Jääkö 2-vuotiaalle traumoja mun poissaolosta?

mutta ikävä varmasti tulee. Onko sun pakko käyttää opiskeluun myös näin kiireisenä viikkona noin pitkä aika joka päivä? Vai voisitko vaikka jonakin päivänä viedä lapsen myöhemmin tai hakea aiemmin?

Itse kyllä yrittäisin välttää moista tilannetta.

ja illaksi on kasautunut harrastuksia, kokouksia ja työkeikkoja. Viikonloppuna olen muutaman tunnin vähemmän liikekannalla.

lapsi olisi sen pari viikkoa ilman yhtäkään tuttua aikuista. Ennen vanhaanhan lapset joutuivat esim. viikoiksi sairaalaan ilman vanhempia ja trauma oli taattu.

Jos lapsen isä luettelisi normaaliviikkonsa harrastukset 6 kertaa viikossa, kukaan av-mamma ei ihmettelisi

mutta luulen, että kärsit tilanteesta pidemmällä aikavälillä itsekin, kun et näe lastasi, etkä muista hänen varhaislapsuudestaan mitään. Sitten vanhemmalla iällä sitä miettii ja harmittelee, että miksi kaikki meni kuten meni. Monen suusta kuultua. Lapsuus on ainutlaatuista aikaa. En halua moralisoida, jokainen tekee ratkaisunsa itse.

Tiedän äidin joka pitää 9kk vauvaa joka päivä pph:lla kymmenen tuntia.

Silti minusta 1,5 tuntia päivässä yhdessäoloa on lyhyt aika ja miettisin kyllä oman vapaa-ajan täyttämistä kokouksilla ja harrastuksilla. Nämä ovat niitä arvovalintoja joita jokainen vanhempi joutuu tekemään ja ne kertovat hyvin selkeästi ihmisen arvostuksista.



Omalla kohdallani miettisin miten paljon normaalisti vietän aikaa lapseni kanssa ja jos olisin sitä mieltä että annan runsaasti aikaani lapselle normaalioloissa, voisin poikkeustilanteessa (mitkä eivät siis toistu kovin usein) päätyä ko. tilanteeseen. Jos taas vähänkin epäilisin yhdessäolomme riittävyyttä ja lapsi osoittaisi tarvitsemansa enemmän yhdessäoloa mitä saa, luopuisin menoista, jotka eivät ole välttämättömiä ja joista voi hyvin luopua lapseni hyvinvoinnin tähden.

1h kaksi kertaa viikossa? Muun ajan isi leihuaa omissa harrastuksissa ja kahdessa työssä. Nyt on äidin vuoro harrastaa omia juttuja