsin. Arkemme on täynnä rakkautta, yhdessä oloa, jaettuja arjen askareita...Ei tunnu liian rankalta, ja koko perhe voi vallan mainiosti vuodesta toiseen.

Aamulla herään 5.10. Syön aamupalan, luen lehden ja laitan itseni ihmisen näköiseksi. 6.00 herätän tytön, pesen hampaat, annan maitoa ja sit puetaan vaatteet. 6.15 lähdetään matkaan, 6.30 ollaan päiväkodilla. 7.00 alkaa työpäivä. Aloitan sen leppoisasti kahvilla ja tupakalla, juoruan työkavereiden kanssa. Etsin lavan jossa mehuja ja lastenruokia. Puran tavarat hyllyyn (päiväysjärjestykseen tietysti). Pakkaukset painaa paljon ja niitä pitää nostaa jopa 2m korkeuteen, mutta otan sen kuntoilun kannalta. Klo 8 käyn kahvilla. Syön näkkärin, juon kahvia ja poltan tupakan. Jatkan tavaran hyllyttämistä. klo 11 menen syömään. Hyllytän tavaraa. klo 13 menen kahville. Kahvin jälkeen ei olekaan mitään tekemistä, koska olemme olleet niin nopeita. Menen auttamaan leipäosastolle. Juoruan ja hengailen. klo 14 käyn ylimääräsellä tauolla. Juttelen pomon kanssa mukavia. KLo 15 pääsen töistä, teen ruokaostokset. 15.45 haen tytön päiväkodista. 16.00 ollaan kotona. Tyttö jää ulos leikkimään. Lämmitän tai teen ruokaa. Pyydän tytön syömään ja klo 17 alkaa lasten ohjelmat. Avaan tietokoneen. Klo 18 leikitään, tehään kotihommia, lähetään ulos tms. tytön kanssa. 19.30 tyttö pesulle ja iltapalalle. 20.30 mennessä tyttö sänkyyn. Surffailen netissä. 23 mennessä meen iteki nukkumaan.



Kyllä elämä on ihanaa. Ihan oikeesti.

Minä olen töissä viikot, ma-to. Työpäivät on yhtä hulinaa, töitten lisäksi pitää laittaa ruokaa ja siivota ja pyykätä. Käydä asioilla, viedä harrastuksiin ja synttäreille. Pe-su saan olla kotona. Ja voi miten ihanaa se on! Ehtii rauhassa tehdä kaikki, siivota, leipoa, laittaa ruokaa, ulkoilla...



Kyllä meillä se ma-to on tosi hektistä aikaa ja pitkä viikonloppu ihanan rentoa. Joten kyllä väitän, että tämä " vain" kotona oleminen on paljon kivempaa touhua ;)

Vaaditaanko meiltä oikeesti niin paljon, että lastenkasvatuksestakin puhutaan kuin jostain projektiluonteisesta työtehtävästä?

Meillä on sentään koneet jotka hoitavat suurimman osan kotitöistä ja rahalla saa kaiken, ettei tarvi liata käsiään taikinassa jos ei halua.

Oon miettinyt tätä asiaa paljon ja hartaasti ja keskustellut äitini kanssa, joka ei muista omasta äiti-ajastaan mitään negatiivista (juujuu, aika kultaa muistot...), silloin lapset oli perhe, jota ilman ei menty minnekään/tehty mitään. Se oli se elämä, jota varten elettiin, jota varten jaksoi herätä aamulla. Nykyään pitäis saada kaikkiäkkiähetimullenyt eikä muisteta nauttia niistä elämän pienistä hetkistä, joita kaiholla muistelet vanhana keinutuolissa...Katkerana kenties, voi kun silloin ois tajunnu...

En kadehdi yhtään yhden lapsen äitejä, enkä valita, että minulla on huonosti. Tietoisesti olen lapsia halunnut enenmmän kuin yhden ja miestäni en pois vaihtaisi, vaikka hän sunnuntaina töissä joutuu olemaan. Vastaavasti on sitten viikolla vapaalla.



Teksti oli vain realistinen kuvaus yhdestä päivästä, ihan hupimielessä. Älkää ottako niin vakavasti. Perheemme on tasapainoinen ja onnellinen näin.



Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille äideille!

Ap

Pari koneellista pyykkiä hoitunut siinä sivussa. Lapset viihdyttää itse itseään yläkerrassa. Mietin just mitä hyvää tässä samalla söis =)

lapsi tulee sänkyyn 8.30, saa katsella lastenohjelmia kunnes lähtevät isänsä kanssa laittamaan aamiaista. Minä jään sänkyyn ja nukahdan.



Lapsi tulee herättämään aamiaiselle ja syömme kaikki.



Koko päivä on mennyt vähän siivotessa ja pyykkiä (3 koneellista) pesteessä; mies on kokannut aamiaisen lisäksi hyvän lounaan ja hoitanut astioiden pesun.



Lapsi on käsittämättömän oma-alotteisesti touhunnut omia juttujaan meidän vierellämme koko päivän - joskus näinkin :-)



Jos keli paranee, lähdemme pikkukävelylle - minä olen vielä fyysisesti niin heikko, että mitään pitkää ei voi tehdä.



Kohta varmaan otamme miehen kanssa päikkärit ja lapsi katsoo sillä välin lasten DVD:n.



Ei stressiä, ei kiirettä, vain pieni onnen hetkiä ja hyvää mieltä kaikilla.

käydä kävelyllä, mutta ei töissä.

Minä haluun kans sellaisen. Olis hiukka loman tarvetta ja olis kiva viettää tässä pari ylimääräistä viikkoa perheen kans. Kyllästyttää joskus tuo työnteko kun saman palkan sais saikulla kotona puuhastellessa.