!MARRAS05!, ekaa kertaa ;)

Tintta, olipas kyllä kummallinen suhtautuminen hoidossa. Perttu on rauhallinen, vähän ujo ja herkkä poika. Ensimmäisen kuukauden päiväkodissa tarkkaili sivummalla muiden touhuja ja juttuja. Ja se oli ihan ok juttu.

Kehityskeskustelu oli aika pian hoidon aloittamisen jälkeen ja voi mun oli niin vaikee olla siinä hetkessä mukana. Siis mua itketti niin kauheesti, vaikka ei sinällään mitään syytä ollut. Hoitaja kertoi, että ulkona Perttu leikki yksin hiekkalaatikolla ja siellä saattoi vähän tulla ikävä. Ei itkenyt, mutta naamasta näki, että oli paha mieli. Ruokaa ei tohtinut pyytää lisää tai viedä astioita pois ilman, että hoitaja antoi siihen luvan.

Tosi nopeesti kyllä reipastui ja aina on jäänyt hoitoon ihan mielellään. Ikkunasta vilkuttanut ja lentosuukkoja lähettänyt.

Kerran antoi jopa yhdelle pojalle lapiosta päähän, kun kiusasi.



Hoitajia on kyllä tosi monenlaisia. Vanhassa päiväkodissa oli aivan ihastuttavia tätejä. Ja nykyisessäkin on kyllä mukavia, erilaisia vaan.



Kylläpäs teidän kaikkien marraslasten jälkeiset lapset ovat kasvaneet! Niin aika vain rientää!



Hilda

taas pitkästä aikaa. onpa noema sulla ollut rankkaa, en sitä edes osaa varmasti ymmärtää kun ei oo samankaltaisesta kokemuksia. mutta jo se pelko saako vielä elää ja nähdä lapsensa, että sitten tämän raskauden menetys ja kaikki muu. otan osaa ja lähetän halauksia sulle! voitko vielä yhtään paremmin? fyysisesti varmaan toipuu nopeammin kuin henkisesti. anna asioille aikaa. vaikka tuntuu tyhmältä tässä kirjoittaa mitään, kun en mikään asiantuntija ole juuri missään. ajatus tärkein, kirjoittajan lahjat kakkosena :)



meidän kuulumisia lyhyesti, vauva on oppinut konttaamaan ja nyt uittaa käsiään kissan vesikupissa ja maistelee sen ruokia, koittaa vetää hännästä, verhoista, kukista, painelee stereoitten nappuloita, joulukuusen kaatoi pari kertaa jne. en muistanutkaan että tämä oli tämmöistä. :) pitää äidin liikkeellä. tuntuu että nuorempi vesseli on vähän vilkkaampi tapaus mitä poikanen oli aikoinaan.



poikanen on pari yötä nyt nukkunut omasta pyynnöstään ilman vaippaa. toisena yönä meni kaikki pesuun kun taas viime yönä pysyi kuivana. saa nähdä miten nyt tänä yönä. luonteeltaan on jotenkin minun kaltainen, voimakastahtoinen mutta herkkä. voi kun osaisi tarpeeksi hyvin ilmaista miten rakkaita nuo lapset onkaan. arjessa kun tahtoo olla välillä itsekin kiukutteleva kakara kun on tarpeeksi väsynyt ja turhautunut. miehelle ainakin jos ei kellekään muulle. jospa minäkin joskus kasvaisin.



gerda

Mukavaa joulukuun alkua! On kyllä niin ankeat kelit ettei mitään rajaa. Vaan onneksi tässä on vielä aikaa ennen joulua, jospa sitä lunta ehtisi vielä tulla. Oli niin upea se yksi viikko tuossa taannoin kun oli paljon lunta. Ehdittiin sentään ottaa Jessestä sellainen joulukorttikuva, jossa on aidosti luminen tausta. :-)



Jesse on myös hurahtanut joulukalentereihin (monikossa siksi että niitä kertyi vahingossa muutama). Kaikkein mieluisin on yllättäen namikalenteri, yrittää aina olla jo kurkkimassa mikä nami odottaa seuraavan päivän taskussa. Kuvakalentereista tuntuu olevan hauskinta oikean luukun bongaaminen, kuvia ei jaksa kovin pitkäksi aikaa jäädä katselemaan.



Voi Onni-raasua kun on satuttanut päänsä noin pahasti, hui sentään. Teillä taisi loppua ruokailut kuin seinään tuon tippumisen jälkeen. Suloisia oli Onnin lahjatoiveet koko perheelle.



Kävin eilen varhaisraskauden ultrassa ja jännitti etukäteen niin että meinasi taju lähteä. Pelkäsin jos on taas tuulimunaraskaus tms. Mutta onneksi tällä kertaa sain iloisia uutisia. Kohdusta löytyi pikkuruinen vauvan alku, vastasi mitoiltaan rv 6+6 eli tänään lähti rv 7 liikkeelle. Laskettu aika olisi siis 22.7. Onnen kyynel vierähti kun bongasin itsekin ruudulta pienen sykkivän sydämen. :-) Alussa siis vielä mennään ja keskenmenon riski on toki vielä olemassa, mutta ei kuulemma enää kovin suuri, kaikki näytti sen verran hyvälle ja normaalille. Neuvola-aikaa pitäisi soitella...



Jesse kuunteli tarkkana kun raportoin miehelle ultrakuulumisia ja kysyikin pian "koska se vauva tulee meille" ja alkoi jo suunnitella mitä kaikkea voisi vauvan kanssa leikkiä. Piti vähän tipautella poikaa maan pinnalle ettei taida olla vauvasta ihan heti leikkikaveriksi. Onhan tässä aikaa sulatella asiaa jos kaikki vaan hyvin menee. Huojentunut olo on kyllä tällä hetkellä. Ja jatkuvaa kuvotustakin sietää paremmin kun tietää että syy on hyvä. ;-)



Pääsen tänään työporukan kanssa spinningiin ja sitten syömään. Odotan jo innolla. Ei vastaa lähellekään Noeman kokemaan retriittiä, mutta mukavaa omaa aikaa kuitenkin. :-)



Hyvää joulun odotusta kaikille!



Toivoo Auringonkukka, Jesse ja lilliputti rv 7 :-)

Ihanaa. Olen niin onnellinen puolestanne! Pisti ihan herkäksi, sniif.





Noema, joka miehensä kanssa jo haaveilee kolmannen yrittämistä ;)

Omaa napaa luvassa :)



Onnittelut auringonkukalle ensiksi, aivan tosi ihanaa!!



noema, kiva kun huhuilit meidän perään.



Viime viikon maanantaina tosiaan alkoivat sitten työt, mies vei ensimmäisellä viikolla Lotan hoitoon klo 10 ja minä hain klo 16. Aika lailla itkuinen oli hoidossa koko päivän, mutta ei mitenkään yllättävää kun otetaan huomioon se että ollaan oltu niin pitkään kotona ja Lotta on muutenkin hitaasti lämpenevä.



Hoitajat vain ovat kummastelleet että kun Lotta ei mene muiden kanssa leikkimään, vaan katselee mielummin. Olen sanonut että antakaa Lotan ihan rauhassa seurailla, kyllä menee sitten joskus mukaan kun siltä tuntuu. Aika väsyneitä ollaan oltu koko poppoo iltoisin. Ovat myös ihmetelleet hoidossa että kun Lotta ei suostu nukkumaan päiväunia (ei mm. tälläkään viikolla vaikka ollaan herätty jo klo 6), mutta eihän Lotta ole yli vuoteen nukkunut kotonakaan joten varmasti on kummissaan kun pitää muualla nukkua. Tällä viikolla mies onkin hakenut Lotan hoidosta jo klo 12.30 kun pääsee kuitenkin töistä jo klo 12.



Mutta musta on aivan ihanaa olla töissä :)) Aikaa myöden selviää tykkäänkö olla tuolla töissä mihin palasin, kun kaikki on muuttunut niin totaalisesti kolmen vuoden aikana , ja minäkin sain peräti 3½ päivän koulutuksen hommaan :)) Pikkasen on pää sekaisin ....



No, eipä kummempia nyt mentävä suihkuun ja nukkumaan että jaksaa nousta taas aamulla töihin.



Tintta-liisa ja Lotta jotka ovat aloittaneet työssäkäynnin

Aika se vaan menee ja koneelle ei vaan ehdi...ainakaan pitkäksi aikaa.



Arki rullaa rutiineiden kanssa ja olen tykännyt mutta välillä tietenkin pitää saada edes pieni iltalenkki kun muuhun ei paljon kerkeä ennenkuin on talo valmis. Ens kesään mennessä olis tarkotus päästä muuttaan,sitä odotellessa ja hommia paiskoessa. Olen itekin saanut tehdä oikein "miesten hommia" :)



Auringonkukkaa piti tulla kans onnitteleen IHANAA kun olet nyt raskaana ja ultrassakin kaikki hyvin :) HALAUS!!!! Jessekin saa pikkusisaruksen ,kyllä niistä vaan on iloa toisilleen sitten. Paljon onnea vielä kerran ja toivon että selviät odotusajasta mahdollisimman kivuttomasti kaikinpuolin!



Mullakin välillä meinaa olla taas vauvakuumetta mutta toisaalta en tiedä kuinka kuitenkaan jaksaisin...kauaa ei kannattais ainakaan odotella ja itestäänselväähän raskautuminenhan ei ole mutta mutta...



Ainakin olen ens syksyyn kotona ja sitten olis töihin meno jos ei uutta pukkaa ;)



Annalla on mustasukkasuus jo aika hyvin hellittänyt kun Heini niin kovasti tykkää siitä ja nauraa hänen tempauksilleen,ihania tyttösiä. Anna on oikea pikku-äiti,tiskaa ,laittaa pyykkiä kuivuun,pesee lattioita ja kaikkea haluu tehdä mitä minäkin ja saa tehdä kun vielä kiinnostaa. Heini oppi istumaan ja ryömimään ja tykkää hurjasti keinua kun Anna antaa vauhtia. Kovin nopeesti vauvat kasvavat.



Kohta on joulu ja kaikki vielä tekemättä...

Joulukalenterit täälläkin on niin huippujuttu ja Anna nauttii aloittaa päivän kun saa ekana suklaata syödäkseen.



Ihanaa joulunodotusaikaa kaikille marraksille ja leikki-ikäisillemme!

T:Odottelija76,Anna 3v+Heini 7kk

Nyt sitten täällä leikki-ikäisissä. Ajatella, että aloitin tänne vauvasivuille kirjoittelun silloin odotusaikana jo. :)



Voi Onni parkaa kun on päänsä kolauttanut noin kovasti. Nyt varmaan alkaa olla jo parempi. Meillä jouduttiin poikasen otsasta liimaamaan haava silloin vuosi sitten, ja vieläkin on arpi muistona.



Ihanalta kuulostaisi Noema tuollainen retriitti. Välillä kaipaan kyllä todella paljon hiljaisuutta ja rauhaa, kun meillä on koko ajan kauhee meteli kotona.



Auringonkukka, tosi hienoa että sait ultrasta hyvät kuulumiset. Lämpimät onnittelut vielä kertaalleen!!



Tintta tuntuu hyvin viihtyvän töissä, kiva että on hyvin lähtenyt alku. Varmasti Lottakin tottuu olemaan hoidossa hienosti kun saa rauhassa tutustua.



Odottelijastakin oli kiva kuulla pitkästä aikaa, en muistanutkaan että teillä on taloprojekti. Siinä sitä piisaakin puuhaa kun on vielä kaksi pientä lastakin.



Mitoista oli tuolla taaperopuolella puhetta, nyt on poikanenkin käynyt kolmevuotisneuvolassa. Pituus oli 105,5 cm ja paino 19 kg. Hienosti teki kaiken mitä neuvolantäti pyysi. Eipä varmaan kotona tekisi jos minä kehottaisin. :)Reipas poika kuitenkin, rokotuksenkin sai.



Meillä ollaan sairasteltu flunssaa pariin otteeseen, vatsatautia ja vauvalla oli korvatulehdus. Sai antibiootit siihen, vielä ei oo ollut jälkitarkastusta, täytyy toivoa että on hyvin parantunut. Yöt on yhä huonoja, olleet monta kuukautta, vauva heräilee sen kymmenisen kertaa yössä ja joskus poikanenkin kerran tai pari siihen päälle.



Omaa aikaa ei juuri ole, ja välillä on jaksaminen vähän kortilla kun tuntuu että koko ajan joku on tarvitsemassa musta osansa päivin ja öin, taukoamatta. Väsymyksen takia olenkin muuttunut aika äkäpussiksi. :(



Joulukoristeet on laitettu, kuusi sit tuo viimeisen tunnelman kun jouluksi käydään ostamassa. Poikasella on partiolaisten kuvakalenteri, ihan mielellään kans availee siitä luukkuja.



Ei oo kauheesti ollut aikaa kirjoitella tänne, ja nytkin kuuluu vauva taas heränneen. Puoli tuntia taas ehti vaan nukkua...huokaus.



Mukavaa joulun odotusta kaikille,



Gerda ja pojat

ONNEA Auringonkukka, ihanaa että lilliputti voi hyvin*HALI*



kiireisiä tuntuvat olevan marrasmammat, niinkuin myös me..ei ole todellakaan vapaa-ajan ongelmaa. teemu on nyt keksinyt ettei se nuku päikkäreitä, alkaa illat olla aikamoista hulabaloota. menevät pojat onneksi nykysin nukkumaan jo 19.30 jaa nukkuvat aamullakin suht pitkään. pätkinöisiä emeidän yöt silti on santeri syö max 2h välein edelleen, korvikkeet ei passaa alkaa olla oma olo tosi turhautunut, ja väsykin painaa kieltämättä.

opiskelun aloitin eilen ja se tuntus tuovan mukavaa vaihtelua tähän arkeen :))



3v neuvola meillä on vasta ensi viikolla, mutta pieniähän toi mukula on teihin muihin verrattuna, toivottavasti kasvaa edes jotenkuten käyrällään.



santeri on nyt lähtenyt liikkeelle ja se olikin teemulle kauhun paikka, ja muks ja öms on jokapäiväistä jos santeri riepu edes katsoo teemun tavaroihin niin heti tulee huutia, ole siinä sitten erotuomarina.



joulu suunnitelmia ei ole, kotosalla ollaan ja tehdään jotain kivaa :)



t.tamatu ja pojat

Onpa kiva lukea kaikkien kuulumisia!



Meillä on jyllännyt oksennustauti/ripuli vime perjantaista lähtien. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että alkaa riittämään. Sisu alkoi oksentamaan eilen illalla, mutta ei ole onneksi oksentanut enää. Ripulilla on vielä. Itselleni oksennustauti tuli tosi rajuna ja olin ihan hämärän rajamailla pari päivää. En päässyt ylös sängystä. Miehellä on 24/7 päivystys tämän viikon ja tuo liukas keli ja lumi ovat taanneet töitä, joten olin vähän helisemässä täällä poikien ja oman huonon olon vuoksi. No, onneksi tauti alkaa olla jo selätetty!



Hienoa kuulla, että Tintan töihin paluu on sujunut mukavissa merkeissä, siis, että paluu on tuntunut kivalta! Miksikäs ei olisi tuntunut! Ihme porukkaa, jos on pitänyt ihmetellä toisen hitaammin lämpeävyyttä. Jokainen lapsi on erilainen! Kyllä se Lottakin vielä villiintyy :)



Odottelijan kotona näyttäis olevan vähän sama meininki kuin meillä ;) Kiva kuulla, että teillä on mennyt mukavasti kahden kanssa!



Gerdalle paljon jaksamista! Mulla oli myös tuo tunnelivaihe jossain vaiheessa. En nyt muista missä ;) Olin vähän kuin sumussa väsymykseni kanssa. Meillä se liittyi lähinnä Onnin pahaan uhmapiikkiin ja siihen päälle kahden kanssa tsembalointi ja Sisu taisi silloin nukkua pari kuukautta vähän huonommin.



Tuo nukkumattomuus vie ne voimat. Toivon todella, että vauva alkaisi nukkumaan paremmin! Ja Otso myös! Tiedän, että olen pääsyt helpolla, kun pojat ovat aina nukkuneet niin hyvin. Sen huomasi heti, kun pari kuukautta meni pienillä yöunilla, että alkoi olla kriisin poikasta vähän aiheen kuin aiheen tiimoilla. Olet kyllä mielettömän hienosti selvinnyt tuollaisella unimäärällä kahden kanssa.



Mä otin silloin Sisun kanssa tiukan linjan, kun oli mekkaloinut pari kuukautta öisin. Oli silloin 9 kk muistaakseni. Pinnis oli silloin vielä meidän makkarissa ja päätin, etten nosta lasta syliin huutaessa. Sanoin vain, että "nyt on yö, nyt nukutaan". Pari kolme yötä jaksoi protestoida ja sitten lopetti. Siskon lapsi, joka on temperamentiltaan "hiukan" vaativampi tapaus, hiljeni vasta viikon huudettuaan. Sisko nukkui divaanilla lapsen sängyn vieressä niin, että lapsi näki äitinsä.



Huomasin itse, että mun voimvarat ei riitä, jos en saa nukkua. Olen sitten huonoa seuraa kaikillepäiväsaikaan. Valitsin kahdesta pahasta vähemmän pahan. Kyllä se kirpaisi, mutta oli pakko, koska mun hermot ei MILLÄÄN kestäisi tuollaista pitkäaikaista unettomuutta. Hatunnosto siis sinulle!



Tamatulle tsemppiä opiskeluihin. Mun piti jatkaa nyt syksyllä, mutta sitten en saanutkaan Onnille hoitopaikkaa ja tuli muita suunnitelmia ;) Niitähän mulla riittää aina kun pitäisi opiskeluihin tarttua.



Nyt turisee siihen malliin Sisun vaippaan, että paranee mennä vaihtamaan puhdasta tilalle ;)





Noema