eilenillalla kerrottiin uutisissa kuinka nykyajan äidit on väsyneitä.

- entä kahta työvuoroa ( koti ja työ) tekevät työssäkäyvät äidit?

- entä yksinäiset kotiäidit?

" aika kultaa muistot" , kiva huomata että kukoistaa tällainen perussuomalainen asenne että pidetään turpa tukossa jos ei kuolemaa tehdä(ja mieluusti ehkä silloinkin).

Jos olisit hankkinut perussivistystä laajemmalti niin olisit pystynyt analysoimaan tätä asiaa vähän järkiperäisemmin etkä laukoisi typeriä mutu-päätelmiäsi täällä!

ei tarvinnut keikkua töissä iltayhdeksältä.

heitin vitsin kevennykseksi- mutta hän koki sen pilkaksi...kiljui lapselleen...

nykyajan äidit vaativat itseltään valtavasti

Lapsia halutaan mutta ei jakseta hoitaa ja elää perhe-elämää, ahdistaa. Pakko päästä bilettämään ja hauskaa pitämään, mummot kuolee taakan alle. Olevinaan oma elämä alkanut mutta nyt pitäisi jatkuvasti hoitaa lapsenlapsia kun vanhemmat eivät jaksas.

pakkaa monella alkaa elämä tosta lapsenteosta,sitte on isättömiä ja valmiita sossutapauksia heti ensimetreillä. lapset ovat turvattomia ja mielenvikaisia. miksei kun äidin pitää vaan bilettää ja isästä ei tietoa. voi tätä maailmaa mihin on mennyt....

minusta se on juuri toisinpäin: isovanhemmat mennä viilettävät matkoilla, ja viis veisaavat siitä, voisiko oma lapsi jaksaa paremmin, jos vaikka kerran vuoteen auttaisi.

... Näkisin tuon nykyäitien uupumisen syyksi nyky-yhteiskunnan asettaman kohtuuttomat vaatimukset vanhemmuudelle, uran luomiselle, itsensä kehittämiselle sekä kodin hoidolle.



Toki ihmiset itsekin vaikuttavat omaan jaksamiseensa koettamalla täyttää näitä yhteisön ja yhteiskunnan vaatimuksia olla hyvä elämän kaikilla osa-alueilla.



Pidän itse melko marginaalisena ryhmänä niitä ihmisiä, jotka hakevat kaikki yhteiskunnan tarjoamat porsaanreiätkin yhteiskunnan tarjoamista tukipalveluista. Ennemmin olen sitä mieltä, että varsinaisissa elämän ruuhkavuosissa elävät ihmiset, jotka koettavat pärjätä omillaan ja vielä hankkia perheelleen oman kodinkin, eivät saa yhteiskunnalta riittävästi tukea. Tästä esimerkkinä tarjoan kotipalvelun saatavuuden heikentymistä omasta lapsuudestani (1970-luku) nykypäivään. Kotipalvelu, jota ennen sai suhteellisen helposti esim. lapsen sairastuessa tai kotona olevan vanhemman sairastuessa, on nykyään kohdennettu useimmissa kunnissa lähinnä vanhusten kotisairaanhoitoon.



Minusta on kohtuutonta osoitella vanhempia, jotka koettavat selvityä kaikista yhteiskunnan heille asettamista vaateista elämänsä ruuhkavuosissa asuntolainoineen, perheen kasvattamisineen ja uran luomisineen.



Itse oivalsin pari vuotta sitten burn outin kautta, että voin rakentaa elämäni sellaiseksi kuin haluan, ottamatta paineita yhteisön, yhteiskunnan tai minkään muunkaan tahon asettamista odotuksista. Tärkeintä on, että olen tasapainoinen itseni kanssa ja tuotan yhteiskunnalle sen mitä kulutankin. Ei kansantaloudellisesti välttämättä hirmuisen kannattavaa, mutta kuitenkin esim. terveydenhoitokuluina kyllä!



AP! Ei osoittelemalla saa aikaan mitään rakentavaa...

ja kaikenlisäksi YHDESSÄ.

kun on varaa valittaa, niin sitten valitetaan ja kun kaikki muutkin valittaa. näin on

Huokaus.



Mistäs ap tiedät, onko ennen jaksettu tai kuinka vaativaa ennen äitien elämä on ollut nykyelämään verrattuna. Etpä taida tietääkään juttusi perusteella.

koti, työ, lapset, ikinä ei saa valittaa. Aina jätettävä itsensä viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä. Loppujen lopuksi eläkkeelle päästyään saa hoitaa sekä lapsenlapsensa, omat vanhempansa, ja hyvässä lykyssä puolisonsa vanhemmat. Kiitosta harvemmin saa, kun se on naisen osa, kiukuttelut kyllä saa. Ukot senkuin keskittyy harrastuksiinsa ja työhönsä, muut hommat on heille pientä sivupuuhastelua " avuksi" .

Lapsia pitää jo vauvasta kuskata vauvauintiin, muskariin ja minne milloinkin. Ja mitä nuoremmasta monta harrastusta, sen parempi. Kouluun mennessä on ehdoton pakko jo olla opettanut lapsensa lukemaan. Ja mitä armotonta pilkkaa saa osakseen jos ei harrasta sitä tai tätä. Jos ei ole omaa kännyä, tietsikkaa, pleikkaria mitä vaan. Ja vanhemmat ovat pakotettuja tekemään pitkää päivää, jotta saavat pidettyä lapsensa kiusaamisen ulkopuolella.



Ja apuahan ei saa pyytää mistään. Mitäs sitten vaikka ennen asui mummot ja vaarit perheiden kanssa, kun emäntä ja isäntä hoiti navettaa, mummot hoiti lapsia. Eikä siellä naapurin maija käynyt kyttäämässä, että kuka niitä lapsia hoitaa ja jos mummo istui paskalla ja lapset oli keskenään, ei kukaan ollut soittamassa sosiaaliin ja tekemässä lastensuojeluhälytyksiä... Ja jos ei asuttu landella, sitten siellä pyöri kotiapulaiset nurkissa, sittemin kodinhoitajat apuna. Eikä niitä kukaan kyseenalaistanut.



Suuri merkitys meidän äitien jaksamiselle olisi ASIALLINEN vertaistuki ja myötäelämisen kyky. Mutta joillakin nykyäideillä tulee omana pätemisen tarpeena se, että kyllä minä vaan pärjään ja minä vaan hoidan lapseni itse, KUKAAN ei saa sekaantua. Minä, minä, minä -juttu tulee tuossakin esille.



Yhdyn myös tuohon, että ennen kun väsyttiin, lapset hakattiin hiljaiseksi. Remmi viuhui kummasti, kodissa kuin kodissa. Nyt jos remmi viuhahtaa, lapset viedään hyvin äkkiä muihin hoiviin. Ja kun ei lapsiin voi purkaa pahaa oloaan, sen purkaa silloin puhumalla ulospäin. Eikö tämä ole hieno kehityssuunta?

sisustettu (tv pursuaa sisustusohjelmia), PAKKO kuntoilla ja olla seksikäs ja samalla si pärjätä työelämässä.

Euroopan maissa eletään omien vanhempien luona hyvinkin pitkään, sen jälkeen vuokralla, koska lainaa on vaikea saada.

Töitä tehdään ehkä pitkää päivää sielläkin mutta ei siellä lapset laita klo 20 nukkumaan.. Ilta on perheen aikaa ja silloin nautitaan siitä.

Kuka helvetti sanoo et töiden jälkeen pitää vielä leikkiä ja askarrella, leipoa ja laulaa..

monesti varhain töihin ja isovanhemmat hoitavat lapsia pitkiä päiviä tai lapset pistetään vauvoina hoitoon. Eikä minusta ole mikään ihanne asua 30-vuotiaana vielä vanhempien hoteissa.



Monet ihannekuvat esim. entisistä ajoista ovat ihan harhaa. Ennen lapset pärjäilivät myös paljon omillaan tai lapset hoitivat toisiaan jo pienenä. Nykyään sellainen katsottaisiin heitteillejätöksi.

NYKYÄÄN MIEHISTÄ ON TULLUT LUUSEREITA JA ÄITIEN PITÄÄ KAYDÄ TÖISSÄ, ELÄTTÄÄ PERHE JA HOITAA VIELÄ LAPSET.

Mun väsymiseen ainakin on monta syytä.



1.kuopus huutaa edelleen 5-10 kertaa yössä (1,5v.) Ja unikouluun ei pääse, kysytty on. Ja kotona pidetty sen minkä on jaksettu.



2. Töissä on pakko käydä, kun rahat ei muuten riitä.



3. Mies ei ymmärrä väsynyttä akkaa, mähän oon vaan laiska.



4. Tukiverkostoa ei ole, eikä tällä paikkakunnalla kotipalvelussa ole työntekijöitä muuhun kuin vanhustyöhön.



Ja kyllä, olen helvetin väsynyt. Yhtään lasta en enää takuulla tee.

Ärsyttää kun aina vedetään tuo instanssi tähän mukaan..!

Paljon kehuttu kotipalvelu ei juuri auta; he eivät tee kotitöitä, lapsia voivat katsoa tunnin tai kaksi kerrallaan joskus. Mitä saat tehtyä tunnin aikana??

Nykyajan äidit venyttää hermojaan ja kasvatuskykyjään aivan eri mittoihin, kuin kanssasisarensa ennenvanhaan. Lapset alistettiin ja esim. isien lähellä oltiin pierusukassa ja paskajäykkiä. Koivunmäen herra oli arkipäiväinen perheenjäsen. Silloin vielä tiedetty edes mitään varhaisesta kiintymyssuhteesta, ja vaikka ois tiedettykin, niin paska hailee. Lapsilla ne siihen aikaan keuhkot vahvistu huutaessa ja nynnyt karastiin ajoissa. Sillon mitään sensitiivisestä äitiydestä piitattu/tiedetty. Nykyäideillä paineet kasvaa sitä mukaa, kuin pikkulapsi psykologia kehittyy ja kasvatuskeinona ei sallita minkäänmuotoista kuritusta (mikä hyvä, vaikka monesti tulee kyllä miettineeksi, että monellekin nykyajan törkyturpa nuorelle ois saattanut pari sivallusta takalistolle tehdä hyvää). Äideiltä vaaditaan aivan erilaisia henkisiä valmiuksia, kuin ennen.