Olen yh, enkä aio ostaa lapsilleni kaikkea, mitä "pitäisi" ostaa
Menin itse töihin ollessani 13-vuotias ja sen jälkeen kustansin itse vaate- ja harrastusmenoni. Samaa odotan omilta lapsiltani.
Myös elämän realiteetit on otettava huomioon ja niiden kanssa on elettävä. Olen yh, eikä mulla vaan ole varaa samanlaiseen elintasoon kuin kahden hyvätuloisen vanhemman perheessä. Minun lapsillani ei voi olla kalliita harrastuksia ja se asia vain on niin.
Niillä korteilla pelataan, mitkä saadaan. Kyllä lapset saavat ihan hyvän elämän, jos heille turvaa riittävän ruuan, vaatteet, rakkautta ja lämpöä. Me ollaan köyhiä, mutta kyllä me pärjätään. Kävellään ja pyöräillään joka paikkaan. Pojalla ei ole mopoa, eikä minulla ole varaa kustantaa hänelle ajokorttia. Ajakoon sen sitten itse, kun hänellä on siihen varaa. Niin se vaan on. Kaikkea ei voi saada. En ole minäkään saanut ja silti elän ihan hyvää ja onnellista elämää.
Terv kahden lapsen yh
Kommentit (9)
sitä että lapset joutuvat eri asemaan eri perheissä kun toiset saavat joululahjoiksi Nintendo Wii yms kamaa jotka maksavat satoja euroja.
Se ostetaan mikä katsotaan tarpeelliseksi. Lapset pärjää ilman Wiitä...
sitä että lapset joutuvat eri asemaan eri perheissä kun toiset saavat joululahjoiksi Nintendo Wii yms kamaa jotka maksavat satoja euroja.
Ei ilmeisesti saa enää ostaa kalliita lahjojakaan, ettei tule muille paha mieli...
Ei kaikkea kuulu ostaa lapsille, oli varaa siihen tai ei. Mutta asenteesi on kuvottava, koska se aiheuttaa katkeruutta lapsillesi ja pahimmassa tapauksessa näitä laajennettuja itsemurhia. On pakko pärjätä yksin, omat vanhemmat eivät auta.
vaikka varaa olisikin ostaa.
Kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei siirrä omaa katkeruuttaan lapsiin (kun ei minullakaan niin ei muillakaan).
että isi löysi nuoremman.
Lapset laskettelevat, tanssivat ja kerran vuodessa käymme ulkomailla.
Wii eivät saa, muut xboxi löytyy.
Rahat on välillä tiukoilla, mutta selvitään ja nautitaan elämästä ja lapset saavat nauttia lapsuudestaan.
Siitä lähtien minun piti itse kustantaa kaikki muu paitsi asunto ja ruoka. Lukion kirjat olivat jo silloin hinnoissaan... Ajokortin ajoin 22-vuotiaana ulkomailla, siellä kun oli halvempaa.
En todellakaan halua lapsilleni samaa!
Meidän perheessämme on tosin kaksi aikuista, mutta vain yhdet tulot, joten ei meilläkään rahaa ole mihinkään ylimääräiseen. Mutta mieluummin nukun itse olohuoneessa että lapsillani on enemmän tilaa, syön kaurapuuroa että lapsillani on parempaa ruokaa ja taatusti säästän heidän lukiokirjojaan tai autokoulua varten.
Kuulostat, ap, kovin katkeralta.
Mun mielestä on ihan hyvä lapsille opettaa, ettei kaikkea saa mitä haluaa. Itse en edes osta lapsille joululahjoja ja yritän sukulaisetkin saada rajoittamaan tarjontaa. Pari lahjaa per lapsi riittää ihan hyvin.
Meillä on vaikeat ajat vasta edessä kun lapset tulevat teini-ikään ja merkkit yms. tulevat tärkeämmiksi. Ja aion kyllä myös kannustaa omat lepseni töihin heti kuin mahdollista, eikä taskurahatkaan tule ilmaiseksi. Toivoisin ja uskon kuitenkin, että itse voin lukiokirjat kustantaa, toisin kuin itsellä oli viime laman keskellä.
Poikkeuksena muotikuvaukset ja näyttelijäntyö. Ehkä lapsesi ovat sitten poikkeuksellisen kuvaksellisia tai innokkaita näyttelijänalkuja. Mutta mutta. Vaikka olet miten yh, niin sinun tulee huolehtia lastesi elatuksesta. Eli vaatteet ja harrastukset kuuluvat kyllä sinun kustannettavaksesi. Harrastuksen ei tarvitse olla kallis, eikä niitä tarvitse olla montaa, yksikin riittää. Ajokorttia ei tarvitse kustantaa.