****NELIAPILAT VKO 15****

Odottelen kuumeisesti tulevia menkkoja (nyt jotain kp 23/27-30), että pääsisimme sitten ihan aikuisten oikeasti yrittämään nelosen ihkaensimmäistä yrityskiertoa...Vauvakuumetta lisäsi hieman se, että kuulin tänään läheisen ystäväni synnyttäneen juuri terveen lapsen. Jännä myös se, että kaipaan sitä sairaalan fiilistä, kun vauva on syntynyt ja saa tallustella sairaalassa aamutakki päällä vastasyntynyt kainalossa. Tietysti muutoin sairaalaympäristö ei paljon houkuttele, mutta synnyttäiden osastolla on sitä jotain...Vai mitä muut olette mieltä? Millaisia sairaalakokemuksia teillä on? Me ollaan esikoisen kanssa oltu perhehuoneessa (mikä oli tosi nastaa), toisen kanssa olimme sairaalassa vain 1,5 vrk, joten siitä ei oikein jäänyt muistikuvaa (saimme siis lähteä, koska halusin ja kaikki oli ok). Kolmannen kanssa olin sairaalassa itse 2 yötä ja vauva oli vajaan viikon tulehduksen takia antibioottikuurilla lastenosastolla.



Tällaisia muisteloja, toivottavasti vielä saan sen ihanuuden yhden kerran kokea...

Teillä oli varmasti tosi rankka edellinen raskaus. En voi kuvitellakaan miltä on tuntunut... Toisaalta olet saanut paljon mutta menettänyt yhtä paljon sen yhden raskauden aikana!



Uskallanko kysyä mitä fiiliksiä kävitte läpi loppuraskauden? Oliko suru koko ajan läsnä? Oli varmaan hirmu pelko toisen lapsen selviytymisessä? Ultrasivatko tarpeeksi usein vai jäikö olo ettei hoidettu hyvin?



Tosi hienoa että olet täysillä nyt kaikesta kokemastasi huolimatta kuumeilemassa. Uskon vahvasti että ottavat ultraan aikaisemmin sinun taustallasi. Onhan se lapsen/lapsien edun mukaista.



Me elellään täällä Uusimaalla, eikä tänne kuulu mitään uutta. Jotenkin alavireisempää kuin viime viikolla. On niin alakuloiset ilmatkin!



Terkut kaikille alavireiseltä keljuilijalta

Toi sairaala on kyllä niiiin paha! Alkaa itkettämään kun menee kattomaan jonkun vauvaa sairaalaan. Siinä yhdistyy se pienen vauvan näkeminen ja just toi koko sairaalatunnelma, ne äänet, tuoksut, aamutakit ja tohvelit.



Mulla on tosi positiiviset kokemukset kaikki kolme. Viimeisellä kerralla ravasi niin paljon porukkaa kattomassa vierustovereiden vauvoja, että ajattelin jos joskus vielä tänne tullaan niin otetaan privaatti huone!



Kertokaa kokemuksia??



Kiinnostaa kuulla sekä perhe- että kahden hengen huoneista. Tai kaikista mahdollisista mitä on tarjolla. Millaista on ollut???



Olen itse ollut isossa (n 4 hlöä) yhteishuoneessa aina.



k

Kierukka lähti sitten tiistaina ja nyt sitten katsotaan mitä tuleman pitää. En aio velloa vauvakuumeessa ja pakottaa miestäni siihen neljänteen lapseen, mutta jos niin ihanasti kävisi, että se neljäs " vahingossa" saisi alkunsa, niin avot!

Toin neuvolasta miehelle laput, joissa tietoa vasektomiasta. Hän saa lukea faktat kunhan palaa työmatkaltaan.



Edetään nyt sitten hetki kerrallaan. Oikein mukavaa torstaita kaikille neliapiloille!

Pakko vielä lisätä omiin positiivisiin sairaalamuisteloihin se, että synnytyksen jälkeen oli niin mahtava tunne, kun mahtui taas ruokaa massuun ja minullakin onkin ollut sairaalassa aina tosi hyvä ruokahalu (vaikka olisi mitenkä ollut " laitosruokaa" ). Varsinkin Tays:ssa tuli syötyä Kalinka-jugurtteja (tiedättehän ne, joissa on hilloa pohjalla nam!) ihan luvattoman paljon. Nämä nyt on niitä sivuseikkoja uuden ihmistaimen synnyttämisen yhteydessä, mutta jääneet positiivisina mielikuvina itselle. Minulla ei ole kolmesta ekasta sairaalakokemuksesta mitään negatiivista jäänyt mieleen. Toki hieman univaikeuksia on ollut, mutta on johtunut lähinnä omasta ylivireästä tilasta. Minulla on siis kokemusta vain perhehuoneesta ja muistaakseni 2 hengen huoneesta, joten siksikin ehkä positiiviset kokemukset.

Kiitos Menninkäinen! Nyt mennään ihan ajankohtaisilla viikoillakin, jospa se vaikka juttu repeäis :)



Sairaalakokemuksista: No eka kerran olin 18v ja melkoinen koriste-esine jota kaikki kävivät päivittelemässä ku synnärille tullessani olin 9cm auki..siinäpä sitä ihmettelemistä :)) Muuten kokemus oli sellanen että voiku pääsis kotiin..ekaa kertaa rakkaasta ukostani erossa, kyllä oliki vaikeaa... =)) Silloin olin sairaalassa ma-la

Toisen kerran olin sairaalassa jo valmiina ollu viikon verran pahan raskausmyrkytyksen vuoksi, sitte tehtiin hätäsektio ja sen jälkeen vielä viikko...tää oli ihan kauhea reissu ku mää vaan itkeä pillitin koko ajan ku esikolle ei saanu mitään hoitopaikkaa ja isukki ei saanu töistä vapaata ku oli just kesälomalta tullu...vauvalta tää reissu kesti vielä kuukauden verran ja saman multaki ku melkein siellä esikon kanssa asuttiin ja hoidettiin pikkuveljeä..

Tää kolmas oli kaikkein " normaalisin" paitsi taas huoli lapsosista ku perjantaina vauva syntyi niin maanantaina iskän piti lähteä työmatkalle ulkomaille (ei saanu enää mitenkään siirrettyä) ja pojilla alko maanantaina koulu...no lopulta sain vinguttua meidät kotiin niin että vauva oli 5h vaille 2vrk eli sunnuntaina sitte päästiin kotiin...Nyt oli sama homma että mua käytiin päivittelemässä ku olin kokonaan tällä kertaa auki ku synnärille tultiin...tuli vähä hoppu =)) Noh tiistaina käytiin sitte lastenlääkärillä tarkastuksessa ja kappas pikkumies oli alkanu kellertämään...käytiin sitte omasta aloitteesta kontrolliverikokeessa päivittäin ja perjantaina ottivat osastolle lopulta lampun päälle...vuorokausi siinä sitte vietettiin mutta sen jälkeen ei enää tarttenu mennä takasi..no nyt ku lukee niin eihän tää mikään normaalireissu tainnu ollakkaan...mulle yks lastenhoitaja aukoi päätään " että tulitta sitte takasi" oli sunnuntaina vastaan meidän kotiutumista...mutta jos me oltais silloin maanantaina (jolloin ei olisi ollut tuota lastenlääkärin tutkimusta tiistaina) lähetty vasta kotiin niin en tiiä oisinko osannu tuota keltaisuutta tutkituttaa oikeassa ajassa ku herra alko siis kellertämään vasta tiistaina...Mutta ku siinä sitte valolampun päällä toinen oli niin tuli kyllä ihan kivoja asioita mieleen...ja haikeita sillä aikoinani halusin kätilöksi mutta terveyteni vuoksi piti opiskeluni jättää kesken...niin siis tietty kateellisena siinä sitte katteli sitä osaston elämää ja tunne että " määki voisin olla täällä töissä"



Piti ihan lukea uudelleen tuo Helinän kokemus ku tuossa Keijulilja otti sen puheeksi...miten ihmeessä en tuota aiemmin huomannut... melkonen puusilmä olen! Anteeksi Helinä! En voi kyllä ollenkaan aavistaakkaan kuinka rankkaa teillä onkaan ollut ;(



No joo tulipa taas tekstiä...menen vielä työn sekaan ku pikkumies nukkuu...



nani kera poikakatraan

Oli se aika hirveä raskaus henkisesti ja fyysisesti. Kirjoitan nyt lyhyesti tän kokemuksen tähän. Ensin oli järetön pahoinvointi ja rv12 ultrassa selvis,et tulokkaita on kaksi ja kaikki ok, paitsi istukka kohdunsuun edessä. Sitten, kun pahoinvointi alkoi hellittää tuli verenvuoto jonka takia sitten sairaalaan menin..siellä totesivat,että toinen on kuollut. Lääkäri oli keskeytyksen kannalla,mutta onneksi toinen tutkiva lääkäri sanoi,että voi olla,että toinen sikiö muumioituu (koska on erillisessä sikiökalvopussissa) tai jos näin ei käy saastuu koko kohdun sisältö jolloin raskaus menee kesken. Päätin ottaa riskin..onneksi tein tuon päätöksen. Kamala pelko oli koko ajan ja olin varma,ettei mikään mene hyvin. Ultrasivat kaksi kertaa viikossa ja verikokeissa ravasin myös kahdesti viikossa. Rv28 jouduin sitten sairaalaan supistelujen takia kohdunsuu aukesi 4 senttiin, mutta saivat tipan avulla supistukset loppumaan sitten määrättiin vuodelepoa loppuaika. Istukka siirtyi kohdun kasvaessa niin ettei peittänyt kohdunsuuta. Stten rv40 vaikka lääkärit eivät uskoneet,että raskaus menee niin pitkälle, käynnistivät synnytyksen. Käynnistelyssä meni 2vrk,mutta sitten kun rupesi lopulta tapahtumaan synnytys kesti 1,5h. Kätilö vain kysyi haluatko nähdä tämän toisen,mutta en halunnut. Mieheni katsoi sen mitä katsottavaa oli tuossa pienessä muumiossa. (sikiö tutkittiin ja se oli täysin normaalisti kehittynyt vika oli istukassa sain tietää sukupuolenkin jälkeenpäin -poika-) En varmasti ikinä ole itkenyt niin paljon, kun tuon raskauden aikana. Kun synnytys oli ohi olin pelkästään helpottunut,että se piinaava raskaus oli ohi ja olin saanut ihanan terveen tytön. Oikeastaan vasta viimeaikoina olen miettinyt että jos se toinenkin olisi tuossa..millaista elämä olisi...kai minä tein sen surutyön odotus aikana.. Olin kyllä sata varma etten enää ikinä tee lapsia ja olin jopa valmis sterilisaatioon,mutta tässä sitä nyt kuumeillaan ja kovasti =)

Ihan itku pääsi kun luin viestisi Menninkäinen.



Halaus ja lämmin onnentoivotus uuteen kuumeiluun ja mahdolliseen odotukseen :)))



k

Nyt menee niin tunnukset kuin näppiksetkin sekaisin. Isot pahoittelut säheltelystä!



k

Meillä kolmas tulokas tarttui kolmannella kierrolla kuparikierukan poiston jälkeen. Kaksi ensimmäistä on tullut pelkästä ajatuksesta, en tiedä onko kierukalla vaikutusta tuohon. Toivottavasti tarttuu teillä pian!



k

Minä ilmoittaudun mukaan kuumeilemaan neljättä. Hirveä vauvakuume iski taas. Kierukka poistettiin tammikuussa, koska ei sopinut minulle. Imetän vielä kolmosta, joten pillereitä ei ole aloitettu. Ja jos minulta kysyy niin ei tarvitse aloittaakaan.

Mies haraa nelosta vastaan ja sanoo lapsiluvun olevan täynnä, mutta ei tuo ehkäisyä käytä. Tietää kuitenkin mitä voi tapahtua:) Eli pientä suostuttelua ja aikaa tässä tarvitaan.

Pientä paniikkia on kuitenkin, koska en ole enää kovin nuori ja riskit kasvavat. Kiva olisi myös saada kaveri kolmoselle,suhteellisen pienellä ikäerolla.

Meillä siis 10,7, ja 1v 7kk.



Nyt lapsille ruokaa laittamaan...

suunnilleen samanikäiset lapset Judy73:) Meidän muksut 10, pian 8 ja 1v1kk. Yhdessä miehen kanssa kuumeillaan/haaveillaan/aloitellaan pian yritystä, jos saatais pienimmäisellekin kaveri. Ja en minäkään enää ihan nuori ole...

Ekan kans olin sairaalassa peräti 7vrk kun meillä kotona oli silloin remppa menossa eikä ois ollu kiva mennä kotiin vauvan kanssa kaaoksen keskelle joten saatiin olla perhehuoneessa koko viikko. Mulla tuli aika pitkäksi loppu ajasta. Minä en nimittäin tykkää olla sairaaloissa. Jotenkin ahdistavaa vaikka pieni nyytti olikin vieressä. Ja mieskin yöpyi perhehuoneessa muutaman yön.

Tokan kanssa meillä oli taas perhehuone mutta se oli jo hankalaa kun esikoinenkin tuli yöksi sinne. Eihän tuommonen 2-vuotias jaksa olla yhdessä huoneessa paikoillaan vaan tyttö viiletti pitkin sairaalan käytäviä ;)

Kolmannen kanssa oltiin sitten viisaampia eikä otettu perhehuonetta. Oli kyllä ihan kiva nukkua yöt rauhassa (vauvakin oli yöt vauvalassa)

Niin, sekä kakkosen että kolmosen kohdalla oltiin sairaalassa 3vrk mikä on kyllä ihan jo maksimimäärä minulle! Yök! Inhoan vaan kertakaikkiaan sairaalassa oloa.

Mutta siltikin haluan mennä sinne ainakin vielä yhden kerran hakemaan sitä kauan kaivattua neljättä nyyttiä... kunhan se nyt saataisiin alulle!!!



HELINÄ: todella koskettava tuo sinun tarinasi. Varmasti on kysynyt voimia selvitä tuosta! Ja todella hienoa kuulla että kuitenkin saitte terveen tytön kaiken kokemanne jälkeen! :´)



Mulla menossa kp11 ja mies lähtee työreissulle huomenna. Pitänee yrittää saada simpat hyviin asemiin odottaan mahdollisesti pian tapahtuvaa ovista.. ovistikut ei kylläkään ole vielä reagoinu mihinkään.

Onko kellään teillä muuten kokemusta että miten varhain ovistikkuun tulee haamu? Onko se just edellisenä päivänä kun ovis tulee vai vielä aiemmin? Tarttis nimittäin saada se ovis pian jotta raskautuminen ois mahdollista tälle kierrolle.......

Kiitoksia kaikille myötätunnosta :) oli se rankka kokemus, mutta en usko että toistamiseen sattuu kohdalle tuollainen juttu joten rohkeinmielin ja innolla odottelen tulevaa =)

Miten nämä päivät meneekin niin hitaasti tuota ovulaatiota odotellessa jonka pitäis nyt laskujeni mukaan sattua loppuviikolle..ovistestejä en ole vielä arvellut käyttää, mut saa nähdä jos ei tärppää niin täytyypä nekin testit testata :) Luin tuolta toiselta palstalta ylistyksiä greippimehusta joten sitä nyt olen " nautiskellut" saappas nähdä tehoaako ja vaikuttaako tuohon ovulaatioon mitenkään ;) Taidampa siirtyä tuonne telkun ääreen 24 pariin.. Oikein mukavaa ja aurinkoista tulevaa viikko teille kaikille jännällä jäämme odottelemaan kuka meistä saa ekana plussa uutisia ilmoitella =)

niin eipä mulla mitään asiaa ole =)



Täällä tuleva täti jännittää... siskoni on synnärillä kolmattaan synnyttämässä ;) uutisia siis oottelen..



Uusia taas tullut joukkoon mukaan, tervetuloa!!



Joo yhdyn Helinän ootuksiin..missäs ne neliapiloiden plussat oikein ootattaa?? huhuuu!! vähään aikaan ei ole tainnu plussia tullakkaan...alkuvuodesta niitä tais pari olla ja kovasti sitä ois toivonut että useamman oisivat mukaansa ottaneet...



Oviksesta: ei ole kuulunu siis yhtään mitään vieläkään...höh..joten ei ihan vielä taida sitä plussaakaan meille tulla :) Mää käytin ennen tätä sitä sylkitestiä ku mietin sillon ku kierto oli mitä sattuu että näinkö on että ovuloinko ollenkaan mutta niin se vaan näytti ihan oikein..pitänee se kohta kaivaa tuolta kaapin perukoilta uudelleen käyttöön :) Jänniä aikoja monet teistä jo elävät peukkuja teille pidän kovasti että tärppäis!! bdbdbdbdbdb Niin tuo greippimehu...pitääpä sitte sitä kokeilla joskus ku aika lailla tuolla sitä hehkutetaan...jospa siitä apua vaikka ois..



Tuossa meidän herra 8kk läträä...nokkamukinsa sisälmykset on näköjään kaadettu tuohon pöydälle ja syliin...ja osa näköjään lorisee lattialle =)) hakee näköjään huomiota äidistään joka vaan hakkaa konetta :) mentävä siis on..



öitä ja peittojen pöllyytystöitä =)



nani kera poikien

mitään uutta.



Tervetuloa kaikki uudet! Ja niitä plussia tosiaan olisi kiva elää muitten mukana. Meillä mies siellä reissussa ja mitään ei muka ehdi kun työssä, tarhan ja koulun välimaastossa mennään. Olisi se taas ihana ajatus olla kotona;)



Arvatkaa, täälläkin jääkaappi täyttyi greippimehusta. Hauskaa! Mietiskelin että miten aikaisin sitä pitää aloittaa juomaan... Kuka tietää? Mulla taitaa olla ovis just kun ukko palaa tai sitten muutama pv sen jälkeen. Jos g-mehulla on voimaa niin toiveet on ensi viikonlopusta tosi korkealla;D



Mukavaa viikon alkua kaikille ja toivotaan sitä aurinkoa aurinkoa aurinkoa!



keijulilja 9/32-33

Nanille onnea tulevan uuden tätiyden johdosta! Ihanaa!



k

Tänään siis jo kp13 eikä vielä eilen ainakaan tullut taas kuin 1 viiva ovistikkuun =/ Testailut jatkuu vielä...ajattelin jatkaa niin kauan kuin tälle kierrolle on mahd. jotta tietäs että toimiiko nuo testit ollenkaan ja että mille päivälle se sitten plussaantuu. Simpat odottaa kuumeisena sitä munasolua ;)......



Nani: joko siskosi vauva syntyi? Itse muistan hyvin ne 2 päivää kun minun sisko on tehnyt minusta tädin! Tuntui että ne oli jopa jännittävämpiä aikoja kuin omien lasten syntymät kun ei voinut muuta kuin kotona odottaa sitä puhelinsoittoa siskon mieheltä ;) Toivotaan että minusta tulee vielä joskus triplatäti siskon lapsille =)

Juu kiitokset onnitteluista! Sisko synnytti noin kello kaheksan Suomen aikaan illalla melkein 4,5kg pojan!! Valitettavasti eivät asu Suomessa niin ei ihan heti päästä vauvaa ihailemaan muuten ku multimediaviestin avulla..



Käytiin pikkumiehen kanssa neuvolalääkärissä ku meillä jätettiin ne viljat kokonaan pois...nyt vaikka syö riisiä, possua, lohta, maissia ja hedelmiä niin kuukaudessa painoa ei ole tullut kuin 180g...ja pituuttaki vain 1,4cm...lääkäri konsultoi lastenlääkäriä ja päättävät sitte mitä tehdään..Vaikka toisen elämänlaatu on parantunut ( ei ole enää itkuja varsinkaan öisin) niin jostain syystä ei sitte ole kasvanutkaan...katotaan nyt sitte mitä sieltä päin kuuluu..



Mitenkäs teillä muuten on menkat alkaneet synnytyksen jälkeen? Mää ku täällä oottelen edelleen niitä ekoja, synnytyksestä on jo yli 8kk...ja määhän imetän vielä varmaan 10krt päivässä...joten en ole yhtään yllättynyt ku niitä ei ole vielä tullut mutta uteliaisuuttani kyselen..Muitten lasten kans menkat on tulleet noin kk jälkivuodon jälkeen eka kerran ja sitte on ollu puolen vuoden tauko, mutta heitä en imettänyt näin pitkälle syystä ja toisesta..



Eipä tänne ihmeempiä...



nani

Onnea Nani uuden täditettävän johdosta =) Komeen kokoinen pieni mies =) !



Mulla alkavia ovis oireita ollut vähän tänään jospa sitten onni potkaisisi tässä kierrossa ja tuo piiitkään toivomani/haaveilemani vauveli sais alkunsa...Mulla on töitä heinäkuun loppuun ja jatkuisi siitäkin,mutta päätin et jos oon raskaana en ota uutta sopimusta vastaan vaan jään 100% kotiäidiksi =) ja koitan näitä opskelujani tahkota samalla...



Noista menkoista mulla alkoi ekan jälkeen 3kk toisen ja kolmannen kohdalla n.5kk, mut kyllähän se imetys vaikuttaa asiaan aika paljon..



Mietin tuossa,että pitäskö meidän tehdä kunnon esittelypino itsestämme toisillemme?? -kannatetaanko =) ?-