Miehelläni on oikeat kissanpäivät elellä...

Mikäs sen kivempaa, kuin tulee töistä ja oikaisee sohvalle leikittämään lapsia toisella kädellä ja kaukosäädin toisessa.



Minä laittelen ruokaa, käyvät syömässä ja menevät takaisin olohuoneeseen. Äiskä tiskaa ja siistii sotkut. Ilta lähestyy, mies katselee edelleen televisiota ja alan touhuta lasten nukkumaanmenoa. Siinä vaiheessa kun sängyt on avattu ja patistan iltapalalle, mies huikkaa sohvalta " olisinhan minä voinut..."



Nukun yön lastenhuoneessa, että saisin edes vähän nukuttua. Mies kuorsaa ja molemmat lapset heräävät öisin, vanhempi harvemmin, kuopus joka yö. Mies herää aamulla virkeänä, vapaapäivään. Minä hiukset sojossa ja pahantuulisena, takana jälleen katkoinen yö. Mies tuumii vasta aamulla " olisinhan minä voinut siellä nukkua..."



Saan lapset asettumaan aamupalalle, miehen kera. Viikkaan pyykit, sijaan sängyt. Lapsi tahtoo lisää leipää, mies käskee odottaa ja mussuttaa itse leipää. Lapsi odottaa ja äiskä tulee jo keittiöön. " olisinhan minä voinut..."



Mies korjaa jotain, lattialle kertyy läjä roskia. Ei ole muutenkaan ehditty imuroida pariin päivään ja pölypalloja näkyy. Mies hakee imurin ja odotan toiveikkaana " joko nyt?" . Ei, mies on tehnyt näkymättömän ympyrän roskiinsa, imuroi juuri siitä ja vie imurin takaisin kaappiin. Imuroin sitten kun mies ei ole kotona. Mies ei pidä siitä, että häntä häiritään siivousmelulla vapaapäivinä. Illalla ei myöskään saa imuroida, kun katselee televisiota. Kysyn joskus, miksei siivota yhdessä porukalla. " mitäs se vaikuttaa, silloin vuonna viis kun kerran siivosin ja menit sanomaan, että ensin pyyhitään pölyt sitten lattiat enää en viitsi vaivautua" Mies kun haluaa vaikka ensin pyyhkiä lattiat ja sitten imuroida, se pitää sitten mennä niin.



Miehen puhelinlasku on jäänyt avaamatta ja tulee muistutusmaksu. Mies ihmettelee, miten voi olla mahdollista, etkö ole hoitanut tätä. Syyllisyydentuntoisena menen heti nettiin maksamaan laskun. Mitä siitä jos mies ei ole omaa laskua vaivautunut avaamaan ja on se haudannut jonnekin lehtipinoon. Minun vikahan se on, kun laskut yleensä hoidan.



Paikka irtosi hampaasta ja täytyy saada aika hammaslääkäriin. Lapsia en halua sinne matkaan, joten miehen aikatauluilla täytyy pelata. Ilmoitan miehelle, että seuraava vapaa ja minä menen hammaslääkäriin. " täh, miten niin, mitä, miksi juuri silloin, minun vapaa..." Ai sori, ensi kerralla kun on pakottava tarve mennä, muistan ENSIN neuvotella miehen kanssa ja varaan vasta sitten ajan, vaikka kuukausien päähän.



Mies vihjailee taas, joku haluaisi ostaa meiltä toisen auton. Pitäiskö myydä. Emme pääse lasten kanssa sitten kotoa mihinkään, ellei miehellä satu olemaan vapaata ja auto joutaa käyttöön. Mitäpä tuohon sanoo, auto on miehen nimissä ja se tiedetään. Talo on myös miehen nimissä, sekin tiedetään ja KAIKKI tietää. Lapsetkin tietää tai jos eivät tienneet, viimeistään anoppi on tehnyt selväksi kun lapsi puhui äidin autosta. " sehän on kuule isin auto!!" Yhdet saksetkin mies osti ja ne on aina hukassa, kun tarvitsisin. " mitäs sitten, minähän ne ostinkin"



Aah mikä nautinto, että jäinkin yhteisestä sopimuksesta kotiäidiksi. Tuloilla ei hurrata ja maksan kuitenkin omat menot ja ostan ruokaa ja lapsille vaatteita, kuskaan lapsia kerhossa kymmienien kilometrien päässä... Lasken kolikoita ja vien miehen ostamia kaljapulloja kauppaan...