Lue keskustelun säännöt.
Mä oon väsynyt ja epäonnistunut äiti.
10.04.2008 |
Olen usean pienen lapsen yh. Opiskelen korkeakoulututkintoa, jotta saisin edes vähän paremmin rahaa jolla elättää lapset. Lasten isä ei osallistu, minimielarit tulee kunnan kautta.
Olen hoitanut lapset heidän syntymästään saakka yksin. Parisuhteessa ollessanikaan isä ei osallistunut mihinkään. Ajattelin että jaksan ja pärjään kyllä, lasteni takia.
En näköjään pärjännytkään. Eskarilaisella on isoja ongelmia päiväkodissa. Harva se päivä tulee valitusta jostain. Lähinnä käytöksestä. En jaksa, en. Koen epäonnistuneeni lapsen kasvattamisessa, vaikka parhaani olen koettanut. Isä tapaa lapsiaaan ehkä kerran vuodessa, soittelee joskus. Lupaa lapsille soittaessaan maat ja taivaat mutta mitään lupauksiaan ei pidä. Kannan siis yksin aivan kaiken vastuun. Tämä eskariasia painaa tosi kovasti. Yritin varata aikaa perheneuvolaan, mutta soittoaikoina ei vain pääseläpi, linjat on jatkuvaan varattuja. Nyt sitten joudutaan yhteispalaveriin päiväkodin henkilökunnan ja johtajan kanssa lapsen käytöksen takia.
Tuntuu siltä kuin minua syyllistettäisiin, eikä vähiten siksi että olen yh. Olen kuoleman väsynyt. Itkettää, en osannutkaan olla äiti.
Ja pyydän. Älkää jaksako moittia " miksi teit lapset" jne. En pysty muuttamaan menneitä, enkä tiedä edes tahtoisinko.
Kommentit (7)
ilmoittaudun joukkoon... väsynyt ja epäonnistunut. Kaksivuotias poikani on maailman hankalin lapsi. Hän vain kitisee ja narisee ja käyttäytyy huonosti. Kiinnostavaa olisikin kuulla, että millainen tämä sinun nyt eskarilainen oli pari vuotiaana?
yh en ole, joten epäonnistuminen onnistuu myös meiltä parisuhteessa eläviltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä laiminlyönytkään häntä. Ehkä yhteistä aikaa voisi olla enemmän, mutta tämä arki on mitä on.
Lapsi on tähän saakka ollut kiltisti, eikä koskaan aiemmasta hoitopaikasta valitettu yhtään mitään. Tämä eskari on sitten tää paikka, jossa tuntuu ongelmia olevan enemmän kuin jaksan kestää.
Musta tuntuu että olen jotenkin tuhonnut lapsen itsetunnon, huomaamattani? Koska välillä hän sanoo olevansa ihan tyhmä :( Yritän aina korjata, että et ole tyhmä jne ja keskustella asioista mutta mikään ei tunnu vaikuttavan tai auttavan.
En tiedä. En vain jaksaisi yhtään enempää mitään tähän kaikkeen.
ap
-muista, että päiväkodilla on lastensuojeluilmoitusvelvollisuus eli ÄLÄ ole liian avoin...
- hakeudu yksinhuoltajein vertaistukiverkostoon
- eronneillakin on tukiryhmät, joissa useissa on lapsiparkit
- olisiko sinulla joku tuttu, joka voisi hoitaa lapsia vuorotellen( mll:n hoitsu maksaa 8,40 e tunti...)
- entä onko mummo kummia anoppia, joka voisi auttaa lastenhoidossa???
- kasvatus-ja perheneuvolan kautta voisit saada tukiperheen, joka hoitaa lapsia kerran kk
t, arjen yh 7 vuotta
minä myös olen väsynyt ja epäonnistunut. En tiedä, mitä teen väärin kun kotona kiltti ja rauhallinen, älykäs lapsi koheltaa koulussa niin että akikki nuo kuvaamasi palaverit on istuttu.
Mutta huomaa, että kun lapsi hokee olevansa tyhmä, se on usein merkki siitä, että hänkin tietää, ettei hänen pitäisi käyttäytyä niin kuin käyttäytyy, mutta syystä tai toisesta ei pysty parempaan, vaikka tietääkin teoriassa, mitä se olisi. Se syy voi olla päiväkodin väärä toiminta, kodin ongelmat, stressi ylipäänsä, tai jokin lapsen oma ominaisuus tai vamma.
Jostain syystä pelkään kauheasti sitä, että minut leimataan " lastensuojelutapaukseksi" tms. Siis ihan oikeasti, paikkakunnan vaihdon jälkeen on tullut sellainen olo, että perheestäni hakemalla haetaan jotain ongelmaa. Että minussa ja lapsissa on pakko olla jotain vikaa, koska olen opiskeleva yh. Siis sellainen vainoharhainen olo.. Edellisessä päiväkodissa ei koskaan tullut tälläistä oloa.
En ole itse huomannut lapsessa mitään sellaista, etteikö sopeutuisi porukkaan tai olisi vetäytyvä, sulkeutunut, ei paljastaisi tunteitaan tms. Päiväkodissa on sitten kuulema tällainen.
Tässä on varmaankin kaikkein pahinta se, että minusta tuntuu että minua syyllistetään ja hakemalla haetaan jotain, jolla sitten voisi minua osoittaa ja sanoa että kauhea äiti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole helppoa olla yksinhuoltaja, varsinkin jos joutuu jonkun tahon silmätikuksi. Mikä olisikaan epäilyttävämpää kuin nuori, opiskeleva, monen lapsen yh.
Ei lapsesi käytöshäiriöt varmastikaan yksinhuoltajuudesta johdu, vaan syyt on muualla. Kuten aikaisemmissa vastauksissa tuli esille myös ydinperheiden lapsilla on käytös- ja tunne-elämän häiriöitä.
Ehkä oman lapsesi kohdalla voi olla kyseessä se, että lapsesi aistii olevansa " erityistarkkailun alla" tms. Jos siis samoja ongelmia ei ole toisessa tarhassa ollut?
Aika rajusti oman lapseni tarhassa näyttää yleensäkin lapset leikkivän, että miksi sitten yksi lapsi nostetaan esiin.
Aina noita kehityskeskusteluja käydään tarhoilla, ei välttämättä tarkoita että jokin olisi peruuttamattoman pilalla, usein asioihin puututaan ajoissa, jotta mitään liian vakavaa ongelmaa ei ehtisi kehittyä,
ota sieltä tarjottava apu vastaan, tuskin sua mistään syytetään, ellet ole selkeästi tehnyt jotain pahaa lapselle tai muuten laiminlyönyt selkeästi hoidon.
Millaisia ystäviä sulla on, voiskohan jonkun kaverin kanssa jutella ja saada henkistä tukea ja lohdutusta?