Ystävät, joilla ei lapsia, ei ymmärrä elämääni
Meillä vasta yksi lapsi (2 v.), mutta tuntuu että elämä on niin erilaista kun lapsettomilla ystävillä. Kun on pieni lapsi perheessä ja itse olen kotona, ei elämässä paljon muuta ole kun lapsenhoito. Onneksi opiskelen tällä hetkellä, ja valmistun pian maisteriksi, joten jotain muuta sentään.
Ihmettelen vaan, kuinka vähän sympatiaa saan ystäviltäni kun esim tässä taannoin valitin, kuinka vapaa-aikaa on niin vähän gradun tekemiseen (lapsi hoidossa vaan satunnaisesti, muuten teen iltaisin ja viikonloppuisin). Ei yhtään ainutta kommenttia tyyliin ' niin, on se varmasti rankkaa kun ei ole vapaa-aikaa' tms, vaan lähinnä valitusta kun ei itse saa gradua tehtyä (ei jaksa lähinnnä, aikaa kyllä olisi vaikka muille jakaa). En tarkoita, että lapsettomilla ei ole ikinä mitään ongelmia, toki heilläkin omansa, mutta ihmettelen, kuinka ymmärtämättömiä ihmiset ovat sen suhteen, kuinka vähän omaa aikaa pikkulapsiperheen vanhemmilla oikein on.
Muiden kokemuksia?
Kommentit (24)
ja precis samaa mielta 25 kanssa. Ap siis halusi paansilittelyja kun jaksaa gradua ja lasta.
No, tiedat ap joskos ystavasi vaikka karsisi lapsettomuudesta? Tai ymmarratko itse hanen kaikkia ongelmia?
Kyllähän ystävilläsi on varmasti työ ja opiskelu tuon gradun teon lisäksi. Ehkä he ajattelevat, että lapsen hankkiminen oli elämäsi paha virhe ja siksi eivät voi alkaa lässyttää sinulle siitä, miten marttyyri olet.
Ei se automaattisesti määritä ihmisen vapaa-aikaa, että onko hänellä lapsi vai ei, tekeekö gradua vai ei. Monessa perheessä voi esim. toinen puolisoista olla kovilla ilman lapsiakin, jos toisella puolisolla on tiukkaa töissä/koulussa tai hän sairastaa.
Lisäksi säälin hakeminen tilanteessa, jossa olisi vaihtoehtojakin (ap:lle = päiväkotiin vienti), on vähän ihmeellistä. Kyllähän haastetta voi esim. gradun tekoon hakea vaikka sillä, että kirjoittaa sen vasemmalla varpaallaan, koska haluaa tehdä niin. Mutta turha siitä on sääliä yrittää muilta repiä.
En usko, että kukaan sinua kadehtii. Monet eivät varmasti sinun vaiheessasi todellakaan vielä halua lapsia. Mutta luulen, että eivät halua alkaa sinua kauhesti säälittelemäänkään, lähinnä varmaan siksi, ettei sinulle itsellesi tulisi paha mieli. Sillä usein myötätunto saa oman olon vain pahemmaksi (minulla ainakin). Ja minä en oikeasti näe, että tilanteesi olisi mitenkään ylivoimainen. Itse tunnen ihmisen, jolla on kolme alle viisivuotiasta, perhe on yrittäjiä eli pyörittävät useampaa yritystä ja tämä nainen on siinä lasten ohessa vihdoin tehnyt myös gradunsa valmiiksi. Eikä ole liiemmin valitellut.
Vierailija:
Kaipaatko oikeesti jotain sädekehän kiillotusta (niinkuin joku mainitsi) vai miksi?
Itse olet lapsesi hommannut ennen opiskelun päättymistä. Kyllä he varmaan ymmärtävät että sinulla on rankkaa mutta kun itse oot sopan keittäny niin ui siellä!