Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kauan voi mennä, ennenkuin helpottaa oman vanhemman kuolema, kamala ikävä!! :**((

Vierailija
06.04.2008 |

Onko kohtalotovereita?

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yli 4 vuotta isän kuolemasta jo, suru ei tahdo hellittää mutta tulee aaltoaina jotka harvenevat päivä päivältä, vuosi vuodelta.



Olimme erittäin läheiset vaikka yhteenkin otettiin. Lähtö tuli yllättäen leikkauskomplikaation myötä. Katkeruus ja viha on osa surutyötä.





t. 3:n lapsen isä

Vierailija
2/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

pahin, sitten pikku hiljaa helpottaa.



T. 10 v isän kuolemasta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

menivät kuolemaan ilman lupaasi. Niin hassulta kun se kuulostaakin mutta on totta.

Vierailija
4/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

hoidossa voinut tehdä toisenlaisen arvion ja lopputulos ei olisi ollut kuolema.



ap

Vierailija
5/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja monesti hän saattoi kysyä, mitä ne nyt siellä kirjottelee..



ap

Vierailija
6/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä kuitenkin vanhempien kuolemasta selviää paremmin kuin lapsensa kuolemasta, se menee jotenkin väärin päin. Itseltäni on kuollut lapsikin ja se kyllä oli paljon kauheampaa ja on vienyt koko ikäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi nyrkkisääntö on se, että kun alat nähdä unia menehtyneestä niin surutyö alkaa olla voiton puolella.



Itselläni siihen meni muutamia kuukausia ja ensin unet olivat surullisia myöhemmin niissäkin tuli esiin viha.

Vierailija
8/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole vielä kokenut, mutta koko ajan se on ollut läsnä(5v).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja hyvässä kunnossakin, mutta ajattelen kyllä silloin tällöin, että en saa heitä enää loputtomiin pitää. Olen miettinyt, että suru ja ikävä tulevat olemaan hirveitä. Mutta siihen asti nautin siitä, että vanhempani ovat olemassa. Voimia ap:lle! Uskon, että ajan kanssa helpottaa ja suru muuttaa muotoaan.

Vierailija
10/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain kuullut ammattilaiselta tällaisen nyrkkisäännön.



Eiköhän meistä jokainen kuitenkin käsittele nämäkin asiat yksilöllisesti omassa mielessään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni oli niin vittumainen ihminen

Vierailija
12/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mites Danny?=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

isäkuoli teveenä, yhtäkksiesti 2,5 vuotta sitten. Kaksi ekaa vuotta oli vaikeeta, nyt helpottaa, mutta ikävä ei lopu ikinä=(( Ja tuosta unisäännöstä voin sanoa, että ei pidä paikaansa! Ainakaan mun ja läheisteni kohdalla!

Unet ovat kuitenkin helpottavia suuremassa ikävässä, silloin pääsee väliaikaisesti olemaan lähellä, aika laiha lohtu, mutta kuitenkin....