Lue keskustelun säännöt.
Ystävät, joilla ei lapsia, ei ymmärrä elämääni
09.04.2008 |
Meillä vasta yksi lapsi (2 v.), mutta tuntuu että elämä on niin erilaista kun lapsettomilla ystävillä. Kun on pieni lapsi perheessä ja itse olen kotona, ei elämässä paljon muuta ole kun lapsenhoito. Onneksi opiskelen tällä hetkellä, ja valmistun pian maisteriksi, joten jotain muuta sentään.
Ihmettelen vaan, kuinka vähän sympatiaa saan ystäviltäni kun esim tässä taannoin valitin, kuinka vapaa-aikaa on niin vähän gradun tekemiseen (lapsi hoidossa vaan satunnaisesti, muuten teen iltaisin ja viikonloppuisin). Ei yhtään ainutta kommenttia tyyliin ' niin, on se varmasti rankkaa kun ei ole vapaa-aikaa' tms, vaan lähinnä valitusta kun ei itse saa gradua tehtyä (ei jaksa lähinnnä, aikaa kyllä olisi vaikka muille jakaa). En tarkoita, että lapsettomilla ei ole ikinä mitään ongelmia, toki heilläkin omansa, mutta ihmettelen, kuinka ymmärtämättömiä ihmiset ovat sen suhteen, kuinka vähän omaa aikaa pikkulapsiperheen vanhemmilla oikein on.
Muiden kokemuksia?
Kommentit (24)
Ei ne voi tietää sitä että sinä kyllä tekisit ja jaksaisit jos olisi vaan aikaa ja vielä jos olisi omaa aikaakin sen lisäksi, että teet sitä gradua?
Ne näkee vaan oman napansa, et ne ei jaksa, sillä onhan sekin haaste sinänsä saada se gradu aikaiseksi. Ei ne voi ajatella et sulla ei oo oikeesti aikaa, sen lauseen että " et saa tehdyksi gradua" voi ymmärtää monella eri tavalla jos ei tiedä MIKSI miten niin et saa tehdyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua sääliä, vaan ehkä hieman ymmärrystä ja myötätuntoa. Kyllä minullakin sitä heille riittää heidän ongelmissaan. Mietin, ovatko kateellisia kun heillä ei ole vielä lapsia vai mitä? T. ap
Mutta olisi hyvä, jos joku äitituttu olisi... Vaan onneksi on av!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä he ajattelevat, että sinulla on asiat hyvin, ja aika riittää, kun lapsetkin ovat kotona. Ota nyt hyvä nainen järki käteen ja ajattele asiaa itse. Ja on ihan normaalia viedä lapset päiväkotiin ja ottaa omaa aikaa. Se ei tee sinusta yhtään sen parempaa ihmistä kenenkään silmissä, että uuvutat itsesi pullantuoksuiseen äitimyyttiin.
jos yrität tehdä gradun vasemmalla kädellä lapsen hoidon ohessa ei ole ihmekään että muodostuu rankaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävillä on muita kiireitä, vastaavasti kuin sulla lastenhoito? Ei kukaan voi tuntea toisen elämää läpikotaisin.
Munkin lapselliset ystävät ajattelee, että mulla on vaan aikaa (ei lapsia kuvioissa), mutta teen paljon töitä, joiden lisäksi opiskelen uutta vähän epävirallisesti (itseopiskellen ja työväenopistossa). Ne on juttuja, jotka ovat mulle tärkeitä, ja joihin olen valmis laittamaan aikaani tällä hetkellä tulevaisuutta ajatellen.
Ja ihan vapaaehtoisesti olen tähän lähtenyt, tieten sen vievän aikaa ja tiukentavan taloutta. Ilmeisesti sinä olet tehnyt tahollasi samantyylisen ratkaisun?
Anteeksi vaan, mutta en oikein ymmärrä, miksi aikuiselle ihmiselle on noin tärkeää saada (säälistä) empaattisia kommetteja? Voimia nyt silti! Oikeasti se on varmaan rankkaa, mutta muillakin voi olla...
Pienempää en ole halunnut viedä. Isä osallistuu hyvin lapsen hoitoon, että pääsen opiskelemaan. Samoin ystäväni hoitaaa lastani välillä, joten ihan hyvin olen saanut tehtyä gradua. Paljon paljon paremmin kuitenkin saisin, jos tekisin sitä kokopäiväisesti, tai edes kolme päivää viikossa. Kuten lapsettomat ystäväni.
Pointtini on, että miten ystävät ei tätä ymmärrä? t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko sinulle jollain lailla parempi oli siitä, jos sinulle voivotellaan, että voi voi kun sinun elämä on niin ankeaa..? En lisäksi ymmärrä miksei sinulla ole vapaa-aikaa?
Kaikki oma aika menee gradun tekemiseen. Toki voin illalla katsoa televisiota ja lukea lehteä, kun lapsi nukkuu, samoin kun nukkuu päiväunia. Mutta ei muuta omaa aikaa. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa sääliä, vaan sitä, että joskus ystäväni osoittaisivat ymmärtävänsä, miten erilainen tilanteeni on siihen verrattuna, että ei ole lapsia. Ehkä ymmärtävät sitten kun saavat omia. t. ap
Mutta jos tunnet todella tarvitsevasi jotain muutakin, mikset koita järjestää? Ei sitä kukaan puolstasi tee, ei edes yksikään av-mamma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tänään niin sekavia sepustuksia, että oksat pois.
Ystävät ei ymmärrä ap:tä, eikä kai suurin osa vastaajistakaan. Mä en ymmärrä enää, mitä mitä piti ymmärtää.
Ehkä ne ystävät kuitenkin ymmärtää, mutteivat ymmärrä näyttää ymmärrystään oikein?
Toisessa ketjussa ajetaan puuta päin vaikkei olla liikenteessä, kolmas osapuoli on puu, joten mies hoitaa vakuutuksen niin että auto menee vielä...?
*huoh* Koulunpenkki kutsuu onneksi taas, ymmärränköhän siellä mitään...
Kun kerran olet jo graduvaiheessa, urakka on kohta ohi. Itse olen aloittamassa toista maisterintutkintoa, edellisestä saan toki sivuaineen valmiina. Luvassa on siis vielä VUOSIA ilman varsinaista omaa huvitteluaikaa ja -rahaa... Ja onneksi alan sisäistää sen, että ihan oma vika, kun en aikanaan valinnut alaa, jolla olisi töitä. Enkä aio enää valitella tutuille sympatiapisteiden toivossa.
jonkinlaista sädekehän kiillotusta, tyyliin " olet sä aika jätkä, hoidat lapset ja opiskelut ja kaikki, kyllä sä sit jaksat, vaikka varmaan on tosi rankkaa!"
No niin, siinä se tuli, hajaantukaa!
Muistathan sinäkin kehua vastaavia töissä käyviä ystäviäsi (jos on) kuinka he jaksavat tehdä kotityöt ja vielä vieraan työt siinä välissä?
vastaus oli aloittajalle, ei siis 20:lle.
Haluat että he ymmärtävät kuinka hirveän rankkaa sinulla on
ja kerjäät kommentteja tyyliin
" Kyllä sä oot hyvä kun hoidat vielä lapsenkin koulun ohessa"
Haluat olla muiden silmissä parempi kuin ystäväsi..
vittu mikä ämmä!
Eikä sun kavereilla oo mitään pakkoa alkaa sua säälimään.