Taas eilen

ääneen sukulaisille. Sinä olit yksi niistä huijatuista suomalaisista jotka ottivat ulkomaalaisen miehen, joka ei todennäköisesti sinua edes rakasta. Paljon, paljon voimia ja varo ettei miehesi koskaan nappaa lapsia ja poistu maasta ; (

älä nyt liikaa pohdi sitä, johtuuko väkivalta kulttuurierostanne ja mitä sukusi tästä sanoo. Myös suomalaiset miehet pahoinpitelevät naisia, se tiedetään. Keskity nyt siihen miten selviät ulos tilanteesta, sinulla on lapsi huolehdittavanasi ja itsesi myös. Minusta sinun pitäisi ehdottomasti erota tuosta miehestä. Soita vaikka turvakotiin, sieltä saat jutteluapua aluksi.

Meillä tilanne missä me molemmat olemme rauhallisia mutta lapsen syntymän jälkeen (olimme olleet yhdessä n3v) alkoi kamala kriisi. Riitaa kaikesta, haukkumista, nälvimistä, toisen mitätöimistä. En voi sanoa että mieheni olisi ainoastaan syyllistynyt näihin, kyllä minäkin osasin antaa samalla mitalla. No, sitten lopulta hän alkoi töniä minua, " antaa korvapuusteja" kaikenlaista todella alentavaa, takaisin tönimään en lähtenyt. Joka kerran jälkeen olin todella loukkaantunut, sanoin ja huusin ettei minua tönitä. Tilanteet jatkuivat, lopulta aloin sanomaan että joku kerta lyön oikeasti takaisin ja otan jonkun kättä pidemmän. (Kuulostaa kamalalta kun tätä kirjoitan :) Se kerta sitten tuli kun läimäytin häntä takaisin ja sain sellaiset raivarit että oksat pois. Hävettää vieläkin, sillä poikamme näki kaiken, mutta purin siinä nöyryytyksen ja turhautumisen ulos. Diipadaapa, seurasi 6vk puhumattomuus mieheni puolelta. Nyt tästä on aikaa n.4kk ja suhteemme on ehkä parempi kuin ennen raskauttani.

toisen ulkomaalaisen vaimo:

Se kerta sitten tuli kun läimäytin häntä takaisin ja sain sellaiset raivarit että oksat pois.

Diipadaapa, seurasi 6vk puhumattomuus mieheni puolelta. Nyt tästä on aikaa n.4kk ja suhteemme on ehkä parempi kuin ennen raskauttani.

On tosi hienoa, että suhteenne on parantunut nyt! Mutta aika hurjalta kuulostaa, jos tilanteen raiteilleen kääntäväksi yleislääkkeeksi tarjotaan takaisin lyömistä (et ehkä sitä ajanutkaan takaa, mutta viesti vähän jättää sellaisen vaikutelman).

Useammilla lienee kokemuksia siitä, että väkivallan leviäminen molemminpuoliseksi se vasta pahaa jälkeä tekeekin.

Sorry, tämä ei kyllä varmaan auta ap:tä. Tuli vaan sellainen olo että halusin vähän kyseenalaistaa edellisen kirjoittajan tekstistä mieleen jäävää asetelmaa.

Meidän tapauksessa ei ole ollut nyrkkejä käytössä, sellaista en tulisi hyväksymään. Ensimmäinen nyrkki ja siinä menee raja.



Kyse meillä taisi olla valtataistelusta, mieheni vain tajusi että en aio ottaa vastaan nöyryytyksiä ja tapahtuman jälkeen alkoi luultavasti myös miettimään omaa käytöstään, kun säikähti.



En ole ylpeä läimäytyksestä, häpesin sitä ja vielä enemmän sitä että oma mieheni sai minut sellaisen raivon valtaan, vaikka yleensä olen oikeasti todella pitkäpinnainen. Meidän tapauksessa se vain oli näköjään oikea teko, vaikka parempi olisi ollut jättää tekemättä. Olisikohan vielä sama tilanne, jos en olisi " pysäyttänyt" miestäni.



t.toisen ulkomaalaisen vaimo

Teidän tilanne kuulosti juuri samalta kuin meidän. Ongelmat alkoivat kun esikoinen syntyi. Sen jälkeen olin äiti, ja äiti myös miehelle. Äiti jonka pitäisi hoitaa kaikki, hyväksyä kaikki, auttaa ja tukea ihan kuin hänen oma äitinsä. Meillä myös miehelle on ongelma, että laitan vastaan. Tiedän että jos hän vielä käy kimppuuni tulen lyömään puolustukseksi, ja pelkään mitä sitten tapahtuu.



Tänään taas riitelimme, mies syytti mitä ihmeellisimmistä asioista, haukkui ja mitätöi. En ole puhdas pulmunen, sanon takaisin, ja rumastikin. Jokatapauksessa tein päätöksen. Muutamme esikon kanssa pois. En halua, että hän enää ikinä sanoo pelkäävänsä isäänsä kun isä hermostuu äidille. En halua enää kuullä kertaakaan miten surkea nainen olen, etsiköön jonkun muun jota haukkua.

Nyt miehesi varmasti ymmärtää ettet kestä kaikkea, haukkumista ja solvaamista ei kenenkään tarvitse kestää.

Toivon sinun, lapsenne ja avioliittonne kannalta että miehesi avaa silmänsä ja yrittää parantaa omaa käytöstään eikä ala taistelemaan tapaamisoikeuksista yms.



Voimahaleja ja ansaitset parempaa :)



T.Toinen ulkomaalaisen vaimo

eikä tosiaan vain ulkomaalaiset osaa olla väkivaltaisia, suomessahan ne korkeat perheväkivaltatilastot ovat...

Kuulostaa aika tutulta tuo, että pelkäät miehen kotiintuloa. Itsellä oli samanlaista, uhkailu ja jatkuva mollaaminen ja mitätöinti alkoivat jo raskausaikana ja lapsen synnyttyä pari kertaa korvapuustit... Toisella kerralla sain itse raivarin ja kävin myös kimppuun, mistä mies oli kauhean loukkaantunut ja syytti minua väkivaltaiseksi...



Itse en ainakaan pystynyt antamaan anteeksi henkistä väkivaltaa ja käsiksi käymistä, jos olisin jäänyt suhteeseen olisin katkeroitunut todella. Tunsin oikein vihaa ja haavelin mieheni puukotuksesta ym, niin että hyvä että erosimme... Et voi uhrata omaa elämää todistaaksesi sukulaisille jotakin.. Tietenkin syyttävät erostanne sitä että mies oli ulkomaalainen, vaikka niin voisi käydä suomalaisenkin kanssa, mutta se täytyy vain niellä. Lasten takia kannattaa todella miettiä, haluatko heidän elävän perheessä jossa vallitsee pelko.. Itse ainakin vapauduin ja jaksoin lapsenkin kanssa paljon paremmin erottuamme.