Psykoterapiassa käyvä vastaa hetken kysymyksiinne.
Kommentit (14)
Olen käynyt reilun vuoden Kelan tukemassa terapiassa ja on todellakin ollut apua...
jos et vaikka halua puhua jostain aiheesta. Mä tein niin tai sanoin ennemmin etten muista kunnolla ja niin siirryttiin seuraavaan aiheeseen.
Kävin sitä ennen kunnallisella psykologilla jutustelemassa mutta se ei oikein auttanut. Terapeutti piti löytää itse ja minulla kävi hyvä tuuri koska ensimmäinen jonka luona kävin "alkuhaastattelussa" tuntui heti sopivalta.
mutten saanut aikaiseksi tehdä mitään asian eteen, lopulta paine kasvoi niin suureksi että menin työterveyslääkärille ja siitä alkoi pyörät pyörimään. Siitä on nyt kolme vuotta kun "pimahdin"... On lääkityskin.
Tässä tietoa:
Kognitiivisessa psykoterapiassa pyritään löytämään ja selkiinnyttämään potilaan ajatusrakennelmia ja toimintatapoja. Potilaalla saattaa olla vääristyneitä, jäykkiä, ehdottomia tai jyrkkiä ajatuksia. Ne voivat olla kovin mustavalkoisia, miellyttämiseen pyrkiviä tai suorittamista korostavia.
Terapiassa pyritään löytämään itsetuntoa ja elämänhalua syövien ajatusten tilalle uusia ajatuksia ja näkökulmia. Lyhyt kognitiivinen terapia (10-20 kertaa) pyrkii parantamaan potilaan ongelmanratkaisutaitoja ja lisäämään selviytymiskeinoja. Pitkän kognitiivisen terapian tavoite on kehittää myös uudenlaisia tapoja kokea asioita ja uudistaa vuorovaikutussuhteita. Terapiassa tehdään erilaisia harjoituksia ja voidaan antaa myös kotitehtäviä.
Kognitiivinen terapia auttaa tehokkaasti esim. masennuksen, ahdistuneisuuden, paniikkihäiriön, sosiaalisten pelkojen ja syömishäiriön hoidossa. Lisäksi sillä hoidetaan mm. psykosomaattisia ongelmia, päihderiippuvuutta, persoonallisuushäiriöitä ja skitsofreniaa.
Kognitiivista terapiaa toteutetaan pääasiassa yksilöterapiana, mutta myös ryhmä-, pari-, perhe- ja lapsiterapiana. Yksittäinen terapeutti ei voi olla perehtynyt kaikentyyppisten häiriöiden hoitoon.
ja niitä tulee sitten väisteltyä.
mm. tunne pään tyhjenemisestä, että oma puhe tulee suusta outona mongerruksena, sydämen tykytys, vapina, tunne että toiset arvostelevat minua, pakeneminen sosiaalisista tilanteista... jälkeenpäin ahdistus ja huonouden tunne
Hän on suhtautunut ihan hyvin, ei pidä asiaa mitenkään kovin kummallisena.
Mikä on parasta terapiassa ja mikä vaikeinta?
Millaisia nuo tehdyt tehtävät voivat olla?
Parasta ovat ne hetket kun huomaa edistyneensä ja että jokin itsessä on todellakin muuttunut, esim. tavassa ajatella omasta itsestään jossain tilanteessa.
Vaikeinta on puhua itselle vaikeista asioista vaikka se varmaan kannattaisikin. Terapeutti ei tuomitse, ilmekään ei värähdä vaikka mitä laukoisi.
Minä nyt en ole saanut mitään ihmeempiä tehtäviä, sellainen on kuitenkin jatkuvaa tässä hommassa että pitää kirjoittaa päässä liikkuvia asioita ylös, se auttaa asioiden jäsentämisessä ja että muistaa sitten puhua niistä siellä terapiassa. Usein terapeutti myös sanoo että pitää pysähtyä miettimään, jos tulee ahdistunut olo että mistä tämä nyt johtuu ja onko omat ajatukset todellisuutta vai ei ja jos ei niin voisiko ajatella toisinkin.
Oletko käynyt pitkään? Onko ollut apua?