Kuinka tärkeä eskari on?

Meillä poika käy kaksi kertaa viikossa seurakunnan järjestämässä eskarissa. Meilläkään kuljetukset eivät olisi onnistuneet joka päivä päiväkotiin.

Mielestäni se oli tärkeää pojalle, jotta saa sanoa olevansa eskarilainen. Siinä oppii kuitenkin huolehtimaan omista tavaroista. Ja meidän poika on oppinut jo lukemaan mielestäni tosi hyvin. Lisäksi näkee oman ikäisiään ja saa kuulua joukkoon. On ehkä helpompaa samaistua kouluelämään kun on jonkinlainen pohja valmiina. Itse suosittelisin eskaria.

Meillä olen miettinyt pitkin syksyä onko tuosta eskarista meidän eskarilaiselle välttämätöntä hyötyä. Vaikka on ollut kotihoidossa koko tähän astisen lapsuutensa osaa kyllä toimia ryhmässä, ohjeiden noudattamisessa, keskittymisessä jne. ei ongelmia, tulee toimeen erilaisten persoonien kanssa, aamuheräämiset ja eskariin lähteminen ei tuota vaikeuksia (siis eiköhän oppivelvollisuuden noudattaminen ainakin alaluokilla suja).



Itse hän kuitenkin sanoo, että vaikka eskarissa onkin ihan kivaa, haluaisi silti olla vielä kotona pienempien sisarusten kanssa ja käydä perhekerhossa kanssamme. Ja ehkä enemmän kuin tuon eskarilaisen, niin noiden pienten kannalta tuo eskarissa kuljettaminen mietityttää. Pikkuiset kun joutuvat lähtemään mukaan kun vien esikoista eskariin parin kilometrin matkan. Jotenkin se ihana kiireetön aamu ja alkaneet leikit vaan katkeavat, vaikka kuinka herätäänkin ajoissa eikä lähtemisessä stressiä ole. Mutta kun eskari kerran aloitettu on, niin kyllä kait sitä jatketaankin.



Ei eskari minusta kuitenkaan välttämätön ole, jos sosiaaliset taidot koulunkäynnin aloittamista ajatellen muuten pääsevät kehittymään. Ne koulujutut kuten lukeminen ovat kyllä ihan koulujuttuja sitten.

Kun on jo oltu yhdessä viskariryhmässä ja nyt eskariryhmässä, on kiva mennä kouluun, kun on jo valmiiksi tuttuja kavereita. Pikkuisen koulunaloittaminen helpottuu eikä ehkä jännitäkään tutussa porukassa ihan niin paljon



Kotona en pystyisi antamaan virikkeitä ja toimintaa, kuten eskarissa. Esim. 5.12. Itsenäisyyspäivän juhlalounas, jolloin opetellaan taas tapaetikettiä



Alla pätkä pk:n tiedotetta vanhemmille.



Matematiikka

Erityisesti eskarit oppivat yllättävän laajasti ratkaisemaan geometrian ongelmia marraskuun aikana. Nuoremmatkin lapset työskentelivät innostuneesti ja oppivat uusia asioita kuin vahingossa.

Joulukuussa mittaamme, punnitsemme, vertailemme ja arvioimme. Tehtäviin ja töihin liittyy runsaasti ongelmanratkaisua ja lapsen omaa pohdintaa ikä- ja taitotaso huomioiden. Teoriaa sovelletaan käytäntöön esimerkiksi keittiöpuuhissa.



Kieli ja vuorovaikutus

Monet lapset ovat oppimassa kirjoittamisen kautta lukemista, sitä harjoittelemme ja tuemme päivittäin lapsen motivaation mukaan. Kirjoitustaitoiset innostunevat kirjoittelemaan vaikkapa joulupukille tai joulukortteja. Panostamme erityisesti suulliseen ilmaisuun ja esittämiseen, lapset valmistavat näytelmiä. Riimittelemme, tavuttelemme ja luemme kirjoja tai runoja päivittäin.



Liikunta

Joulukuu on musiikkiliikunnan aikaa.



Taide ja kulttuuri

Musiikissa keskitytään Sibeliukseen ja joulumusiikkiin. Jouluaskarteluissa kädentyön taidot ja hienomotoriikka harjaantuvat huomaamatta. Kurkistamme myös museon sata vuotta vanhaan joulutunnelmaan.



Etiikka

Joulun sanoma ja joulu osana kulttuuriamme konkretisoituu lapsille toivottavasti lämpönä ja läheisyytenä, auttamisena ja ystävien huomioimisena

:D

Ainakin meillä eskarin ensimmäiset puoli vuotta ovat tehneet pojalle hyvää. Hän ei ole ollut kotihoidossa, mutta perhepäivähoitajalla aina eskariin asti. Pienryhmässä toimiminen meni ok, mutta minusta on ollut hyvä, että on saanut opetella isossa lapsiryhmässä toimimiseen ihan rauhassa, ts. leikin varjolla eikä suoraan koulussa. Meillä eskari on vielä aika leikinomainen, joten poika saa olla lapsi, mutta oppii yhdessä toimimista ja toisten tekemisen kunnioittamista jne.



Ja minusta tärkeää on myös se, että on ne kaverit valmiina, kun menee kouluun, on paljon helpompi aloittaa jännittävä koulutaival, kun on ainakin joku tuttu valmiina - toki asiaan auttaa se, jos joku kerhokaveri tms. aloittaa koulun yhtaikaa, ts. on joku tuttu, vaikka ei eskarissa olisi ollutkaan.



Mutta ainakin meidän pojallemme eskari on tehnyt tosi hyvää, hän on oppinut paljon asioita ja varsinkin isossa ryhmässä toimimista jo ensimmäisen vuosipuoliskon aikana - varsinkin tosiaan niitä niin tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Olen itse pian 5- ja 3-v. lasten äiti ja myös eskari/alkuope. Aikaisemmin ajattelin, että eskari ei olisi välttämätön omillekaan lapsilleni, mutta nyt kun olen perehtynyt nimenomaan tähän eskaritouhuun työn puolesta niin olen muuttanut kantaani...



Ovathan lapset pieniä kun tulevat eskariin mutta uskomattomia edistysaskelia tapahtuu jo syyslomaan mennessä ja "vauvamaisuudet" jäävät pikkuhiljaa pois niillä, keillä niitä on ja arkirutiinit alkavat sujua. Ikävä kyllä, sen huomaa mitä ennen eskaria/koulua lapsen elämässä on tapahtunut ja toisilla kiinni kurominen voi viedä jopa koko ensimmäisen kouluvuoden ja alku olla tosi hankala. Vaikka eskari perustuu leikkiin, niin kyllä siellä niitä kynänkäyttötaitoja ja monenlaista kielellistä tietoisuutta kehittävää toimintaa harjoitellaan, mikä sitten edistää lukemaan oppimista ja montaa muutakin asiaa. Ja matemaattiset esikäsitteetkin mennään jo aika pitkälle läpi eskarin aikana. Äidinkielestä mm. tavutusrytmi löytyy eskarivuonna, samoin suuraakkoset opetellaan kirjoittamaan oikein päin ja kynää pitämään kädessä oikein. Vaikka toki voisin opettajana omille lapsilleni nämä jutut viedä kotonakin läpi, niin ryhmässä ne tulevat aivan toisella tavoin, kun vertaistuki löytyy vierestä. Kuinka moni muu tulee ehkä ajatelleeksi, että tällaisia taitoja pitäisi kehittää jo ennen ekaluokkaa, jos ei mene eskariin? Samoin en voi kotona huomata omasta lapsestani mahdollisia vaikeuksia (ainakaan kaikkia, vaikka ammattilainen olenkin) oppimisen suhteen, joten mielelläni annan sijaa myös toisen näkemykselle. Tämä siis vain eskarin opillisesta puolesta, toki paljon on ohjattua ja vapaata leikkiä ja muuta kivaa, mitä en varmasti jaksaisi/hoksaisi/ehtisi tehdä lapseni kanssa, joten olen ihan iloinen että sitä varten on kehitetty esikoulu.



Kaikki kodit eivät ole aktiivisia lapsen älyllisen kehittämisen suhteen, näin ikävä kyllä on. Kuulee tapauksia, joissa lasten kanssa ei ole harrastettu (enkä tarkoita nyt mitään kerhoja tms.) kotona yhtään mitään. Onhan se tietysti ihanaa, kun antaa lapsen kasvaa omia aikojaan ilman mitään "paineita" mutta hintaa voi joutua makselemaan pitkään jälkikäteen. Jotkut ovat tosiaan ihania luonnonlapsia tullessaan eskariin tai kouluun, mutta arki siellä onkin sitten hankala opetella kun on "vain saanut olla" aina. Joidenkin lasten kanssa ei ole koskaan esim. pelattu mitään tai leikitty pihalla, eli lapsi on vain vapaasti leikkinyt ja sitten tulee ympäristöön, missä on paljon ohjattua eikä tunnu selviytyvän ollenkaan ja motorisetkin vaatimukset ovat jo aika kovat. Näiden lasten kohdalla sitä toivoo, että vanhemmat olisivat vähän aikaisemmin heränneet, kun sitten alkavat syyttelemään koulua ja opettajia ja kavereita eivätkä näe, että heillä olisi ollut aikaa monta vuotta ennen eskariin tai kouluun tuloa tehdä jotain kehittävää lapsen kanssa.



En halua tällä syyllistää ketään, mutta herättää toki ajatuksia. Välillä itsekin olen ajatellut, että kova on vaatimustaso jo ekaluokkalaiselle, mutta tähän suuntaan yhteiskuntamme on joka tapauksessa menossa, että jo eskari on osa tulevaa koulu-uraa. Toisaalta, esim. Belgiassa koulunkäynti aloitetaan 3-4 vuotiaana, juuri kehittävien leikkien, pelejen ja muun vastaavan kautta päiväkotimaisessa ympäristössä, joten siihen nähden me suomalaiset saamme pitää lapsemme lapsina liki puolet pidempään.