" " " SyySMuoriso 04 Uuteen Viikkoon" " "

Töistä raahautuneena, puolikuollut olo... Päivälliseksi syötiin koko perhe pizzaa, kun ei jaksanut tehdä oikeata ruokaa...



Lapset edelleen räkäisiä ja yskäisiä. Itsellä sentäs ääni tulee jo.



Missäs kaikki tosiaan on?



Jaksamista kaikille ja tervehtymistä sairaille. En kykene nyt syvällisempiä kirjoittamaan, taisi pizza painua silmäluomiin, kun niin haukotuttaa... tosin ilta-aamuvuoro peräkkäin saattaa myös verottaa voimia kummasti. Mutta kohta saunomaan ja sitten vaaka-asentoon sohvalle, toivottavasti :)



Mimmu ja lapset x3

Aamupäivällä kävimme tutussa ravintolassa lounaalla (ja hoitamassa pari työhommaa ohimennen :)), sitten kylpylässä ja vielä lasten toimintakeitaalla ja hampurilaisilla. Kun viimein tulimme kotiin, kysyi Antsa: " Mihin me nyt mennään?"

Eilen suunnittelin, että tänään siivoan, mutta kuluihan se päivä näinkin.



Antsa ei eieln nukkunut päiväunia ja sitten sammuikin säkkituoliin telkkarin ääreen heti kahdeksan jälkeen, kun lasten kanssa katsoime biisikärpästä. Tänään jäivät päiväunet myöskin väliin ja nyt poika makoilee taas säkkituolissa katsellen lastenkanavaa. Täytyy jutustella tasaisin väliajoin, että pysyisi vielä ainakin puoli tuntia hereillä.



Mahtava päivä ollut ja kova viikko on edessä.



Kivaa viikkoa kaikille!



Saamuska♥

Muistelot on tosiaan kivoja!



Kivaa ei ole se, että olen jälleen unohtanut miten nukutaan yöllä. Jokunen yö meni valvoessa enemmän tai vähemmän ja viime yön kun nukuin lääkkeen avulla, olen aivan tööt nyt. En siis lääkkeestä, vaan nukutun yön jälkeen valvotut tuntuu joskus vielä enemmän.



Sain eilen hoidettua muutamia mieltä painavia asioita, nyt on taas kevyempi hengittää:) Enää jäljellä lähinnä pakkaamista, lasten kamat huomenna ja omat torstaina. Ajatelkaa, lapset on 9 yötä mummoloissa! Omatunto kolkuttaa kyllä vähän, vaikka samalla nautin ajatuksesta saada omaa aikaa noin paljon.



T: Ynis

Maksaisikohan Saamuskan työnantaja, jos lennähtäisin sairaslomasijaiseksi johonkin, ihna mihin vain, hommaan? Oma kirjoitustyö pitäisi aloittaa, kiirekin olisi, mutta mutta. Se on jotenkin niin vaikeaa.



Meillä on sattunut ja tapahtunut sitten viime ajatustenvaihdon. Poikanen tavattiin koulumatkalta leikkimästä autotieltä. Olivat kaverinsa kanssa maanneet siinä. Poikasen sanojen mukaan hän istui ja nojasi reppuunsa, ilmeisesti pienempi paha hänen mielestään. Autoja oli kulkenut, ja pojat olivat singahdelleet niiden edestä. Kuviota täydensi vielä se, että tämä tapahtui alikulun päällä ja pojat olivat myös tasapainoitelleet alikulun aidan reunalla, siinä, mistä tippuu kolmatta metriä asfalttiin.



Siinä oli sitten hyvänä ohjenuorana täällä Yniksen kanssa vaihtamamme ajatukset. Viime viikko meni viedessä ja hakiessa Poikasta ja Pleikkakieltoa tuli reippahasti, joka harmitti ja liikutti Poikasta eniten.



Viikonloppuna juotiin synttärikahveja, siis Poikasen. Edellisenä viikonloppuna tultiin Vuokatista joten ohjelmaa on ollut aika lailla ja vielä jatkuu.



Sellaisii, pitännee lähteä valmistautumaan Kukkasen kerhoon.



Kukkuu, Kukkanen ja Kaunokainen

En muista ollaanko joskus puhuttukin aiheesta, mutta mikä syy teillä onkaan oikomishoitoon? Meidän syyslapsosella ristipurentaa toisella puolella ja sitä ilmeisesti tullaan seuraamaan. Muotin otosta esikoisen osalta kokemusta, mutta jotenkin kuvittelisin pienemmälle jäävän vähemmän traumoja siitä.



T: Ynis

Ynis, syynä ristiinpurenta. Neiti puree vinoon vasemmalle. Peritty on tämä, valitettavasti. Minä olen antanut geenit. Mulla ollut aikoinaan sama homma (kitalakiraudat oli mulla silloin) mutta hoito alkoi vasta 3.luokalla. Tyttö saa hiukan erilaiset mutta siis ylhäälle, takahampaisiin kiinnitettävät raudat. Ovat siellä vuoden verran. Siis koko ajan. Kuulemma lapsi tottuu niiden kanssa elämään .. Saa sitten nähdä.



Hui, Kukkuun Poikasta! Kylläpä ovat vaaralliset huvitukset keksineet, mikä ihme päähänpisto.



Työpäivä from hell .. Koko ajan takoo takaraivossa, että toiminko sittenkään oikein. Aamulla täytyy lähteä varhain - en kuitenkaan saa nukuttua ja pakko saada kiinni muutamat ihmiset heti. Joten mä taidan mennä nukkumaan yhtäaikaa tytön kanssa eli ihan pian :)



Alli

Täällä määkin, en enää masentuneena ja huonovointisena, ainoastaan paksukaisena. Öklötys on siis vihdoin mennyt ohitse ja jonkinlaisia energiavirtoja olen ilokseni itsessäni tuntenut. Vauvakin on alkanut potkia vimmatusti. Töissä en enää piilottele, vaan lapsosetkin ovat kovasti tällä viikolla kommentoineet olemustani, kun olen rohjennut vähän tyköistuvampia kledjuja päälläni pitää.



Puheenaiheita seuraan tiiviisti taustalta. Nukutuskeskusteluun, Aavikselle, sanoisin muista hieman eriävän mielipiteen niin, että kokeilkaa ensin jättää päiväunet pois ja aloittakaa itse nukahtamisen opettelu vasta sitten. Lapsosen kannalta katsottuna uuden taidon opettelu voi olla turhan vaikeaa, jos oikeasti ei nukuta vielä illalla ja sängyssä pitää makoilla itsekseen vaikkapa tunti. Meillä on siinä mielessä sama tilanne, että ilman päiväunia pärjää vähän huonosti, mutta päiväunet johtavat iltakukkumiseen, eikä uni tule yleensä ennen kymmentä. Pönksy nukutetaan meillä yhä, koska se on helppoa, kätevää ja nopeaa. Toimitus kestää yleensä viisi minuuttia, joskus kolme, mutta sitä ei siis päiväunipäivinä kannata aloittaa turhan aikaisin. Lopetamme nukuttamisen varmaan sitten, jos se osoittautuu vaikeaksi ja pitkälliseksi.



Meiltä löytyy toinen Väkkärän kokoinen jättiläinen. Tarkat mitat tulevat ensi viikolla 3,5-v neuvolassa, mutta painoa on 19 ja pituutta luullakseni 110. Mitä muuten 3,5-v neuvolassa " pitää tehdä" ? Haluaisin vähän valmistella ja keskustella asiaa Pönksyn kanssa, joka ei yhtäkkiä " käskien laula" ? Voisiko joku ystävällisesti infota?



Meillä on kovassa mietinnässä, mitä teemme hoitopaikan kanssa toukokuun lopun jälkeen. Jään siis kesälomalle ensin ja sitten suoraan elokuun alusta äitiyslomalle. Olisiko ideoita jollakin :-) Pointti on siis se, että nyt kun " saimme lottovoiton" vihdoin, uskallammeko luopua. Olen aina ajatellut, että Pönksy olisi kotona, jos tulisi toinen lapsi, mutta toisaalta nuo tietyt erityistarpeiden kartoittamiset ja muutenkin jonkinlainen jatkuvuus hoitopaikkojen suhteen ovat saaneet vähän empimään. Ankkis, kuinka vähillä hoitotunneilla hoitopaikan voisi pitää? Mitä sinä ajattelet asiasta?



Onkos kukaan muuten bongannut erään syysmuorin erittäin kiinnostavaa juttua Suomen toistaiseksi parhaasta perhelehdestä? Suosittelen lukemaan, vaikkapa kaupanhyllyn välissä...



Nyt täytyy alkaa ommella miehen puvun nappia. Jokin asia sentään on meilläkin ehdottomasti naisten työ.



Hyveli yöteli,



Lemponen

Alli, meillä oli puhetta ristipurennan kanssa siitä, että jotkut hampaat kun on tulleet (oisko ne kolmannet, eli pysyvät poskihampaat), niin sitten laitetaan oikomislähete. Silloin siis purukalusto alkaa olla jokseenkin siinä kuosissa johon se on jäämässä. Aikaisin muuten nykyään aletaan oikomaan, kun meidän lapsuudessa se oli jostain 10v eteenpäin.



Lempo, meillä ei ole 3,5v neuvolaa. Oli 3v ja seuraava on 4v. En yhtään muista mitä testailtiin syksyllä. Jotain pallon heittoa tms. taisi olla. Tai sitten muistan senkin väärin.



Hoitoasiaan en oikein osaa sanoa. Mitä jos kysyt hoitopaikasta asiaa? Tai joltain Pönksyä hoitavalta lääkäriltä joka tuntee vähän paremmin luonteen. Vai onko sellaista?



Nyt töiden pariin... enää tämä ja huominen töitä, sitten lomalle!!!!!!!!!



T: Ynis

Oh ja voih, täällä taas sairastetaan. Mihin saa tehdä reklamaation, kun ei enää jaksa? Siis sairastaa ja/ tai hoitaa sairasta lasta.



Kiitos kommentoijille nukkumisasiaan. Hmm, taidan ensin aina kysyä neuvoa ja sitten teen päinvastoin kuin suurin osa suosittelee:) Mietittiin asiaa hetken ja me hentomieliset päätimme edelleen jatkaa nukuttamista. Nyt ensi keinoina on ollut aikaistaa aamuja, ja kyllä, se on auttanut jonkin verran iltoihin. Viikonloppuisin ei päikkäreitä ja mikäli näyttää että tarpeen on, päikkärit pois viikoltakin. Mikäli kaikki tämä ei auta, harkitsemme nukutuksen lopettamista uudelleen.



Jotenkin sitä varmaan jaksaa, kun on vain yksi lapsonen ja Motti on niin ihana kaipaillessaan silitystä ym. unta hakiessaan. Meillä myös mies erityisesti ei halua luopua iltahetkistä, koska näkee Mottia niin vähän muutenkin. Motin uniherkkyydestä kertoo hyvin eilinen. Satoi vettä, joka rummutteli hiljalleen kattoon (nukumme yläkerrassa). Minusta ääni oli ihanan rauhoittava, mutta Motti ei saanut unta, koska ääni oli hänen mielestään häiritsevän kova:) Luulen, että nämä tietynlaiset nukahtamis- ja uniongelmat ovat myös hyvin henkilökohtaisia ja ehkä jopa perityviä: koko miehen puolen lähiperhe on todella huono nukkumaan mies mukaan lukien.



Lemponen, 3v neuvolassa testailtiin meillä näkö, kuulo ym. Sitten tasahyppy, kuvien tunnistamiset, värit, ympyrän piirtäminen. Aika paljon kyseltiin vain minulta. 3,5v neuvolaa täällä ei ole. Hoitoasiaan en oikein osaa kommentoida muuta kuin, että ymmärrän oikein hyvin. Juuri hiljattain mietin, että jos meille tulisi vauva pian, en tiedä raaskisinko luopua ihanasta hoitopaikasta. Ja nimenomaan juuri sen huonon kokemuksen takia.Ennen oli päivänselvää, että moisessa tapauksessa Motti jäisi kotiin.



Juu ja älkää erehtykö luulemaan, että olisi mitenkään ajankohtainen mietintö millään tasolla;) Kävi vain mielessä, kun olen niin tyytyväinen hoitopaikkaan.



Meillä on muuten totaalinen isi-vaihe. Motti selittää koko ajan kuinka he isin kanssa sitä tätä ja tuota ja että tämä on miesten hommaa ym. Eilen sanoi, että he ovat isin kanssa kaksosia:D. Huvittavaa on, että jos on oikein on ollut mies- ja isinkanssa uhoa koko ilta, yleensä nukkumaan mennessä tulee hirveä ikävä äitiä:D.



Minä puolestani olen ihan hurahtanut sisutamiseen, askarteluun ja huonekalujen entraamiseen. Netissäkin tulee lueskeltua sisustusblogeja ja huokailtua kaikissa ihanissa nettikaupoissa (kätevää kun ei tarvitse lähteä minnekään!). Mutta on se, ah, niin hauskaa ja rentouttavaa. Yksinään autotallissa tuhertaminen on tämän hetken mielipuuhaani.



Jos muutakin kuin näitä mielipuuhia;)!



Aavis ja Motti

mä taas olen hurahtanut facebookiin ja sähköpostiin. Niiden lisäksi maailmaan ei paljoa muuta nettiaikaa mahdukaan, siksi mua ei ole näkynyt täällä, eikä kyl paljoo muuallakaan. Mun elämässä on ollut pitkään sellainen kotivaihe, oon aina vaan kotona lasten kanssa, meillä ulkosaunaremontti jatkuu ja mies on siellä ellei ole töissä. Minä ja pojat ei tehdä mitään eikä käydä missään (nää kelitkin on kyl vaikutaneet, ku aina sataa...). Ehkä tää on ollut joku akkujen latausvaihe kun pian räjähtää, et jaksaa sit, mä lataudun henkisesti tulevaan.... Nyt on alkanut vähän jo verhojen raosta muukin maailma kiinnostaa taas, ja huhti-kesäkuulle on joka viikonlopulle sovittu jo jotain menoa. Syksyksi pojille on haettu hoitopaikkaa ja tää mun oloneuvoselämä päättynee jos paikka saadaan.



voi tylsyyden tylsyys tätä sadetta. blaah. Millähän sitä itseään piristäis? Ja poikia?



voikaa hyvin, pian nähdään osan kanssa!



äk ja pojat, jotka jo leikkii yhdessä, useimmiten nauraen ja sovussa ;)

Onneksi Kukkuun poikaselle ei käynyt kuinkaan! Eilen äly vapaalla surffaillessa tuli tälläinen ketju vastaan;



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=12805983&p=&mpage=1&tmode…



Kaikkea sitä pieni pää keksiikin..



Lila75

Onneksi huomenna on jo normaali aamu ja seuraavassa listassa on vain 2 iltaa. Tänäänkin olis ollu aamu normaalisti mutta menin heikkouttani lupaamaan vaihdon. Työkaveri kysyi sunnuntai-iltana viikko sitten viestillä, voinko vaihtaa. Vastasin että tietysti, kysymättä syytä. Syy on tämän iltainen kärppien peli! No, silloinhan sitä ei tiedetty että se vois olla jopa ratkaiseva ottelu, kuten onkin nyt mutta silti... Vähän mua ärsyttää kun ei voinut suoraan sanoa...



No joo, sitten näihin laps asioihin. Nyt on alkanut Onnilla tuleen pissavahinkoja lähes joka yö. Maanantai aamuna Onni heräs omasta sängystään ja ihmettelin, että ei ollut tullu pissa housuun. No illalla mies oli laittamassa sitä nukkumaan kun mä olin töissä niin olihan se sänky märkä. Eli Onni on kai sängyssään raottanut housuja ja pissannut sänkyyn unissaan, koska aamulla ei yöpuku ollu todellakaan märkä! Ja nyt on sit viime yönäkin tullu vahinko... Mitä tälle tekis? En mä vaippaakaan viittis takas laittaa. Tai en halua, koska kuukausi meni ihan ilman vahinkoja ja alkoi meneen öitä, ettei käynyt kesken kaiken pissallakaan.



Ehkä se on ohimenevää, tai onkin varmasti mutta nyt alkaa oikeesti kaipaamaan toista ja vähän isompaa muovifroteeta.



Veljen vauveli oli viime yön ekaa yötä kotona. Kysyin tänään, kuinka oli menny ja tiedustelin, että joku päivä mekin haluttais nähdä vauva (minullahan on se porttikielto kai sinne huusholliin). Veli vaan totes että joo katellaan, ollaan me kyllä menossa mummulaan joku päivä. Mä sanoin että minäkö en saa tulla teille kattomaan sitä? Että jos se näin menee, niin pitäkää pikku perhe-elämänne sitte. Mua alkoi niin vituttaan taas. Ei se rouva ollut sanonut mitään (tai ainakaan veljeni ei myöntäny) mutta mä laitoin vielä viestin perään, jossa kehotin niitä nyt miettimään että voiko serkusten tapaamiset olla sen varassa, että satutaan mummulaan yhtäaikaa. Ja että minähän olen valmis jonkinlaiseen sopuun. Ajatella, että minun pitää madella ja pyytää anteeksi kun rouva on suuttunut puoli vuotta sitten siitä, ettei hänelle ole kerrottu että serkkuni saa vauvan yms. yhdentekevää. Voi saakeli että voi olla moneen junaan meitä.



No se siitä. Nyt taidan mennä katsoon peliä ja odottaan että pääsen kotiin.



T-P

Hui Kukkuu!OIkean jokaäidin painajaisen oli Poikanen toteuttanut!



Alli:Täällä oikomahoito alotetaan yleensä n7.vuotiaana.Pojalla on ristipurenta ja samalla kuulostaa se " koje" minkä poika sai mikä teidänkin typylle laitetaan.Hml:ssä sanoivat et oikomahoito vaatii yhteistyötä ja siksi yleensä odotetaan et lapsi vähän vanhempi.

Muottien otto oli pojaltakin hankalaa kun siinä se hengittäminen on hetken vähän vaikeaa,pojalle meinasi tulla paniikki.LApsen pitäisi myös osata sanoa onko rauta hyvin suussa,ettei turhaan paina mistään.Ja onneksi raudat laitettiin perjantaina koska ekat päivät syöminen oli TODELLA HIDASTA ja vaikeaa kun hampaisiin särki ja kaikki tuntui tarttuvan rautoihin kiinni eli suosittelen et on vapaapäiviä rautojen laiton jälkeen.Särkylääkettä myös kului..Nyt on poika niihin tottunut,mut ajoittain tuskailee et tahtoo ne pois :-/



Poika pääsi kaupungin kesäleirille heti kesäkuun alusta :-) Ja minä kai sitten vielä ne 2viikkoa teen töitä.Sais tehdä koko kesäkuunki mut pomo oli tyytyväinen jos ne 2viikkoakin teen..VArmaan saisin pojan isovanhemmille,mut oon tässä tottunu kesät olemaan kotona niin parin viikon loma ei oikein riitä...



POjalla oli arviointiviikko koulussa ja pelkää hyvää oli oppimisesta opella sanottavaa.Syksyn kaverikahnauksetki on nyt jääny :-)



MEillä on pe kehittämispäivä töissä.Kivaa vahtelua mut vaatis hyvän sään,ip ollaan ulkona.



Täytyy hakea typyläinen suhkusta pois.



jatu

Niin, muille vaan tiedoksi sen verran että täällä Espoon suunnalla ei ole 3-v. neuvolaa vaan 3½-v. neuvola :) Meillä se on huomenna.



Niin Lempo, me saimme päiväkodista sellaisen yhteenvedon " kuvaus lapsesta päivähoidossa" . Siinä ovat kertoneet havaintojaan tytöstä: hänen mielenkiinnon kohteistaan, miten syöminen, pukeminen jne. hoituu, motoriset valmiudet, kielellisestä kehityksestä .. mitähän vielä, niin tunne-elämään ja yhteistoimintaan liittyviä juttuja (siis esim. mitä tykkää leikkiä, miten leikkii, jne., miten suhtautuu toisiin lapsiin). Se oli pohjana meillä ensin hoito- ja kasvatuskeskustelussa. Myös me vanhemmat olimme tehneet ko. kuvausta lapsestamme keskustelun pohjaksi.



Tämän yhteenvedon siis vien huomenna neuvolaan, joten mitään " temppuja" sen enempää ei kai neuvolan täti vaadi. Yhteenvedossa esim. todetaan että meillä tyttö tuntee värit hyvin, piirtää pääjalkaisen ihmishahmon jossa paljon yksityiskohtia (korvat, sormet) sekä millaisia käsitteitä tyttö ymmärtää. Joten jos tyttö jännittää eikä suostu avaamaan sulosuutaan tai tekemään ylipäätään mitään, saa neuvolan täti jotain käsitystä tästä yhteenvedosta.

Niin, ja näkö testataan tietääkseni.



Tämä " lyhyt" kommentti tähän siksi, että onkohan teillä Lempo sama homma kun asumme kuitenkin samassa kunnassa ja teilläkin Pönksy päivähoidossa ...



Minä olen pongannut myös tuon oivan kirjoituksen lehdestä :)



Niin, oikomishoito kai toteutetaan aika laajalla skaalalla iän suhteen. Kunnissa ilmeisesti tosiaan eroja. Espoossa aloitetaan varhain, joo.



Alli

Typerä lätkä siirtää aina kaikki ohjelmat!!!!!



Täällä tosiaan 3v nla ja kun typy ei sillon vielä tarhassa ollut piti " temppuja" terkkarille tehdä.Kyllä minusta taitojen osalta luotettavampi on pk:n täyttämä lappu kun siellä lapsi tunnetaanja ujoudet piilota taitoja.



Äidin painajaisisa..SAin naapurilta viestin että meidän poika oli juuri näyttänyt hänen pojalleen löytämiään tulitikkuja.Poika oli tulossa kotiin ja kun ei kuulunut tähysin pihalla ja rappuun ni rapussahan poika tikkuja testaili!Tulitikku keskustelu on kerrattu moneenkertaan...nyt muutenkin joku vaihe et säännöt " unohtuu" .

Ei olisi kaverikaan äidilleen kertonut mut oli ollut " sellasen " oloinen et äiti oli pakottanu salaisuuden kertomaan.Onneks!



Voi tuska kun Grey nyt alkas!niin odotin et saan rauhassa katsoa,mieskin treeneissä..



jatu

Täällä on superlätrykelit. Lunta tai jotain lumentapaista/räntää/rakeita ja välillä vetta on tullu päivittäin. Tänään tuli lunta useampi sentti. toki se sitten vie entisetkin rippeet mennessään, mut nyt on kyllä tosi märkää, rapaista ja koleaa :( Alkaa jo ihan kyllä tympiä. Kyllähän sitä tekemistä on sisälläkin ja ulkoillakin pystyy, kun pukee, mutta silti.



Kukkuu. On-nek.si ei sattunut mitään!



Allin tytön aikaista oikomishoitoa olen minäkin ihmetellyt. itelläni hampaita oiottiin kouluiässä. Äitini on hammashoitaja. Mutta kaikki muuttuu ja kovastihan näissä on paikkakuntakohtaisia eroja.



Neuvolat täällä menee 1,5v jälkeen tasavuosittain eli ei oo 3,5v neuvolaa.



Hyvän kirjoituksen olin kyllä lukenut, mutta en ois älynny tekijää ilman vinkkiä.



Ynikselle hyvää matkaa!



T@hti

Tänään mureni toivo. Peruivat sairaalasta huomisen, kun on operaatiossa avustava sairaanhoitaja sairaslomalla ja toinen osaava vuosilomalla ja matkoilla. Uusi aika tulee sitten, kun tulee. Tuli itku, suuri itku ja useasti päivän aikana. Miten jaksan taas koota itseni ja jaksaa kivun kanssa odottaa uutta aikaa. Tosin, mistä tietää auttaako laitekaan, mutta pettymys oli kova. Taas täytyy uudelleen järjestää uuden ajan tullessa työt ja arki. Ilta on onneksi rauhaoiitanut mieltä ja auttanut hyväksymään pettymyksen. Ehkä tämäkin vielä tästä...



Töissä oli päivä muutenkin järkky. Tällaisia päiviä ei useita toivo.



Jaksua ja haleja kaikille!



-Mimmuli väsyneenä

Mun täytyy varmaan ostaa lehti matkalukemiseksi ja sitten voinkin tylsät lennot pähkiä mikä juttu ja kenen kirjoittama:) Minä en tiedä tajuanko tuollaisia ilman selkeitä vihjeitä:)



Lapset menee tänään mummolaan, niisk.



T: Ynis



Ps. Kiitos matkatoivotuksista!

Minullakin tuli oikein kyyneleet silmiin, kun luin viestisi, todella kurja juttu. Olin niin sinua pohtinut monta päivää ja toivonut kovin, että saisit jo apua. Voimia pettymyksen sietoon ja peukut pystyyn että uusi aika tulisi tosi pian. Lämmin halaus.



Ynksylle hyvää matkaa!



Arvaan kyllä mikä lehti ja kuka kirjoittaja;), mutta kyseinen lehti tuli juuri peruttua ekan vuoden jälkeen. Jotenkin ei vaan iskenyt millään lailla. Joudunko siis ostamaan tai hipsimään hyllyjen väliin:).



Motti ei nukkunut eilen päikkäreitä ja heräsi seiskalta. Ajattelimme oikein, että nyt meillä on aikaa toisillemmekin. Jep. Lapsi nukahti puoli yksitoista. Käsittämätön tyyppi;)



Nuha muuttui sitten tolkun taudiksi, mutta ei auta, Savo kutsuu iltapäivästä, opiskelijalla kun ei tunnetusti ole oikeutta sairaslomaan. Täytyy myöntää, että pieni masis nostaa päätään. Koska kaikki edeltävät taudit ovat kestäneet viikkoja, pelkään että jos tämäkin, en pääse tapaamaan teitä. En ole aikaisemmin ymmärtänyt ihmisiä, jotka pelkäävät tautia ym. mutta nyt olen jo itsekin sellainen. Entisestä asumuksestamme tehtiin homelöytöjä (siitä enemmän emaililla), joten liekkö se vaikuttaa tähän sairasteluun. Tai sitten tämä puoli vuotta kestänyt mankeli, johon saimme helpotusta eilen vihdoin ja viimein...



Onneksi Kukkuun poikaselle ei käynyt kuinkaan. Itse samanikäisenä harrastin idiotismia jäätyneessä ojassa. Liu`uimme selällään sellaisten teiden alta menevien pitkien petoniputkien välissä. Sinnehän olisi voinut juuttua kiinni eikä välttämättä olisi ollut ihan helppoa löytää meitä sieltä tai saada meitä irti. Isäni ei ollut kovin suopea löytäessään meidät siitä puuhasta.



Hommat jatkukoon,



Aavis ja Motti

Voi Mimmuli, ei oo totta :(( Toivottavasti uusi aika järjestyy pian. Halauksia!



Aavikselle pikaista paranemista! Ja nukuttamisesta: Venna-vähäuninen porskuttaa ilman päiväunia, herää tuossa 7.30 ja nukahtaa joskus 21 jälkeen. Johtuu varmaan siitäkin, että on täysin kotihoidossa eikä siten päivät ole kovin rasittavia, mutta vähällä unella pärjää! Jos yritetään oman mukavuudenhalun takia viedä petiin liian virkeänä, seuraa vaan rasittavaa juoksemista eestaas, tulee uudelleen ja uudelleen olohuoneeseen valittamaan ettei nukuta. Tästä viisastuneena emme yritä enää viedä liian aikaisin nukkumaan. Tuntuu, että näitä vaiheita tulee ja menee, välillä on nukahtanut tosi helposti iltasadun jälkeen itsekseen, nyt on taas vähän hankalampaa. Pikku-Myyn nukutan suosiolla tissille, helppoa ja nopeaa niin kauan kuin toimii. Olikos se Mersun tissillenukutusennätys ad 3v?! Katsotaan kauanko meillä tämä toimii :)



3½v-neuvolassa tulee ainakin meillä rokotus. Sitä täytyy kotona meidänkin vähän pohjustaa. Ja näkö tosiaan tarkastetaan. Rokotuksesta oon luvannut jo jäätelöannoksen palkkioksi.



Lempo, voisin kuvitella että osapäiväinen jatko päiväkodissa ois hyvä ratkaisu? Saisitte pitää hyvän paikkanne eikä tarvitsisi ruveta mitään kerhoja tms. järjestelemään esikoiselle. Eikö se päiväkotimatkakin ole teillä aika kätevä? Meillä alkaa nyt olemaan Vennan kanssa ilmassa sellaista, että tämä pelkkä kotonaolo ei ihan riitä. Ihan viime aikoina on alkanut kaivata enemmän leikkiseuraa ja puhuu jopa sellaista, että haluaa päiväkotiin. Vuodenvaihteesta eteenpäin haenkin paikkaa päiväkodista, syksylle haetaan aamupäiväkerhoa 2-3 aamupäivänä. Olen siis itsekin menossa vuodenvaihteesta töihin, 3 tai 4 pvää viikossa.



Jahas, pieni peloton kiipeilijämme herää päiväunilta. Vahtiminen vaan lisääntyy, kipeää ihan joka paikkaan. *huoh*



- tea -