saako lapsen kiukun vientaa luunapilla?

menet vaikka vessaan jos hermot meinaa mennä! Kun kerran olet antanut luunapin, lapsesi voikin alkaa testaamaan sinua miten seuraavan kerran menettelet, annatko taas luunapin vai kenties läpsäiset. Ja kun kerran olet luunapin antanut, se on helppo antaa toisenkin kerran. Ja viidennellä kerralla kun lapsen kiukku vain äityy ja äityy ja kestää ja kestää (koska se luunappi ei hänestä enää tunnu rangaistukselta), on kynnys läpsäistä jo alentunut huomattavasti.



Lapsihan hakee huomiota tuolla käytöksellä, kiukuttelulla. Paras rangaistus on siis olla huomioimatta!!!!

juu, tuli kyllä mieleen tuokin.. otsaan jäi tietty pieni jälki, ja tarhaan vein.





ja lapsi on kova puhumaan ja keskustelemaan--- varmaan purkautuukin tarhatädille, kun on ollut nyt sairaana kotona viikon, ja tädit tietty kyselee, että " no, mitäs olette tehneet kotona--- ja lapsi aivan varmaan kertoo, että " äiti löi minua" ...



ja lumipallo suurenee:(



-ap

Istu kädet korvilla, mene vessaan...mutta älä satuta. Jossain vaiheessa tämä raivopää huomaa ettei kannata kiukuta ja yrittää äitiä suututtaa. Lapsi myös heijastaa vanhempien käytöstä.

Kun lapsia kiukuttelee niin mene vaikka rakentelemaan legoilla. Veikkaan, että lapsi rauhoituu hetkessä ja tulee myös rakentelemaan.

kun viet lapsesi seuraavan kerran sinne. Hehän ovat myös ammattilaisia ja auttavat varmasti. Ja samalla tulee selitettyä tilanne miten kotona silloin kävi. Tämän kertominen vaatii ääretöntä rohkeutta, mutta päivähoidon tädit tietävät varmasti pahempaakin. Ei kannata missään nimessä kertoa asiasta kenellekään harjoittelijalle, vaan vakituiselle työntekijälle, joka on mahd. korkealla " hierarkiassa" päiväkodissa. Voit heidän kanssaan keskustella asiasta ja kysyä neuvoa.



heillähän on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus mikäli niin katsovat, mutta kokemukseni mukaan näin pienestä sitä ei vielä välttämättä tehdä - varsinkin kun itse olet asian ottanut puheeksi ja haet apua lapsesi käytökseen. Riippuu kuntasi viranomaisten yhteistyökäytännöistä. Joka tapauksessa, mikäli sen päivähoidossa kerrot ja apua haet, sitä varmasti tulet saamaan. Ehkä päivähoidossakin tullaan ihmettelemään lapsesi kiukkuamista, ja siihen onkin tarpeen miettiä porukassa mistä se johtuu? Jos se onkin vaikka jotenkin " normaalia" uhmaa uhmakkaampaa.

yritän käyttäytyä kuin aikuinen.

sitä usein kiukkutilanteissa toistelen itselleni mielessäni..



ja totuus tämän päivän tarhaan viemisestä:

minulla on tämä päivä vapaata, ja nyt on lapsi ollut viikon poissa tarhasta, kun on ollut sairas. ok, pariin päivään ei enää mitään, mutta olen pitänyt silti kotona..



eli--vein lapsen tarhaan, jotta rauhoitun, ja saadaan etäisyyttä ärtyneeseen tilanteeseen.



vielä viikonloppu tähän päälle putkeen ilman tätä taukoa, niin yhtä huutoa ja raivoa se olisi ollut.



nyt nollaan mittarini.



ja-- minulla ei ole miestä, eikä ketään muutakaan apuna, ja olen tosiaan huono kestämään kiukkua..



yritän parantaa tapani.. mutta millä hermoja saisi kestämään pidempään?



eikä mitään lässytystä, että " miksi teit lapsia, kun ei hermot kestä" -- tilanne on nyt tämä, ja apua selviämiseen yritän saada.



-ap

suosittelen sitä. Sieltä " laadukkaampaa" apua kuin täältä palstalta..

Kuulostaa ehdottomasti siltä että tarvitset apua lasten kanssa kasvatukseen. Ei kannata yksin yrittää pärjätä kun kuulostat todella väsyneeltä ja neuvottomalta. Sitä varten päivähoidon ihmisille maksetaan palkkaa - sen ohella tietty että päivät he hoitavat lapsiamme :)



t.

5/8/14/18

Oletko ap pysähtynyt miettimään miksi lapsi raivoaa noin? mitä hän sillä kertoo? Myös minä käytän tulppia/menen itse muualle vaikka laskemaan sataan ja rauhoittumaan, huudan suuttumusta toisessa huoneessa jne...etten koske lapseen. Se on aivan normaalia ettei kellään hermo kestä mitä vain, niitä keinoja sittten hakemaan miten selvitä. Saisitko hoitajaa avuksi välillä että pääsisit itse tuulettumaan? minulla on mll kautta, maksaa se mutta parempi että saan välillä hengähtää ja jaksan lastani sitten paremmin.

mutta nyt siis hermot riekaleina, oksennustauti lapsella ollut viikon, yöt valvottu, tiiviisti yhdessä 24h vuorokaudessa.



normaalisti olen päivät töissä ja lapsi tarhassa.

silloin saadaan irtiottoa toisistamme.



no, ok, en ole mitään kanaemo- tyyppiä, sellainen lämmin hellä ja pehmoinen, aika kova äiti... mutta--



sain esikoisen 17vuotiaana, ja nyt tämän toisen lapsen 32-vuotiaana. ja kehitys on huima siihen, mitä esikoinen on saanut räyhäämistäni kestää:(



yritän.



tosihan se on, että lapsi on aikuisen peili. normaalisti lapsi on ystävällinen, ja juttelee, keskustelee asioista " viisaasti" , ja ei ole tuhma.. nyt itseäni kiristää, niin lapsi on samanlainen.

-ap

niin nappasin lapsen kainalooni ja vein makuuhuoneeseen. (jos viet omaan huoneeseen, lapsi alkaa leikkiä leluillaan, kivaa) " Olet nyt täällä jonkun aikaa jäähyllä ja saat sitten tulla takaisin, kun osaat olla huutamatta. " Tarvittaessa vaikka pidin oven kahvasta kiinni, ja sitä raivoamista saattoi kestää kunnes lapsi väsähti. Toistin aina, että " ensin rauhoitut, sitten pääset pois sieltä" . Sen jälkeen hänen kanssaan saattoi keskustella käytöstavoista ja anteeksipyynnöistä. Aina korosta, että tykkään sinusta mutta en tuollaisesta tyhmästä käytöksestä. Tärkeintä on pysyä päättäväisenä eikä saa ruveta itse raivoamaan.



Isompana on ollut käytössä nurkka, telkkakielto ym. konstit. Uhmiksen kanssa tehosi vain tuo jäähy. Meillä tuo tilanne oli päällä, kun kuopus oli vauva ja esikoinen silloin 2,5 v. Sitä kesti jonkun kuukauden.



Lapsellasi on uhmaikä eikä silloin mikään ole mieliksi. Hän huomaa että hän voi vaikuttaa asioihin, mutta ei oikein itsekkään tiedä mitä sitten todella haluaisi, kun on vielä niin pieni. Mutta " huuda vaan, äiti ei edes suutu" - on tosi huonoa kasvatusta. Annat siis lapselle luvan käyttäytyä miten huvittaa kuten huutaa. Suuttua pitää ja saa - mutta pitää myös osoittaa ettei lapsi huutamisella saa tahtoa läpi.



Ja minä olen itse se selkäsaunoja saanut lapsi. On ollut tosi kova homma miettiä uusiksi ne vanhat " kasvatuskonstit" . Luunapit, tukkapöllyt ja remmillä lyömiset. Välillä meinaa keittää yli, ja silloin painelen vessaan ja taon muutaman kerran (kirjaimellisesti) päätäni kevyesti seinään ja ärisen GRRR. Mutta enpähän lyö lasta.

kokeilit tuota äiti ei suutu -metodia? Ja heti päälle kun olit sanonut niin vetäisit luunapin otsaan? Voi meitä äitejä...

tiedän tunteesi. Olen itse useamman lapsen äiti ja nuorimmainen joka omaa muutenkin voimakkaan persoonan, alkaa tulla uhmaikään. Välillä tämä on aikamoista kestämistä ja tunnustan itsekin hermostuvani ajoittain.

Uskon että suurin osa täältä av-palstaltakin on jollain tapaa rankaissut lastaan/lapsiaan kun on hermot mennyt, oli se sitten luunappi, läpsäisy tai muuten vain raivoaminen.

Tämän keskustelun muut äidit vaikuttavat vähän liiankin täydellisiltä tapauksilta kasvatusneuvoineen.

Ja en nyt menisi ihan sen puolesta puhumaan, että ap marssisi päiväkotiin sanoen " kuulkaa, annoin lapselleni luunapin, auttakaa minua"

Ap teki väärin mutta tietää myös näin tehneensä, ei tuosta nyt kuitenkaan kannata näin suurta haloota nostaa.

Voimia sinulle ap uhmiksen kanssa, et ole yksin!

Ei sA