Minulle Jumala on ihan yhtä uskottava kuin Aku Ankka.... Miten selviän uskovaisista?

Jos menet uskovaiselta kyselemään niin sehän luulee että olet kiinnostunut? Tai jos kysytkin niin tuo samaal myös omat ajatukset julki.



Kyllä sitä kieltämättä vaivaantuu kun joku puhuu uskostaan jos ite on ihan eri mieltä. Muutenkin jos joku puhuu jatkuvasti ihan mistä tahansa asiasta niin alkaa se ärsyttää. Mulla oli kerran työkaveri joka puhui kissastaan ainakin kerran tunnissa. Kissa oli tietenkin tosi älykäs ja fiksu ja ymmärsi hyvin puhetta yms. Kyllä se kuulkaas vaan alkaa vit...taa jos joka asiaan pitää kissa tai sitten Jumala vetää.

Häntä ärsyttää satunnaisten tuttujen puhe Jumalasta. Mitkä muut puheenaiheet sinua, ap, ärsyttää vai onko tämä ainoa? Miksi sinua jotenkin uhkaa toisten ihmisten erilainen tapa tulkita elämäänsä ja maailmaa? Se on sinun mielestäsi todellisuuden vastainen. Ärsyttääkö sinua poliittiset näkemyserot? Niissäkin uskotaan, että kun toimitaan tietyllä tavoin, maailma tulee paremmaksi - kyse on uskosta (ei tosin uskonnollisesta uskosta) ja luottamuksesta. Tai ärsyttääkö sinua, jos sinun lapsesi puhuu mielikuvituskaverilleen tai pitää totena joulupukkia, muumeja ja Nalle Puhia tai leikkii olevansa prinssi/ prinsessa, lohikäärme tai leijona?



Monta uskoa on päällä maan...



Itse en pidä ihmisistä, jotka veivaa koko ajan omaa asiaansa ottamatta huomioon tilannetta ja muiden kiinnostusta. Olen itse kristitty, mutta puhun siitä ääneen vain valikoitujen ihmisten kanssa, koska Suomessa uskonnon asioista puhuminen ei ole luontevaa. Monilla on tarve luokitella ihmiset joko ateistiksi tai kiihkouskovaiseksi ja yhteistä pohdiskelua ja ihmettelyä ei helposti synny. Rintamalinjat otetaan heti käyttöön ja nähdään toisinajattelevat vastustajina, ei mielenkiintoisina ihmisinä, joilta voi oppia uutta.

elämäni tapahtumia kommentoistaisiin vaikkapa poliittisesta näkökulmasta käsin." Ai että kävit hakemassa äitiyspakkauksen? Kiitos sosialismin, meillä täällä Suomessa näin hyvin asiat!" (Olettaen että sosialisteilla on jotain tekemistä äitiyspakkauksen kanssa). Ja varsinkin mua ärsyttäis, jos olisin kokoomukselainen :).

Miksi ap:ta ylipäätään vaivaa asia, tai ärsyttää niin paljon, jos koko Jumalaa ei ole olemassa..? Anna toisten uskoa, ovat todennäköisesti onnellisempia uskoessaan kuin silloin jos eivät uskoisi. Usko ei tee kenellekään pahaa...

Eikä se ärsyttäisi jos satuttaisiin puhumaan uskonnosta yhtenä puheenaiheena vaan se että siitä puhutaan vaikka puheenaiheena olisi kaupassa käynti tyyliin "Kiitos Jumalle kun on viisaudessaan luonut lehmät jotta saamme maitoa". Okei, olihan tuo nyt vähän kärjistettyä, mutta uskomattomiin asioihin he saavat ängettyä Jumalan.



"Tai ärsyttääkö sinua, jos sinun lapsesi puhuu mielikuvituskaverilleen tai pitää totena joulupukkia, muumeja ja Nalle Puhia tai leikkii olevansa prinssi/ prinsessa, lohikäärme tai leijona?"



Ei ärsytä, hehän LAPSIA, mutta jos aikuinen puhuu mielikuvituskaverilleen tai uskoo olevansa prinsessa niin kyllähän häntä pidetään vähän tärähtäneenä. Se että mielikuvituskaveri supervoimineen sattuu olemaan Jumala on minulle ihan ok. Mun mielestä tätä uskonto asiaa hiekkalaatikon reunalla voisi verrata siihen että toinen puhuu päivästä toiseen että voi kun lumi kauniin vihreää ja jonain päivänä mun tekis varmasti mieli ottaa sitä toista olkapäistä kiinni ja ravistaa, ja sanoa että etkö sä tajua että LUMI ON VALKOISTA ja puhuisit joskus muustakin.



ap

Olet aikuinen, varmaankin ihan älykäs ihminen, olet saanut jo lapsenkin aikaiseksi joten kuinka vaikea on saada aikaiseksi keskustelu näiden hiekkalaatikkoystäviesi kanssa. Seuraavalla kerralla kerro nätisti, että minä en muuten usko mihinkään jumalaan enkä oikein jaksaisi puhua aiheesta. En usko, että kukaan voi suuttua jos ystävällisesti sen sanoo. Onhan ihmisellä uskonnon vapaus, kaikki saavat uskoa tai olla uskomatta. Vai pelkäätkö, että jäät ilman ystäviä jos sanot asian suoraan? Silloin he eivät ole ystävyyden arvoisia jos suuttuvat.



Kunnioita sinä heidän uskoaan niin he varmasti kunnioittavat sinun uskonnottomuuttasi.



Minä itse uskon vahvasti Jeesuksen jumaluuteen mutta työkavereissani (ennen kotiäitiyttä) oli pari ateistia, he kunnioittivat minun uskoani ja minä heidän näkemystään. He olivat myös muuten vasemmistolaisia ja minä taas keskusta-oikeistolainen. Siitäkään ei syntynyt minkäänlaista ongelmaa vaan päinvastoin, näimme nämä näkemyserot huvittavina ja myös elämää rikastuttavina asioina. tulimme tosi hyvin toimeen.

Etten usko, enkä uskonnosta juuri välitä. Pitäisi varmaan saada sanottua myös etten jaksa siitä puhua enkä kuullakaan jatkuvasti. Paikkakunta on pieni ja lapsella vain muutamia leikkikavereita joten tietenkin pelkään myös suututtavani nämä äidit. Kaikista hassuinta on, että olen tänä hiekkalaatikko aikana huomannut että olen alkanut suorastaan alkanut vastutaa uskontoa, niin kurkkuani myöten olen täynnä "Isän rakkautta".

ap

Menitpä minne tahansa kauemmas tästä ihanasta ja sivistyneestä Euroopasta, kohtaat varmasti paljon enemmän uskonnollisuutta kuin hiekkalaatikolla konsanaan. Meilläkin tämä ns. maallistuminen on varsin uusi ilmiö. Miksi kaikkien pitäisi muuttua siihen suuntaan kuin länsimaissa yleisesti mennään? Onko se todella ihannoitavaa? Meillä uskonto erotetaan muusta elämästä erilliseksi blokikseen. Siksi se vaikuttaa oudolta ja epäilyttävältä. Ei tarvitse mennä kauemmas kuin itänaapuriin tavatakseen ihmisiä, jotka eivät voi erottaa uskontoa ja muuta elämää. Uskonto on osa maailmankuvaa ja siten koko elämää. Miksi siitä puhuminen on niin kiusaannuttavaa monelle? Kun puhutaan ulkomaista tai muualta muuttaneista, ovat kaikki valmiita kestämään erilaisuutta. Miten hiekkalaatikon kulttuurierot ovat vähemmän siedettäviä?

Näin meillä... Menitpä minne tahansa kauemmas tästä ihanasta ja sivistyneestä Euroopasta, kohtaat varmasti paljon enemmän uskonnollisuutta kuin hiekkalaatikolla konsanaan. Meilläkin tämä ns. maallistuminen on varsin uusi ilmiö. Miksi kaikkien pitäisi muuttua siihen suuntaan kuin länsimaissa yleisesti mennään? Onko se todella ihannoitavaa? Meillä uskonto erotetaan muusta elämästä erilliseksi blokikseen. Siksi se vaikuttaa oudolta ja epäilyttävältä. Ei tarvitse mennä kauemmas kuin itänaapuriin tavatakseen ihmisiä, jotka eivät voi erottaa uskontoa ja muuta elämää. Uskonto on osa maailmankuvaa ja siten koko elämää. Miksi siitä puhuminen on niin kiusaannuttavaa monelle? Kun puhutaan ulkomaista tai muualta muuttaneista, ovat kaikki valmiita kestämään erilaisuutta. Miten hiekkalaatikon kulttuurierot ovat vähemmän siedettäviä?

että alkaisit kysymään tutuiltasi asiallisia kysymyksiä heidän uskostaan. Kuvittele olevasi Hesarin toimittaja, joka tekee juttua ja tee neutraaleja kysymyksiä:



Oletteko aina ajatelleet/ uskoneet noin? Saitteko vaikutteita lapsuuden kodistanne vai tuliko usko vasta myöhemmin elämäänne?



Mihin seurakuntaan kuulutte? Mikä seurakunnassanne on sellaista, miksi kuulutte siihen ettekä johonkin toiseen kirkkokuntaan?



Epäilettekö koskaan? (Terveeseen uskoon kuuluu järjenkäyttö ja siitä seuraa väkisinkin epäilyä, samoin ikävät elämän kokemukset horjuttavat ainakin hetkeksi uskon perustaa; jos ei näin ei tapahdu, on usko aika jäykkä puolustuskeino, jossa voimaa haetaan hokemalla asioita, ei miettimällä ja pohtimalla).



Mikä uskossanne on teille tärkeintä?



jne.