Ystäväni odottaa kolmatta lastaan, miksi en osaa iloita?

Ikään kuin ystäväsi olisi sulle jotenkin tilivelvollinen. Aivan hyvä, että näet paikkasi, kun vielä takana päin ajattelet ankeesti hänestä. Vielä, kaikille ei ole lapset mitään rahakysymyksiä.

Olet kateellinen tiedostamattasi tai muuten.

Siis tuon ettet ymmärrä kolmatta lasta kun on rahasta tiukkaa ym.



Sinuna myös katsoisin peiliin ja miettisin MIKSI ystäväsi ei ole sinulle halunnut kertoa tästä asiasta.



Ei sulla ole mitään syytä loukkaantua, ystäväsi teko vaikuttaa lähinnä itsesuojelulta.



On myös mahdollista että lapsi ei olekaan suunniteltu vaikka niin sanoo.

Meiläkin on pieniä rahavaikeuksia, mutta odotan kolmatta (ja viimeistä) lasta. En myöskään kertonut kenellekään kolmannen suunnittelusta, koska mietimme pitkään aviomiehen kanssa ryhtyäkö siihen vai ei. Kerroin vasta viikolla 13 kaikille. Ja myös minä sanoin kaikille, etten halua kolmatta lasta raskauden terveydellisten riskien takia, ja koska kahdessa villissä pojassa on tarpeeksi työmaata.



ottaisin pahasti nokkiini, jos joku olisi nulle katkera tai pahansuopa tämän takia.

Ilman rahaa ei elä! Minusta on naurettavaa, että lisäännytään kuin kanit ja sen jälkeen aletaan kiristelemään hampaita kun ei rahat riitäkkään. Tämän olen minäkin huomannut monessa perheessä, kun se vauva on vain saatava ja tulevaisuudesta ei välitetä paskanvertaa.



Köyhällä saa toki olla lapsia, mutta ihan perustarpeet kuten ruoka ja vaatteet, ne maksavat ja maksavat yhä enemmän kun lapset kasvavat. Harkintakykyä pyydän! Itse olen kasvanut erittäin köyhissä oloissa ja ruokaa ei aina ollut, se oli HIRVITTÄVÄÄ.

En minä ainakaan odota, että ystävät olisivat onnensa kukkuloilla raskauteni takia.

Se kun nälkä kurisi suolissa ja oli niin nälkä että söit puunkuoria! Muut lapset kun iloitsivat kesälomista niin me odotimme niitä kauhulla, ruokaa ei saanut mistään kun ei ollut päivähoitoa/koulua.



Jos olisin ollut äitini, olisin keskeyttänyt raskauden minusta ja siskostani, olisivat pärjänneet jotenkuten kahden muun lapsen kanssa. Toki olen nyt onnellinen, että elän mutta en luoja paratkoon halua kenenkään kokevan sitä mitä itse koin.



t: 8

Onko lapset hoidossa vai kotona? Hoitopaikat maksaa 400 kokopäiväsinä tarhassa.



Me ollaan hankkimassa kolmatta silläkin perusteella nytten että tulee halvemmaksi olla kotona kolmen kanssa (saa lapslisät + kotihoidontuen), meillä ei tosin kunta maksa kuntalisää.. :( Ja säästää 400 hoitomaksuissa.



On helppo väistää kysymykset " Onko teillä jo pullat uunissa" jos sanoo ettei enempää lapsia ole tulossa. Mutta tarviiko kaikkea suunnitteluja kertoa? Saitpahan ihanan yllätyksen!

voi verrata rahaa ja ihmiselämää. Kyllä se siitä suttaantuu, tekee sitten enemmän töitä. Harva varmaan nälkää oikeesti näkee, silloin on jo muutenkin huonosti asiat, apua tarvitaan. Mielestäni raha-asiat ja lapsiasiat eivät kuulu yhteen.

Asia ei sinulle mitenkään kuulu. Sinun ei tarvitse iloita, eikä olla pahoillasi. Ei ole kysymys sinun perheestäsi. Ehkä et ole raskaanaolevalle " ystävällesi" niin tärkeä, että hän haluaisi kertoa sinulle kaiken heti alkumetreillä. Ei kuulu sinulle pätkääkään! Hanki oma elämä!

lapset saavat ajaa viimevuotisilla pyörillään tämän kesän ja lomareissu jää tänä vuonna tekemättä. Musta se ei ole riittävä syy olla tekemättä kolmatta lasta....

t. 7

Vierailija:

Ilman rahaa ei elä! Minusta on naurettavaa, että lisäännytään kuin kanit ja sen jälkeen aletaan kiristelemään hampaita kun ei rahat riitäkkään. Tämän olen minäkin huomannut monessa perheessä, kun se vauva on vain saatava ja tulevaisuudesta ei välitetä paskanvertaa.

Köyhällä saa toki olla lapsia, mutta ihan perustarpeet kuten ruoka ja vaatteet, ne maksavat ja maksavat yhä enemmän kun lapset kasvavat. Harkintakykyä pyydän! Itse olen kasvanut erittäin köyhissä oloissa ja ruokaa ei aina ollut, se oli HIRVITTÄVÄÄ.

Kunhan on sitä RUOKAA ja VAATETTA päälle niin aivan sama minulle. Suomessakin nähdään nälkää vaikkei siitä puhuta.



t:8

Mun tuttava odottaa myös kolmatta lastaan ja olen aika kummissani tästä. Tuttavallani on perussairaus, jonka takia jokainen raskaus on iso riski. kaksi lasta heillä jo on, kumpikin moniallergisia ja melko vaikeita tapauksia (ei siis nuku, kiukkuaa, ei syö...) ja tuttavani on sen sata kertaa valittanut, että elämä on pilalla näiden lasten takia ja on tosi raskasta ja rankkaa ja ja ja...



Nyt sitten kertoi kuitenkin, että heille odotetaan kolmatta ja se on ihan suunniteltu juttu kun " lapset on niin ihania" ja " meillä on jo kaksi vaikeaa tapausta niin kyllä kolmannen tarvitsee jo olla ihan kiltti tapaus" . Lääkäri oli suositellut aborttia vaikean perussairauden takia mutta ei tuttavani halunnut.



Heilläkään ei ole mitenkään hurjasti rahaa mutta kyllä he toimeentulevat ihan ok. Eniten pelottaa, että mitä tapahtuu jos tuttavani jää yksin sairaana lasten kanssa, se sen (avo)mies on nimittäin aika tyyppi. Aina töissä tai jossain harrastuksissaan, ei apuna kotona jne vaikka tuttavani on raskauksien, valvomisen ja sairautensa takia ollut välillä niinkin poikki, että nukahti esikoista tarhaan viedessään rattiin...



Ei voi kuin puhaltaa. Huh.

Me olemme olleet ystäviä jo pitkään, lähes 20 vuotta. Olen kyllä iloinnut hänen aikaisemmista raskauksistaan ja olen varma, että tämäkin vielä iloksi muuttuu. Teilläkö ei koskaan ole negatiivisia ajatuksia ystävistänne?



Mekin toki toivomme lisää lapsia ja kenties se vaikuttaa suhtautumiseeni, mutta silti eniten minua kalvaa se, että hän ei ole mitään asiasta sanonut aikaisemmin. Olemme aina olleet todella läheisiä ja puhuneet kaikesta ja nyt hän on jättänyt minut ulkopuoliseksi näinkin tärkeässä asiassa. Se ei tarkoita, että hänen olisi tarvinnut kertoa mistään yksityiskohdista tms. tai tuoda asiaa esille mitenkään erityisesti.



En usko, että hän on jättänyt kertomatta sen takia, että tietäisi reaktioni olevan tälläinen. Minäkään en olisi tätä tiennyt etukäteen enkä nytkään oikein käsitä mistä tälläinen johtuu. Yleensä olen aina ollut vilpittömän onnellinen ystävieni puolesta.



Ja vielä tuosta raha vs. lapset jutusta. Minä en missään nimessä usko, että pitäisi olla rikas lapsia hankkiakseen. Mekin saimme esikoisemme opiskeluaikana eli emme todellakaan olleet rahoissamme. Ystäväni kohdalla on kuitenkin kyse jostain muusta kuin siitä, että eletään pienillä tuilla. He joutuvat jatkuvasti ottamaan velkaa, vuokrat jäävät rästiin jne. Silloin ehkä kannattaisi miettiä ensin. Tietysti kaikki voi sujua hyvin ja sitä toki toivonkin.



Minulla on omakin elämä, mutta ystäväni kuuluu siihen myös vahvasti niin hyvässä kuin pahassakin. Jonkun puolituttavan kohdalla en edes miettisi näitä asioita.

Ehkä tuolla perheellä kuitenkin on rahaa ruokkia lapsensa ja tuosta vauvakuumeesta en ikinä itse sanoisi ihmisille, joiden tietäisin ajattelevan, että noiden ei ainakaan kannata enää lapsia tehdä.

Silti ymmärrän sinuakin. Itse en voinut iloita ystäväni uudesta lapsesta liittoon, jossa ystävä henkisesti ahtaalla miehen kanssa, josta on läheisriippuvainen, ja mies ei ole sitoutunut (pettämistä ja peliä muiden kanssa).

se, mikä mua karmii tollasessa ystävyydessä, on tuo ap:n esiin tuoma vaatimus siitä, että ystävälle pitäisi kertoa asioita, jotka eivät oikeastaan kuulu mihinkään muualle kuin parisuhteeseen. Ap, ystävälläsi on puoliso, jonka kanssa hän suunnittelee ja toteuttaa näitä perhe-elämän kiemuroita. Sinä olet ulkopuolinen siinä kuviossa, et voi sille mitään. Minusta on erittäin normaalia, että puolisot keskenään suunnittelevat lapsensa ja pitävät nämä asiat ja alkaneen raskauden salaisuutena.

etukäteen edes parhaimmille ystävilleni, sillä olen pelännyt, että jos asiasta kerron, niin sitten se ei ainakaan onnistu. Enkä jaksaisi mitään joko joko -kysymyksiä.



Sain myös aikoinaan ystäväni suuttumaan minulle, kun en kertonut olevani raskaana. Hän kertoi saaneensa keskenmenon, itse olin juuri plussannut ja olimme mieheni kanssa sopineet, ettei siitä vielä puhuta. Ymmärrän kyllä, että olisi ollut luontevaa tuossa tilanteessa kertoa että meillä nyt näyttäisi tältä, mutta koska olimme sopineet ettei siitä puhuta, ja olin vasta itsekin saanut tietää, ei minusta ollut aiheellista noilla viikoilla mitään sanoa. Myöhemmin kun sai tietää, loukkaantui verisesti, ja teki asioita, joista olisin voinut suuttua niin, että välit olisi menneet lopullisesti, mutta ymmärsin ja tuin häntä. Mutta vieläkään en tekisi toisin, minulla ei ollut vaihtoehtoja tuossa tilanteessa.



Ehkäpä ystävälläsi on taustalla samanlaisia tunteita. Onko hän aiemmin kertonut aikeistaan hankkia lapsia?

Itselläni yksi syy hankkia kolmas lapsi oli se, että saan olla vielä kolme vuotta kotona.



Mutta on vähän hassua hankkia lapsia rahan takia, sillä se esikoinen kasvaa koko ajan ja menee ennen pitkää kouluun, jolloin siitä ei enää mitään kotihoidontukia saa, ja silloin olet samassa tilanteessa kuin ennenkin, kaksi hoidettavaa eikä ne hoitomaksut silloin sen halvempia ole. Tietysti lapsilisä tulee, mutta varmasti meneekin





Me ollaan hankkimassa kolmatta silläkin perusteella nytten että tulee halvemmaksi olla kotona kolmen kanssa (saa lapslisät + kotihoidontuen), meillä ei tosin kunta maksa kuntalisää.. :( Ja säästää 400 hoitomaksuissa.

Vierailija:

se, mikä mua karmii tollasessa ystävyydessä, on tuo ap:n esiin tuoma vaatimus siitä, että ystävälle pitäisi kertoa asioita, jotka eivät oikeastaan kuulu mihinkään muualle kuin parisuhteeseen. Ap, ystävälläsi on puoliso, jonka kanssa hän suunnittelee ja toteuttaa näitä perhe-elämän kiemuroita. Sinä olet ulkopuolinen siinä kuviossa, et voi sille mitään. Minusta on erittäin normaalia, että puolisot keskenään suunnittelevat lapsensa ja pitävät nämä asiat ja alkaneen raskauden salaisuutena.

Me vain olemme näistä asioista puhuneet aikaisemminkin, kummankin aloitteesta. Tietysti käsitän, että hän ei halua kertoa raskaudestaan heti kun saa sen selville, en minäkään ole heti kertonut. ihmettelen silti, että miksi hän on sanonut kahden lapsen olevan se oikea määrä, vaikka viimeksi tästä puhuessamme hän oli ilmeisesti jo raskaana.

Äh, minä luovutan. Vetäydyn tästä keskustelusta miettimään sitä kuinka kauhea ystävä olenkaan.

hänelle ei heti kerrota perheen sisäisistä asioista. On ihan jokaisen oma asia päättää milloin haluaa raskaudesta kenellekin kertoa. Joku voi esim. haluta ensin odotella ultraa, jotta näkee, että kaikki on kunnossa ja kertoo vasta sitten.



Sen minä taas ymmärrän hyvin, että toisten valinnat välillä ihmetyttävät suurestikin. Minullakin on ystävä, joka juuri synnytti kolmannen lapsensa. Kyllä ihmettelin itsekseni heidän päätöstään hankkia kolmas lapsi kun kahden aikaisemmankin kanssa elämä on " yhtä helvettiä" , mutta eipä minun tarvitse heidän helvettiään elää.