Mitä teen? Olen naimisissa, on lapsia MUTTA

se tässä pahinta on.



ap

Koska halusin toisen miehen sänkyyn eikä mieheni tietenkään halunnut enää jatkaa meidän avioliittoamme.. Jossain vaiheessa rupesimme aviomieheni kanssa taas tapailemaan ja harrastamaan seksiä (meillä oli silloin yhteinen tytär ja nyt on siunaantunut poikakin!). Näin jälkikäteen voin sanoa että tuntuu hyvältä että kokeilin toista miestä,tiedämpä nyt että ruoho ei ole sen vihreämpää aidan toisella puolella!



5=26

piti valita tämä toinen mies tai oma perhe (siis mies ja lapset). Tosi paikan tullen valinta oli helppo vaikka tekikin (ja tekee yhä joskus vieläkin) todella kipeää. Ja koska uskon, että jännitys välillemme palaisi saman tien, en uskalla / halua olla koskaan yhteydessä tähän toiseen mieheen.

Puhut jotenkin kuin ero miehestäsi olisi ollut helppo?

Vanhako lapsenne oli kun erositte?

ap

ja suhteen päätyttyä jatkanut aviomiehen kanssa kuten ennenki?



ap

Lapsemme oli silloin 1 vuoden ja silloin ero oli helppo koska en tuntenut enää mitään miestäni kohtaan! Ja kun rupesimme taas tapailemaan niin se tuntui samalta kuin silloin kun olimme vasta alkaneet seurustella, rakastuin mieheeni uudelleen! =)

vai rakastatko tätä toista miestä? Onko hän " sielunkumppanisi" ? Luuletko, että teillä olisi mahdollisuus yhteiseen elämään?



Minun kohdallani ehkä luopumista helpotti hieman, että vaikka tunnen hänen olevan sielunkumppanini en koskaan voisi kuvitella yhteistä elämää hänen kanssaan. Olemme hyvin, hyvin samanlaisia, mutta en siitä huolimatta ikinä vaihtaisi tätä elämääni yhteiseen elämään hänen kanssaan. En, vaikka välillämme on jännitettä ja sielujen sympatiaa. Seksikin (jota siis oli hänen kanssaan vain ennen kuin tapasin mieheni) välillämme sujui todella hyvin, oli ehkä parasta mitä koskaan olen saanut, ja se oli täynnä tunnelatausta, mutta silti en voisi kuvitellakaan häntä (siis tätä toista) miehekseni.



Lohdutan itseäni joskus ajattelemalla, että hän oli puolisoni entisessä elämässäni ja siksi välillämme on niin voimakkaita tunteita. Ja minä en toisaalta edes usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään. Että sillai...

voisin kuvitella yhteisen elämän tämän toisen miehen kanssa.

mutta en tieäd uskallanko rikkoa kaksi perhettä tämän vuoksi :(



mitä se merkitsisi lapsillekin että tulisi uusi liitto.

minua pelottaa kokeilla :(



ap

tulella leikkiminen on liian vaarallista, mieti haluatko loukata omaa miestäsi niin syvästi ja haluatko joutua tilanteeseen, jossa lapsi elääkin kanssasi vain joka toinen viikko. Mieheni sai selville, että oli tähän toiseen mieheen yhteydessä ja kirjoitin hänelle kaikki vanhat tunteeni ym. Hän aavisti heti mistä oli kyse ja olisi jättänyt minut saman tien jos olisin ehtinyt sekstailemaan tämän toisen kanssa (siis tietää, että olin seksisuhteessa tähän toiseen silloin 10 v. sitten). ONNEKSI en ollut ehtinyt ja näin otin siis koko hommaan etäisyyttä. Olen todella onnellinen, että mieheni näki niin paljon vaivaa selvittääkseen mitä minun ja tämän toisen miehen välille oli kehittymässä ja vaati minua valitsemaan haluanko lähteä tämän toisen miehen matkaan vai jatkaa perheenä.



Ainoa asia mikä minua harmittaa vielä todella syvästi on se, että samalla kun jouduin luopumaan tästä sielunkumppanista menetin todella hyvän ystävän ja yhteistyökumppanin (olen alalla, jonka erityisosaajat ovat kaikki tekemisissä keskenään ja yhdessä olisimme voineet tehdä todella menestyksekästä työtäkin).

Eroa kesti muutaman kuukauden. Ja me aloimme mieheni kanssa tapailla kun olin vielä sen toisen miehen kanssa.. Yleensä tapasimme lapsen vaihtoviikonloppuina kun toinen mies oli metsästysretkillä.. Minulla oli siis salasuhde aviomieheni kanssa. =D



tämä toinen mies jäi sittemmin jotenkin vain sivuun kun rupesin taas seurustelemaan mieheni kanssa..

suurin syy on se, että olemme liian samankaltaisia. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mutta minun kaltaisiani ei voi elää kahta saman katon alla :)



Toinen erittäin painava syy on se, että oma mieheni on ihana, romanttinen aviomies mutta myös todella hyvä isä. Tämä toinen on ihan kunnon mies, mutta ei kuitenkaan koskaan voisi korvata edes lähellekään sellaista samanlaista isänä olemista lapsilleni.

sanoi, ellei lapsia olisi hän lähtisi kävelemään. Vuoden verran meni ennen kuin saimme parisuhteemme kunnolla toimimaan, mutta ei vieläkään luota minuun tämän miehen yhteydessä. Siis en myöskään mieheni puolesta saa olla tähän toiseen mieheen missään kanssakäymisissä. En siis voi enää edessähköposteja vaihdella ja ennen ne olivat aina niin mukavaa piristettä kun ne olivat sellaisia kuin itse olisin ne kirjoittanut.



Omasta puolestani en myöskään halua olla yhteydessä tai lähinnä en uskalla, sllä tiedän, että kun hänet näen, hän vain sekoittaa koko maailmani pelkällä läsnäolollaan. Olen valintani tehnyt ja haluan siinä pysyä. En vain luota itsekään itseeni, joten parempi kun yritän unohtaa tämän toisen miehen kokonaan. Hankaluutena on vain se, että olemme samalla alalla, joten kuulen hänestä kiertoteitse jatkuvasti, aivan kuten hänkin minusta :(

nehän on tunteita joihin jokaisella on oikeus.

ihan eri asia kuin teko.

Minun ja sielunkumppanini tai kuten täällä puhutaan ihonalaiseni välillä on mieletön lataus, mutten silti vaihtaisi miestäni ja lastani häneen koskaan.

Vierailija:

vai rakastatko tätä toista miestä? Onko hän " sielunkumppanisi" ? Luuletko, että teillä olisi mahdollisuus yhteiseen elämään?

Minun kohdallani ehkä luopumista helpotti hieman, että vaikka tunnen hänen olevan sielunkumppanini en koskaan voisi kuvitella yhteistä elämää hänen kanssaan. Olemme hyvin, hyvin samanlaisia, mutta en siitä huolimatta ikinä vaihtaisi tätä elämääni yhteiseen elämään hänen kanssaan. En, vaikka välillämme on jännitettä ja sielujen sympatiaa. Seksikin (jota siis oli hänen kanssaan vain ennen kuin tapasin mieheni) välillämme sujui todella hyvin, oli ehkä parasta mitä koskaan olen saanut, ja se oli täynnä tunnelatausta, mutta silti en voisi kuvitellakaan häntä (siis tätä toista) miehekseni.

Lohdutan itseäni joskus ajattelemalla, että hän oli puolisoni entisessä elämässäni ja siksi välillämme on niin voimakkaita tunteita. Ja minä en toisaalta edes usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään. Että sillai...

älkääkä antako tunteiden viedä. Mieti vain tosiasioita kyseisestä miehestä. Esimeerkiksi sitä että hän on valmis pettämään vaimoaan.



Kuinka ihana ihminen voi olla jos täytyy valehdella ja loukata sitä joka huolehtii myös hänen asioistaan. Ajatelkaa itsenne vaimon paikalle.

Pettäjä on valmis pettämään taas kun tulee tylsää, muutaman vuoden päästä olet hänelle yhtä jännittävä kun villasukka(sama tietty toisin päin, eli huomaat vaihtaneesi vain toiseen mieheen).