Minulle Jumala on ihan yhtä uskottava kuin Aku Ankka.... Miten selviän uskovaisista?

Pitäisikö heidän olla puhumatta keskenään heille tärkeimmästä asiasta koska sinä et halua kuulla?



Itse voin uskovaisena sanoa ettei mua kauheasti naurata kun kuuntelen tuttujen ryyppyjuttuja ja yhdenillan suhteista mutta yritän elää sen kanssa.



Jos et kestä uskovaisten puhetta Jumalasta jos he puhuvat siitä keskenään niin sanoisin että se on sinun ongelmasi ja ehkä pitäisi miettiä missä voisi olla vika.

eihän sellaisen vastakohta joka ei usko jumalaan ole alkoholisti ja irtosuhteiden harrastaja ;)

väilmuotoja löytyy paljonkin ja toisaalta jumalaan uskovistakin alkoholisteja ja haureutta harrastavia.

"Jos et kestä ei-uskovaisten puhetta ryyppyjutuista ja yhdenillan suhteista jos he puhuvat siitä keskenään niin sanoisin että se on sinun ongelmasi ja ehkä pitäisi miettiä missä voisi olla vika"...

Pitäisikö heidän olla puhumatta keskenään heille tärkeimmästä asiasta koska sinä et halua kuulla?

Itse voin uskovaisena sanoa ettei mua kauheasti naurata kun kuuntelen tuttujen ryyppyjuttuja ja yhdenillan suhteista mutta yritän elää sen kanssa.

Jos et kestä uskovaisten puhetta Jumalasta jos he puhuvat siitä keskenään niin sanoisin että se on sinun ongelmasi ja ehkä pitäisi miettiä missä voisi olla vika.

Aku Ankka on taruolento. En nähnyt häntä Disneylandissäkään.

ap

En myöskään ole uskovainen. Hoidan asian aina järkeilemällä. Minua ei haittaa jos ihmiset haluavat selittää asioita Jumalan avulla. Esim:

"Nyt eletään vaikeita aikoja mutta kyllä Jumala meistä huolen pitää"

sanon esim. että "Nooh, minun täytyy yrittää itse selvitä, sillä en usko jumalaan".

Kun tuon asian sanoo riittävän usein niin eiköhän tuo mene perille.



Sitäpaitsi, sinulla on joku syy olla uskomatta, heillä on joku syy uskoa. Miksi et siis juttelisi asiasta, niin kuin olet sen itsellesi järkeillyt. Uskokoon kukin mihin tahtoo. Usein ei vain näiltä uskovaisilta tahdo saada ajatustakaan omille asioilleen, ovat niin tiukasti kiinni omassa uskossaan. Loppupeleissä kysymys on kuitenkin uskosta. Uskotaan että asia on näin. Sekä sinä, että he.

vaikka baarireissuista (viimeisimmästä taitaa olla jo 3 vuotta) tai vaikka lapsistani, niin asia on kuitenkin eri. Baarireissulla olen todistettavasti ollut ja lapsenikin ovat ihan oikeasti olemassa. Minusta tuntuu surulliselta että he puhuvat mielikuvitusolennosta ihan tosissaan. Olo on tosi vaivaantunut kun tuntuu että ihminen on ihan sekaisin kun puhuu totena Jumalasta. Eihän siitä ole mitään todisteita. Ja uskonto ja Jumalakin olisi puheenaiheena ihan ok, mutta pitääkö sitä kaikkiin asioihin tunkea. Jos sanon ajaneeni melkein kolarin niin he sanovat heti että Jumala varjeli minua tms.

ap

Täytyy tähän vielä sanoa, että ei meidän ei-uskovaistenkaan saa olla liian ahdasmielisiä. Ei ole myöskään täysin todistettu, että jumalaa ei ole olemassa, on vain paljon faktaa joka näyttää siihen suuntaan. Mutta loppupeleissä kysymys on uskomisesta. Minä uskon tähän, sinä tuohon. Jos johonkin olisi lopulliset todisteet, kyse olisi tietestä.

Otin sen vertauksen siksi, että monelle uskovaiselle on ikävää kuulla yksityiskohtaisesti asioista jotka ovat hänen elämänkatsomuksensa vastaisia.

Eli kuten ap:kin tuntee päinvastoin.

joka on mielestäsi mielikuvitusta niin so what?

Mikä sinun näkemyksestäsi tekee tärkeämmän kuin toisen?

Ei sinulla ole oikeutta karsia/muuttaa toisen elämäntapaa vain koska itse ajattelet toisin. Varmaan ajattelisit samoin jos joku sanoisi sinulle että sinun on _pakko_ uskoa Jumalaan.



Kun on kyse vain siitä että kuulet uskovaisten juttelevan Jumalasta niin eiköhän se ole pieni murhe. Anna heidän olla, eivät he tapa sinua vääräuskoisuudesta joten mitä pahaa he ovat sinulle tehneet?

Oletko kotiäitinä? Itse muistan ainakin, että piirit ovat kotiäitinä aika pienet ja monet asiat alkavat ärsyttää, kun ei ole riittävästi älyllistä ja ulkopuolista virikettä. Harvojen kotiäitituttujen kanssa yhteydenpito jatkuu, kun äidit menevät töihin tai muutetaan eri alueelle asumaan.

Ja kotiäitinä olen. Pitää varmaan vaihtaa pipo löysempään. Itse kuitenkin välttelen puheenaiheita jotka tiedän saavan toisten olon vaivaantuneeksi. Esim. lapsettomuudesta kärsivälle en puhu lapsista tai lihavalle en ala esittelemään diettejä. Ehkä minua ärsyttää sekin että kuvittelen uskovaisten jollain tasolla tuputtavansa uskoaan minullekin. Kuinka he hehkuttavat kuinka ihanaa elämä on kun voi kaiken antaa Jumalan käsiin. Minusta se taas kuulostaa enemmänkin vastuun pakoilulta. Mutta vaikka olen sitä mieltä, en ole omaa mielipidettäni heille sanonut vaikka he tekevät oman mielipiteensä hyvin selväksi. Pitäisikö?

ap

Osallistutko keskusteluun vai kuunteletko vain vierastä, kun toiset äidit puhuvat Jumalasta? Jos keskustelu on aitoa ja avointa, eikä vain "puhuvien päiden monologeja" ilman haluakaan oppia tuntemaan toisia ihmisiä, miksi et voisi sanoa, mitä ajattelet. Jos suhteenne on taas "olosuhteiden pakosta syntynyttä" eli nökötätte samalla hiekkalaatikolla, kun satutte olemaan kaikki kotiäitiä samaan aikaan, todennäköisyys on suuri, että toiset äidit nöksähtävät ja karttavat sinua, jos kovin kovasti alat laukomaan omia totuuttasi.

Onko Jumalasta puhuminen sen ärsyttävämpää kuin joku toinen jauhaa kestovaippailun, luomusynnyttämisen, 100 vuotiaaksi täysimetyksen puolesta ja kehuu miehellään, täydellisillä lapsillaan, kaukomatkoillaan, uudella 500 neliön talollaan - tai huomaat, että olet jäänyt jonkun sisäpiiriklikin ulkopuolelle? Kaikesta voi ärsyyntyä, varsinkin jos arkipiirit ovat liian suppeat ja tylsistyttävät.

Lähistöllä ei ole muita hiekkalaatikoita Ja kotiäitinä olen. Pitää varmaan vaihtaa pipo löysempään. Itse kuitenkin välttelen puheenaiheita jotka tiedän saavan toisten olon vaivaantuneeksi. Esim. lapsettomuudesta kärsivälle en puhu lapsista tai lihavalle en ala esittelemään diettejä. Ehkä minua ärsyttää sekin että kuvittelen uskovaisten jollain tasolla tuputtavansa uskoaan minullekin. Kuinka he hehkuttavat kuinka ihanaa elämä on kun voi kaiken antaa Jumalan käsiin. Minusta se taas kuulostaa enemmänkin vastuun pakoilulta. Mutta vaikka olen sitä mieltä, en ole omaa mielipidettäni heille sanonut vaikka he tekevät oman mielipiteensä hyvin selväksi. Pitäisikö?

ap

onhan se kiva leikkiä että sellainen on olemassa, aikuisenkin niin on parempi mieli, tuskin kukaan OIKEASTI uskoo jeesukseenjumalaan.



kyllä mä ainakin lapsille opetan että on kiva uskoa joulupukkiin ja jeesuksiinjumaliin mut ei niitä oikeasti ole tai ole koskaan ollutkaan. no ehkä jeesus niminen tyyppi mut eikös niitä ole useampikin ollut kautta vuosituhansien.

tulee hyvä ja turvallinen mieli mutta tottahan nuo ei ole. kuten ei aku ankkakaan.

Usko pitää osoittaa teoilla. Kuka tahansa voi sanoa uskovansa, mutta jos teot kertoo muuta niin, kuten raamattu sanoo : "Usko ilman tekoja on kuollut".



Raamattu myös tuomitsee haureuden ja juoppouden, joten nämä eivät taatusti ole uskon tekoja.

yrittävät sekoittaa jumalaa sellaisen elämään joka ei usko. Tyyliin suojelusenkelisi auttoi tai jumala varjeli. Tommosia ei kyllä pitäisi mennä laukomaan kenellekään muulle kuin toiselle kiihkouskovaiselle.

korvasta sisään ja toisesta ulos? Eiväthän äidit sinulle ole kuitenkaan uskontoa tyrkyttämässä, vai miten? Vaihdat sitten vain sujuvasti puheenaihetta.

mutta ei se silti tarkoita että kaikki ukoisivat sitä tai että eläisivät kuten sadussa...

Raamattu myös tuomitsee haureuden ja juoppouden, joten nämä eivät taatusti ole uskon tekoja.

Ensinnäkin: me kaikki ollaan jo koulussa opittu, että maailma on saanut alkuunsa alkuräjähdyksestä. Se kuulostaa aivan järkevältä. Mutta: mistä ne alkuräjähdyksen hiukkaset ovat tulleet? Ei kai ne tyhjästä ole ilmaantuneet? Minulle todisteita Jumalasta on kaikkialla ympärilläni, luonnossa puut, eläimet... Sanot, että Jumalasta ei ole mitään todisteita. Eihän sinullakaan ole, siitä, että Jumalaa ei olisi olemassa. Mutta koska minä saan uskoa omalla tavallani, saat sinäkin aivan rauhassa uskoa, että Jumalaa ei ole olemassa! :D Haluan tällä kirjoituksella vaan sanoa omia näkökulmia.

Ja vielä siitä, että mielestäni sinä voit aivan hyvin sanoa tuttavillesi, että sinä et usko Jumalaan. Kirjoitit aikaisemmin, että sinä pidät vastuun pakoilemisena sitä, kun uskovaiset puhuvat, kuinka mahtavaa on, kun voi luottaa Jumalaan (vai miten se menikään). Jos puhut asiallisesti, luulisi, että kukaan ei siitä suutu.

Minusta tuntuu surulliselta että he puhuvat mielikuvitusolennosta ihan tosissaan. Olo on tosi vaivaantunut kun tuntuu että ihminen on ihan sekaisin kun puhuu totena Jumalasta. Eihän siitä ole mitään todisteita. Ja uskonto ja Jumalakin olisi puheenaiheena ihan ok, mutta pitääkö sitä kaikkiin asioihin tunkea. Jos sanon ajaneeni melkein kolarin niin he sanovat heti että Jumala varjeli minua tms.

ap

Ensinnäkin: me kaikki ollaan jo koulussa opittu, että maailma on saanut alkuunsa alkuräjähdyksestä. Se kuulostaa aivan järkevältä. Mutta: mistä ne alkuräjähdyksen hiukkaset ovat tulleet? Ei kai ne tyhjästä ole ilmaantuneet? Minulle todisteita Jumalasta on kaikkialla ympärilläni, luonnossa puut, eläimet... Sanot, että Jumalasta ei ole mitään todisteita. Eihän sinullakaan ole, siitä, että Jumalaa ei olisi olemassa. Mutta koska minä saan uskoa omalla tavallani, saat sinäkin aivan rauhassa uskoa, että Jumalaa ei ole olemassa! :D Haluan tällä kirjoituksella vaan sanoa omia näkökulmia.

Nykyteorioiden mukaan alkuräjähdyksen alussa oli energiaa, ei hiukkasia. Syytä ei tunneta. Siinä on kyllä Jumalan mentävä reikä, jos sellaista kaipaa. Todistaa ei voi puoleen eikä toiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jumalia olisi vaikuttamassa nykyhetkessä.

Ja yksi tärkeä pointti on, että olemattomuutta EI VOI TODISTAA. Mieti sinä, miten todistat, että sänkyni alla ei ole näkymätöntä vaaleanpunaista virtahepoa, jota ei voi havaita mitenkään, mutta joka suojelee minua, kun haluaa. monille ateisteille jumala on juuri tämänkaltainen väite.

Ja vielä siitä, että mielestäni sinä voit aivan hyvin sanoa tuttavillesi, että sinä et usko Jumalaan. Kirjoitit aikaisemmin, että sinä pidät vastuun pakoilemisena sitä, kun uskovaiset puhuvat, kuinka mahtavaa on, kun voi luottaa Jumalaan (vai miten se menikään). Jos puhut asiallisesti, luulisi, että kukaan ei siitä suutu.

En suosittele. Väitteleminen aiheesta, jossa molemmilla osapuolilla on vahva näkemys, jota ei suoraan voi todistaa, on aika hedelmätöntä. Keskustella voi, jos kaikki osapuolet siihen pystyvät, mutta harvoin sekään on kovin hyödyllistä.

Ja yksi tärkeä pointti on, että olemattomuutta EI VOI TODISTAA. Mieti sinä, miten todistat, että sänkyni alla ei ole näkymätöntä vaaleanpunaista virtahepoa, jota ei voi havaita mitenkään, mutta joka suojelee minua, kun haluaa. monille ateisteille jumala on juuri tämänkaltainen väite.

Ja sitten ateisti saa lisäksi kuulla, että myös se on uskovaisuutta, ettei usko vaaleanpunaiseen virtahepoon. Grrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr

että keksisin mahdollisimman paljon muuta seuraa.