G: Mitkä seuraavista teillä on valmiina: a) lapset (lapsiluku täynnä) b) vakituinen työ c) ns. lopullinen asunto?

A on selvä ja kiintiö täynnä :)



B miehellä vakkarityö, itse irtisanoin vakityön opiskelujen takia, enkä edes kaipaa tässä elämäntilanteessa vakityötä, keikkatyöt antavat minulle valinnanvapautta



C asunto on kiva, muttei loppuelämän asunto

Ikää 25 vuotta, lapsia ei vielä ole, edes tulossa. Pomolle lupasin rehellisesti, että ei vielä kahteen vuoteen tulekaan.



Asunnostakin pitää muuttaa joskus pois, koska tämä on opiskelija-asuntola.

Muut toivottavasti vielä ei oo tässä

Työkin on vakituinen, mutta ihan p#rseestä, ja no, asuntoa en kyllä vaihtais pois, kuin pakon edessä.

Ja eläkkeellä muutetaan pienempään asuntoon (ulkomaille)

Lapsia on ja saatan haluta lisääkin.

Töitä on aina tarjolla ja ns. vakituista en halua.

Talo rakennettu 9 vuota sitten. Mutta lopullisesta en tiedä.



Aion kulkea elämän läpi itselleni mieleisellä tavalla, ajatus lopullisesta kuulostaa sille, että tässä se nyt sitten oli..

Ensin yritämme saada hyvän asunnon lapsen kouluiän kynnyksellä, sitten kun muksu on aikuinen, muutamme miehen kotiseudulle.

27 v TK

Yksi lapsi on vielä tervetullut meille, on kiva määräaikainen työ ja kesällä muutetaan isompaan asuntoon (lopullisuudestahan ei koskaan tiedä).



32-v. on ikää.

a) yksi lapsi... lisää on toiveissa, mutta koskaan ei voi tietää, suodaanko niitä meille... kolmesta puhutaan.

b) Mulla on vakipaikka (käsite varma työpaikka on mun mielestä nykymaailmassa ihan huuhaata). Mies on vanhempainvapaalla ja osa-aikaisessa työssä. Toivottavasti hänet vakinaistetaan pian vanhempainvapaan jälkeen.

c) Unelmakoti tavallaan on... paperilla. Kovasti saneeraamme ja toivomme, että pian siihen pääsemme muuttamaan. Tällä hetkellä siis rakennamme / remontoimme ja asumme vuokralla...



Eli meillä ei kai mikään kohta ollut valmis vielä ;)

" kuin varkain tulee hetki jolloin täytyy valita

kenen kanssa tahtoo kasvaa mihin aikoo juurtua

luulin että viimein palaseni ovat paikoillaan

mutta niin ei ollutkaan..."



Olen eroamassa ja elämän kuviot ovat muutenkin aikamoisessa pyörityksessä.



Olen parhaillaan virkavapaalla vakituisesta työstäni ja määräaikaisessa työssä. Aion irtisanoa itseni vakkariduunista, vaikka joudun olemaan ainakin vuoden määräaikainen eikä uudesta virasta ole ihan 100-prosenttista varmuutta.



Ns. lopullinen asunto on parhaillaan myynnissä ja seuraavasta asunnosta ei varmasti tule kovin pitkäaikaista kotia.



Lapsiluku saattaa olla täynnä tai sitten ei.



Ja ikää oli 35 vuotta.

a) lapset (lapsiluku täynnä): ei valitettavasti ole vielä yhtäkään lasta, 3 vuoden yrityksen jälkeenkään.



b) vakituinen työ: minulla on, mies pätkätyö-alalla



c) ns. lopullinen asunto: kyllä tähän mahduttaisiin sen 1-2 lapsenkin kanssa hyvin.

Toisaalta - tulin tämän ketjun myötä ajatelleeksi, että vaikka kaikki listatut " elämäntavoitteet" ovat omallakin suorituslistallani, en tullutkaan pahoille mielin siitä, etten vielä ole niitä saavuttanut. Onpahan, mitä odottaa!



Olen opiskellut pitkään ja hartaasti, solminut lujia ystävyyssuhteita ja verkostoja alalla, jossa suhteet ovat työllistymisen suhteen olennaisia, mennyt naimisiin ja hankkinut opintojen ohella vankkaa työkokemusta. Tavallaan olen onnellinen, etten ole " saavuttanut" kohtia a, b ja c vielä parikymppisenä. :)

mutta haluan uuden työn, vaikka vakkari onkin. Ja isompi asuntokin olisi kiva, vaikka oma nytkin on.

a) ei ole - kolme lasta haluttaisiin, nyt on vasta yksi.

c) ei ole - omistusasunto kyllä ja mukava sellainen, mutta kun lisää lapsia on kerran toiveissa, niin varmasti tästä vielä isompaan muutetaan. Saatetaan myös rakentaa omakotitalo, mutta tämä ei ole mikään ehdoton haave. Iso rivari kelpaisi myös, tai jonkun muun rakentama talo. ;o)



Ikää 28v

Siis musta koko kysymys on täysin absurdi. Ihan kuin oletusasetuksena kaikki pyrkis tähän kovaan kolmikkoon. Onko se ap hei sun mielestä joku täydellisen olemassaolon kolmikko? Vai ihan kuin muuten vaan kysyit?



Ja ei, mulla ei oo lapsia (enkä varmaan niitä haluakaan, koska en pidä lapsista), vakkariduuni on mutta etsin uutta koska en pidä paikalleen jämähtämisestä ja lopullisen asunnon voisin kuvitella omistavani joskus eläkkeellä...

Tosin työpaikan voisin vaihtaakin, jos sopiva kohdalle sattuu.

Mikähän se on? En ajatellut 90-vuotiaana asua enää perheasunnossa jos silloin vielä elän.

ja lopullinen asunto..? Ei ole aikomustakaan jäädä mihinkään paikoilleen kuin maksimissaan 5 vuodeksi.



Tässä asutaan kunnes lapsi menee yläasteelle;sit pienempään muutan kun lapsi muuttaa pois kotoa. Sit ehkä voi kattella pysyvämpää asuntoa.

niinsanottu vakituinen työ ole nykyaikana varmaa...