¤¤¤MARRASMURUT VIIKKO 15¤¤¤
Huomenta Marrasmuruille!
Taas uusi viikko ja aina lähempänä marraskuuta;)
En huomannu jos uus pino oli joten otin ja aloitin uuden
Kommentit (74)
Voi miten kurjalta tuntuu lukea tuollaisesta. toivottavasti syy on kuitenkin huonojen laitteiden ja saat seuraavaksi parempia uutisia, sitä toivon!
Voi tinsku, toivotaan vielä että vika olisi ollut ultraajassa tai laitteessa, ja tänään löytyisikin pienen pieni ihmisen alku! Onneksi pääset kuitenkin jo näin pian uusintaultraan vaikkakin yksikin vuorokausi on varmasti tilanteessasi vuoden mittainen! Jaksuja!!!
itsellä oli eilen eka neuvola, mutta eipä siellä mitään ihmeellistä ollut. Hb 125, verenpaine 128/80, painoa oli tullut 100g (ei saisi tulla yhtään).
Nyt tähän tuli härdelliä, palailen myöhemmin...
maria80 rv 8+3
Ihan sydäntä kylmäsi lukea Tinskun kuulumiset... Voimia Tinskulle!
Kävin eilen " hakemassa" lääkäriltä sairaslomaa, koska en millään olisi jaksanut lähteä työmatkalle (seminaariin) loppuviikoksi... Vointi on ollut parhaimmillaankin kehno eli juuri mitään en pysty syömään ja satunnaisesti se vähäkin tulee ulos. Paino on tippunut kahdessa viikossa n. 4 kiloa ja alan olla lähellä ihannepainoa. Ei ole siis vielä tarvinnut kaivella reilumpia housuja, vaikka masu on selvästi kasvanut (ihana kumpu!). Kokemuksesta tiedän, että kyllä ne kilot nopeasti tulee takaisin kunhan pahaolo helpottaa. Ensimmäinen neuvola on vasta viikon kuluttua ja ultra pitäisi olla melko pian (täällä ultrataan rv 9-11).
Isommat muksut pitää kiireisenä ja huolen siitä, etten voi jäädä sohvan pohjalle makaamaan... Lapsille ei vielä olla kerrottu tulevasta vauvasta; muillekin on tarkoitus kertoa vasta äitienpäivänä ensimmäisen ultran jälkeen (eli jos kaikki on OK). Lauantaina saunassa esikoinen tosin totesi ohi mennen, että " äidillä on vauva masussa" . Yhtenä iltana olin lukemassa lapsille iltasatua, kun pahaolo yllätti totaalisesti. Ryntäsin vessan ja kuulin isoveikan selittävän, että " äiti on vähän kipeä" . Se oli sillä kuitattu, mutta kuka tietää mitä ovat päiväkodissa äidistä kertoneet... =)
Tällaista tänne tällä kertaa...
t. Nonna2 ja Hippu rv8+
Meillä oli kakkosen kohdalla epäilys tuulimunasta ja kun kontrolliin mentiin viikon päästä niin siellä oli kaikki kunnossa! Ja nyt tuo tuulimuna on 2v! Et ei kannata heti lannistua. Vika voi olla ultraajassa, laitteissa tai sitten hedelmöitys on tapahtunut myöhemmin. Että keskeytykseen en itse kyllä heti menisi jos ehdotettaisiin saman tien. Odottelisin jonkun aikaa.
Mun kaverilla siirtyi la 4 viikkoa! Taaksepäin ja kaikki oli silti hyvin. Jostain syystä hedelmöitys oli pysähtynyt (?!) ja sitten eteni normaalisti ja terveen lapset saivat.
ON: Pahaa oloa ja väsymysta. Siinä se kiteytettynä. Eilen oli eka neuvolakäynti. Sydänääniä ei edes yritetty kuunnella kun neuvolassa niin huono vekotin :( Harmitti kyllä. NP-ultraan varattiin aika ja se menee sitten tän kuun loppuun. Sitä odotellessa :)
AIHA ja tähtönen rv 9+3
ja tosi kovasti tsemppiä Tinskulle! Toivotaan, että diagnoosi oli väärä. Mulla on tuo ultraus ylihuomenna yksityisellä, viikkoja pitäis olla 7+0 silloin. En kyllä tiedä mitä ihmettä teen, jos siellä onkin joku vialla. Kyllä sitä jo kovin kaikkea suunnittelee, vaikka kuinka yrittäisi itseään toppuutella.
Täälläpäs on kovin pahoinvoivia eukkoja koolla! Onko ketään muuta, jolla ei ole oikeastaan kummempia oireita? Rinnat aina sillon tällön aristaa ja välillä tekee pahaa hiukan, jos vatsa on tyhjä, mutta tuskin muuta. Voiko tämmönen olla huono merkki? Ruokahalu on kyllä kasvanut kovin. Mammahousujakin kaivelin jo esiin, mutta en kyllä niitä voi töissä vielä käyttää, kun sillon ainakin kaikki huomaisivat. En haluaisi kertoa töissä ennen kesäloman alkua, koska pelkään että alkavat sumplia luokkajärjestelyjä, jos reksi tietää, että olisin töissä vain pari kk syyslukukauden alusta (aivan oikein, olen luokanopettaja). Muitten suhteen ollaan toimittu samoin kuin esikon kanssa, että läheisille on kerrottu mutta kielletty onnittelemasta, ennen kuin 12 vkoa täynnä. Voi jeskamandeera, että siihenkin on aikaa!
Mutta perjantaita ootan kuin kuuta nousevaa. Saattaa kyllä hyvin olla, että pyörryn siihen tutkimuspöydälle. Nolo juttu. Hassua, etten ekan lapsen kanssa ollut yhtään näin paniikissa! Ehkä siksi, kun oli tuota alkuraskauden vuotoa.
Voimia kaikille pahoinvoiville ja jaksuja muillekin
Meku72
En Stor Kram till er! Eli haleja sinne teille! Toivoa ei saa menettää ennen kuin toisin sanotaan!!!!! Jooko???
Pidetään peukkuja yhdessä pystyssä.
Kävin tuossa lukemassa myös meidän suurperheellisten " uutiset" ja siellä on Fuula Tsuulalla myös huonoja uutisia.
4D ultra on näyttänyt raajojen epämuodostuman viikoilla 18 ja jotain... Että silleen...
Lähetän voimia kaikille Teille, jotka odotatte vauvaa. Mikään kun ei ole itsestäänselvää...
Noi tuulimunat on niin tylsiä. Aiemmin 2 tuulimunaa läpikäyneenä tiedän tunteen.
Tänään oli sitten eka neuvola ja kaikki aika meni, kun kirjasi edelliset raskaudet ja synnytykset. Yritin vähän kysyä neuvoa muutamaan asiaan mutta en saanut minkäänlaisia vastauksia. Hb on alhaalla 119 mutta ei siihenkään reagoinut. Maitotuotteita en ole pystynyt käyttämään kolmeen viikkoon ja kun kysyin kalkin tarpeesta ei hänen mielestään ollut niin tarpeellista. Painossa ei nousua kun alussa putosi pari kiloa. En ole koskaan tykännyt verikokeista ja nyt sain vielä hervottoman patin ihon alle kyynärtaipeeseen ja on hiukka arka. Toivottavasti meni huolimattomuuden piikkiin ettei aina ole tällainen lopputulos.
Varhaisultraan varasin ajan ja sain jo 22.4. eli parin viikon päähän. Luulin kokoajan meneväni naistenklinikalle jossa olen käynyt edellisillä kerroilla mutta muuttomme vuoksi menenkin Hyvinkäälle. Ei ole kyllä kavereilla ollut kovin rohkaisevia kokemuksia tuolta mutta toivotaan ettei nyt mene mikään vikaan. Tarvitsemme nuoremmille hoitajan käynnin ajaksi joten varmaan pitää mutsille kertoa vauvasta ennen äitienpäivää kun tähän saakka olen käyttänyt kipeää olkapäätä tekosyynä lääkäriin.
Joku kirjoitti ettei ole pahoinvoinnin oireita ollenkaan. Sinä onnellinen!!
Mulla edellisten odotusten aikaan kun pidin huolen, että söin 3h välein oli olo kohtuullinen. Pikku hiljaa alkaa helpottaa tämä kuvotus ettei ole enää 24h joten luulin tuossa kauppareissulla, että voisin jopa iltaruokaa perheelle valmistaa mutta nyt en voi kuvitellakaan, että mitään laittaisin pannulle paistumaan! Joten valmisruokia taas mikroon...
Moschino rv 10+ jotain (kun ei tätikään tiennyt)
Tinskusta tuli kuulemaan, mutta ei vielä uutisia. Voi kunpa olisi ollu väärä diagnoosi se eilinen.
Meku72: mullakaan ei oo pahoinvointia, rinnat ihan hitusen arat (nännit kyllä nöpöttää terhakasti esillä), ruokahalu valitettavasti lisääntymään päin (ei sais, täs on muutenkin muutama ylimääräinen kilo jo alla). Tietyt ruoat eivät kuitenkaan maistu. Esim. kahvi ei maistu, ja lopetin sen juomisen (vaikka olin ennen melkoinen kahvikissa, helposti meni vaikka 4 mukillista päivässä), jogurtti ja hedelmät maistuu erityisen hyvältä. Tänä aamuna ruisleipä kuvotti. Rasvaiset ruoat ällöttävät. (ja mä vielä syksyllä karppasin vähähiilihydraattisella dietillä ja söin aika rasvaistaki välillä, nyt ei mene alas)
Mä oon muuten kans opettaja. Parille työkaverille oon kertonut. Ens viikon ultran jälkeen kerron muillekin, mut mulla onkin vakivirka, joten ei pitäs olla ongelmaa.
Tsemppiä ja mukavaa odotusta kaikille!
Koralli & Aarre 6+5
Täällä on tunteet yhtä vuoristorataa, kaikki on nyt niin sekaisin kun olla vaan voi! Maanantai soi mun puhelin ja kun vastasin siihen niin isäni kysyi missä oon ja että on ikäviä uutisia, mun mummoni oli nukkunut aamulla pois... sitä ollaan nyt itketty pari päivää ja muisteltu, eilen ja tänään olin kyllä töissä, mutta maanantaina lähdin kesken pois, kun ei siitä mitään tullu, ja mentiin miehen kanssa kattomaan mummoa... Tuntuu vaan niin pahalta, kun ei keretty edes kertomaan, että meille on tulossa toinen vauva... Hän kun olisi ollut siitä niin onnellinen! Tuosta esikoisestakin piti niin kovasti, ja esikoinen piti isomummostaan... Hällä eikä tulevalla ole kuin yksi mummi jäljellä ja yksi isomummu, anoppi kuoli seitsemisen vuotta sitten, kanssa huhtikuussa, joten mä en haluu enää koko huhtikuuta olevankaan!
Tänään käytiin siellä alkuraskaudenultrassa ja sieltä löytyi kuin löytyikin yksi pieni pallurainen ja hällä sykki sydänkin! Jotain hyvää siis meillekin, vihdoin! LA on nyt sitten aika varmaan 26.11 täytyy käydä päivittämään se tuonne listaankin...
Tinsku, toivon että tekin saitte hyviä uutisia sieltä ultrasta!
Mutta anteeksi nyt näin omanapainen viesti, mutta täällä ei pysy silmät auki, viime yönä heräsin 2.22, ja aloin itkemään, siinä sitten juteltiin miehen kanssa varttii vaille viiteen, ja viideltä oli kellot soimassa, joten jäi tosi lyhyeksi meidän unet... Täytys tänään päästä ajoissa nukkumaan.
Kertomisesta, me ei olla kerrottu kenellekään, vielä, tai no mä kerroin parhaalle ystävälleni tänään ultran jälkeen... kun soitti, enkä voinut olla kertomatta...
napero ja pikkutonttu 7+0 (niin ja ens viikon to on mulla " vasta" eka neuvola... pitkä aika sinne vielä on...)
Toivottavasti kyseessä oli väärä hälytys.
Joku kyseli oireettomuudesta ja täällä kanssa yksi lähes oireeton: rinnat on vähän arat ja kainaloihin koskee välillä, mutta muuten en huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Mahdollinen väsymyskin menee samaan syssyyn entisten univelkojen kanssa :D. Ultraan olis vielä piinalliset 12 päivää.
t: Nasse rv7+0
..mutta sama tuomio tuli tänäänkin keskussairaalan ultrassa eli tuulimunaraskaus!!!Sikiökaiku on se mikä sieltä pitäis ainaki löytyä mutta sitä ei siis ollut eikä mitään muutakaan...tai siis on sikiökalvo, lapsivettä ja jonkinlainen istukan alku mut siinä kaikki.
Eilen olin niiiiiiiiiiiin surullinen ja jotenki shokissakin etten muista esim. mitä puhuin kaverini kanssa puhelimessa kun sattui soittamaan juuri ultrasta lähdettyäni..tänään enempi pinnalla oleva tunne on aivan käsittämätön ketutus!!!!!:/
Valitsin lääkkeellisen keskeytyksen, aloitin sen tänään ja perjantaina se jatkuu jollain emätinkapseleilla..lapset lähtee perjantaina isänsä luokse niin " saan" viikonlopun potea tätä kaikkea rauhassa, saikkua on sunnuntaihin asti.
Huh, huh..toivottavasti kaikki sujuis ilman isompia komplikaatiota, sairaalaan on kuulemma mentävä jos taju meinaa kipujen ja vuodon takia lähteä..taitaa olla vuosisadan kamalin vkonloppu tulossa!!!!
Uutta raskautta en vielä osaa enkä pysty ajatella mutta toivon että se vielä joskus olis mahdollista, ihan asukin kanssa.
Raskaus joka kestää 9kk ja tuloksena syntyy terve vauva ei todellakaan ole itsestäänselvyys, se on lahja!!!Luojan kiitos on nuo kaksi ihanaa lahjaa olemassa!!!!:)
napero79 sulla oli mummo kuollut, osanottoni!!!Oma rakas mummuni nukkui pois viime joulukuussa ja suru oli todella ja on vieläkin kova!!!!Mummoni ois myös ilolla ottanut vastaan vauvauutiset mutta nyt ajatten että onneksi hänen ei tätä tuulimunajuttua tarvinnu kuulla, olis vaan surrut liiaksi. Koita jaksaa, tiedän että suru on kova!!!
Varmasti käyn teitä vielä kurkkimassa täällä vielä, teidän kuulumisia lukemassa!!!:)
Tosi lämmin halaus teille kaikille ja enkeleitä masuasukeille, voikaahan hyvin!!!!
tinsku
voimia hirveästi tulevaan viikonloppuun. Ymmärrän hyvin että sekä surettaa että v***aa armottomasti. Koita levätä ja kerätä voimia, ja soita ja valita ja itke kaikille ketkä vain puhelimeen vastaavat, jos olet sitä tyyppiä joka saa siitä apua. Nyt on kyllä sellainen hetki jolloin saa valittaa ja olla mäsänä.
Ja niin, taas oppi arvostamaan tätä omaa pahaa oloa hieman enemmän.
Noin muuten, niin mitä te tyypit ajattelette tästä usein ainakin mulle eri suunnilta esitetystä ajatuksesta, että raskaus on ihanaa aikaa ja odotuksesta pitää nauttia? Kun musta tää ei ole juurikaan ihanaa, ei nyt mitenkään ihan totaalisen hirveää myöskään, mutta ihana on ehkä viimeinen sana mitä tästä käyttäisin, ja nauttiminen toiseksi viimeinen. Mä näen jotenkin, että tää on jokseenkin ikävä ja fyysisesti rasittava välivaihe, joka on kestettävä, jotta pääsisi tapaamaan sen henkilön, jota tällä hetkellä sisuksissani generoin.. Sanon usein ihanuutta hokeville ihmisille, että nyt ei oo kovin ihanaa, mutta marraskuussa toivottavasti on.
Onko teillä muilla positiivisempia ajatuksia tästä tilasta? Vai kuulostaako tämä mun lievä myrtyneisyyteni tutulta? Siis ihan uteliaisuuttani kysyn, ja mielelläni ja ilolla kuulisin myös kaikilta teiltä, jotka osaatte tästä nauttia?
).( Tänään pitkä päivä, huomenna Tampereelle kokoukseen ja illalla alumnitapaaminen, sunnuntaina pitäis pitää tunnin esitelmä ja johtaa paneelikeskustelu. Ei lopu kiire ihmisen elämästä ei. Verikokeissa olin eilen, molemmista kyynärtaipeista piti ottaa kun toisessa " suoni väsyi" , ja sitten vielä tänään aamulla pissatesti kotona ja purtilot labraan, sitä ollaan nyt niin kiinnostuneita meikäläisen kemiallisesta sisällöstä että.. Ei vaan, hyvähän se on että tarkkaillaan, ja pyysin itse myös lisätestejä (paastosokerit ja kolesteroliarvot) ihan mielenkiinnosta, vaikka ylipainoa ei ole eikä muutakaan vänkäystä. Mutta suvussa on sydän- ja verisuonitauteja, joten aattelin että ei se mittaaminen voi olla haitaksikaan.
Noniin, hyviä vointeja kaikille, ja etenkin mahdollisimman vähän kaikenpuolista kipua ja tuskaa Tinskulle.
zel & z 10+4
oma ainut elossa oleva mummi on myös mulle tosi rakas, se on iso suru tuo. Otan osaa.
-zel
On vaikea nähdä tätä elämäni onnellisimpana aikana, kun palelee ja yököttää lähes koko ajan, minkä seurauksena " kaikki on huonosti" ja sitä taas on niin yksinkertaista purkaa tulevaan isään keksimällä kaikenlaista voivottelun ja ärsytyksen aihetta. Olisi niin ihana olla edes välillä taas se entinen ihana nainen, mutta ei tunnu olevan oikein mitään annettavaa parisuhteelle nyt. Lueskelin isyysoppaita ja jäin oikein miettimään niissä neuvottua mantraa tulevan äidin hellimisestä ja ymmärtämisestä. Jos minun sijaan raskaana olisi mies, joka käyttäytyisi kuten minä nyt, niin kyllä jumatsuikka mulla ainakin pinna palais! Ihmeellinen tuuri käynyt, että on löytynyt noin rauhallisesti suhtautuva mies kuin tuo oma kulta.
Onko teillä, joilla on aiempaa kokemusta raskauksista, vinkkejä parisuhteen hyvinvoinnin vaalimiseen raskausaikana?
Toivon kyllä, että tämä muuttuisi seesteisemmäksi ja miellyttävämmäksi odottamiseksi jo sillä seuraavalla kolmanneksella, ettei sinne marraskuuhun saakka tarvitsisi elää vajaateholla. Asunto pitäisi vaihtaa isompaan ja tehdä kaikenlaisia järjestelyjä, mutta nyt kaikki tuntuu vain kohtuuttoman raskaalta edes ajatella. Välillä uskaltaa ajatella kuitenkin jo sitä marraskuutakin. Kuten tänään, kun sain syliini veljen reilun viikon ikäisen vauvan. Se oli yhtä aikaa niin kamalan pieni ja iso ¿ riippuen ajatteleeko ihmisen alkuna vai synnyttämisen kannalta. ;)
Ruskanodotus, rv 9+4
Naperolle osanottoni mummon poismenon johdosta!
Tinskulle paljon jaksamista ja voimia surutyöhön!
Zel; joo tutut on tunteet, olo on aivan hirveä ja ihanuus tästä on kyllä kaukana... Voihan se olla, että kun näistä alkuraskauden huonoista oloista ja väsymyksestä pääsee ohi (toivottavasti) niin hetkellisesti voi jopa todeta että raskaana olo on ihanaa, siis siihen asti kun alkaa sitten taas ne loppuraskauden kolotukset.. Mutta lopputuloshan se on minkä takia vaivat jaksaa kestää (vaikkakin välillä purnaten ;))!
Jep jep, väsymystä ilmassa joo. Kävin eilen kuudelta illalla nukkumaan tai siis päikkäreille, no heräsin kun muu perhe tuli keittiöön syömään iltapalaa(meidän makkari siis keittiön vieressä), mutta en jaksanut nousta (ihana mies kun ei herättänyt mua apuun kuten yleensä). Puoli kymmenen maissa kävin juomassa mansikkakeittoa ja painelin takaisin nukkumaan ja heräsinkin vasta vähän jälkeen kuuden aamulla. Ihan hyvät unet tulikin nukuttua. Pientä väsymystä on kyllä vieläkin, mutta ei läheskään niin pahana kuin yleensä. Ja pahaan oloon on auttanut tosi hyvin kun mies on tuonut joka aamu mulle sänkyyn mehukeittoa!
maria80 rv 8+4
Otahan iisisti sitten sen kotikeskeytyksen kanssa!!! Nimittäin voi olla aika rankka juttu. Itse sain keskenmenon viime vuonna lokakuussa, sikiö oli kuollut raskausviikoin 9 ehkä. Edellisellä viikolla kävimme ultrassa ja silloin kaikki oli vielä hyvin...
Joo, mutta itse asiaan. Eli keskeytys voi tosiaan vetää voimat. Ja vuotoa voi tulla tosi paljon....siis ihan älyttömästi. Ihan suuria hyytymiäkin. Itse koin koko keskeytyksen raskaampana kuin synnytyksen. Tuntui, ettei se verenvuoto loppunut ikinä... Saitko muuten cytotec-puikkoja? Tai sellaisia tabletteja? ja kuinka monta?
Tsemiä sinne viikonlopulle. Tulee olemaan varmasti raskasta. Olen hengessä mukana.
joo, cytotec tabletteja sain 4kpl, paljonko sä niitä sillon sait, riesa???...eilen iltapvällä otin sen suunkautta otettavan lääkkeen ja tänä aamuna heräsin menkkakipuihin tai oisko ollu lieviä supistuskipuja, vuoto ei VIELÄ ole alkanut.
2 vuotta sitten mulla oli myös lääkkeellinen keskeytys vkolla 14, jonka siis synnytin lopulta ja koska istukka ei syntynyt se kaavittiin ja kuukauden päästä kaavittiin uudelleen koska jotain jämiä oli jäänyt edelleen. Ekassa kaavinnassa heräsin hiukka liian aikasin ja lääkäri selitti että touhu kesti oletettua kauemmin..huh,huh eli ajattelen ettei tää voi ainakaan pahempi olla kun ei ole sikiötä ja viikkoja puolet vähempi, mut helpoksi en mitään kuvittele, hirvittää ja ahistaa ihan kamalasti!!!!!..ku vaan selviäis noilla lääkkeillä, ettei siihen kaavintaan tarttis sit enää lähteä, eikä tulis muitakaan komplikaatioita..tulehdusta tai muuta..
Mulla ei muuten enää sellaista raskautta tule ettenkö varhaisraskauden ultrassa kävis, huh, jos tämä kaikki olis selvinny vasta muutaman viikon päästä...ois ollu aina isompi juttu niin fyysisesti kuin henkisestikkin.
Voikaahan hyvin kamut!!!!:)
tinsku
Tinsku ja Napero: suuret ja lämpimät voimahalit ja rutistukset teille molemmille. Tinskun tilannetta jännäsin ihan hirveästi ja petyin todella paljon kun uutisesi olivat näin surulliset.
Ruskanodotus: parisuhde raskauden aikana jaksaa minuakin ihmetyttää. Huomaan itsessäni hetkittäistä marttyyriyttä ja mitään ajattelematta voisin sanoa, että paras parisuhdehoito on kun mies tulee hellimään ja erityishuomioi vointini joka tilanteessa. Hih... Mutta eihän se nyt noin mene... Eli mun ohjeet huonot :-) Mutta kaikki kahdenkeskinen puuhastelu kyllä piristää. Ruskanodotuksen kotiseutua muuten kateellisena täältä etelästä haikailen. Usein on tullut pohjoisessa käytyä :-)
Tämä päivä tuntuu aika leppoisalta, maha turvoksissa mutta muuten oireet kumman vähissä tai muuttuneet hetkittäisiksi. Yöllä tulee nukuttua pätkissä, koska levottomat jalat alkaneet vaivata... Mitähän uutta vielä...
Sirilii 9+5
Osanottoni naperolle ja voimia tinskulle....
Itse just mietin kuinka onnellinen voin olla kaksi raskautta takana ja niistä kaksi tervettä lasta. Vielä en ole keskenmenoja ja tuulimunaraskauksia kokenut ja toivottavasti en koe nyt tämän kolmannenkaan kohdalla. Tiedän, että lapset ovat lahjoja. Mietin, että kun tätä kolmatta ei olla suunniteltu, että kohtalo tai joku ylempi taho tässä varmaan on mukana kun meille tämän kolmannen raskauden " laitto alulle" .
Joku kirjoitti täsät raskauden nauttimisesta...just mietin eilen kun makasin flunssasena kotona, että kuinka ristiriitainen olotila on pitäisi nauttia tästä kaikesta, mutta kun tällähetkellä on väsymystä ja heikotusta niin ei vaan voi nauttia. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kun paha olo menee pois ja massu ihan oikeasti on kasvanut ja vielä ei ole tullut loppuajan särkyjä niin kyllä tästä kaikesta nauttii. Sitten kun lapsi on maailmassa niin mulla on tullut ikävä raskaussajan massua. Sitä on kuitenkin 9kk silitellyt ja sille jutellut ja yhtä äkkiä sitä kumpua ei enää olekkaan. Tämä vaihe menee kuitenkin hyvin nopeasti ohi:)
Ensimmäinen neuvola mulla siis vasta toukokuussa noin kuukauden päästä ja ultra siitä jotain 2 viikon päästä n rv 13.
Mutta ei tässä muuta taidan lähtä syömään:)
Aamupetteri rv7+2 ??
Toivotaan et huomenna saat parempia uutisia. Uusimmassa Vauva-lehdessä muuten on neuvola-palstalla juttua noista ultrista. Siel sanotaan, et raskaus voi " piiloutua" kohtuun, joten voihan se olla et siellä kuitenkin on asukki. Pidetään peukkuja sulle...
).( Tänään on ollu tosi paha olo. Aamupäivä meni koulussa ihan hyvin ja pystyin puolen päivän aikaan syömäänkin, mut kun yritin myöhemmin syödä, niin eipä pysynytkään enää sisällä. Tuli ihan kaikki kyllä ulos kerralla. Nyt oon sit yrittäny syödä jotain pientä vaan varovasti, jos vaikka pysyis yön ajan sisällä.
Mulla on taas iskeny hirvee epäuskoisuus. Vaikka mä tiedänkin, että mahassa on asukki, niin jostain syystä oon muutamana päivänä ollu ihan varma et jotain on vialla. Mut kaipa tää on ihan normaalia huolehtimista, vai? Vasta ens viikon keskiviikkona pääsee seuraavaan ultraan varmistamaan asiaa.
Mut nyt laittautumaan nukkumatin maille, tää väsymys kun ei tunnu helpottavan ollenkaan...
-JennyAdelina & pieni 9+5-