Miksi jotkut naiset haluavat uhriutua parisuhteessa - ilman syytä?

Ei tiedetä toisenlaista tapaa olla parisuhteessa?

Oma mieheni on unelmatyyppi, mutta jättää nykyään aina sotkunsa siivoamatta, tekee paljon virhearviointeja lasta koskien jne. pientä, joka raivostuttaa minua koska aina olen ITSE parhaani tehnyt (enkä edes kehtaisi ehdottaa yhtä typeriä kuin mies).

Vierailija:

Oma mieheni on unelmatyyppi, mutta jättää nykyään aina sotkunsa siivoamatta, tekee paljon virhearviointeja lasta koskien jne. pientä, joka raivostuttaa minua koska aina olen ITSE parhaani tehnyt (enkä edes kehtaisi ehdottaa yhtä typeriä kuin mies).

Vierailija:

Oma mieheni on unelmatyyppi, mutta jättää nykyään aina sotkunsa siivoamatta, tekee paljon virhearviointeja lasta koskien jne. pientä, joka raivostuttaa minua koska aina olen ITSE parhaani tehnyt (enkä edes kehtaisi ehdottaa yhtä typeriä kuin mies).

Entä jos hän tietää ja huomaa, että halveksit häntä - ja reagoi siihen passiivis-aggressiivisesti sillä, ettei korjaa omia sotkujaan? Milloin sinä olet viimeksi tehnyt jotain sellaista myönteistä miehellesi, että se saisi hänet suhtautumaan sinuunkin altruistisesti?

Kylmä faktahan on se, ettei virheetöntä ihmistä ole olemassakaan, ja toisesta virheiden etsiminen aiheuttaa vain vihaa, katkeruutta ja usein myös itseinhoa. Ainakin se kaivaa suhteelle aika hyvin kuoppaa. Tosin moni periaatteiden mies (ja nainen) koittaa sietää tilannetta - jos ei muuten niin lasten takia.

Jos haluaa toisen yrittävän enemmän suhteessa/arjessa, nälviminen ei edistä asiaa.

Vierailija:

Oma mieheni on unelmatyyppi, mutta jättää nykyään aina sotkunsa siivoamatta, tekee paljon virhearviointeja lasta koskien jne. pientä, joka raivostuttaa minua koska aina olen ITSE parhaani tehnyt (enkä edes kehtaisi ehdottaa yhtä typeriä kuin mies).

että ulkopuolinen tietää paremmin.

Minä taas itse olen yksi näistä oikeista uhreista joka yrittää lasten vuoksi jaksaa ymmärtää ja painaa asioita villaisella. Kulissit siis kunnossa, hyvä duuni ja etc..



silti on taas la-pvä ja kun kehtasin herätellä 11.30 krapulaista kuorsaavaa miestäni, olisin lähtenyt kauppaan lasten kanssa. toki en ollut myöskään ihanteellisen ihanalla tuulella hänen suhteensa koska olimme sopineet että muutamaan viikkoon ei lähdetä ulos, meni pääsiäispyhät siihen että herra oli baarissa 3 päivää ja yötä putkeen, kävi välillä riehumassa, kun ei pää kestä viinaa.



niin taas meni samaan kuvioon, 30mins oli hereillä ja lähti suihkun kautta. Ehti vielä haukkumisten huutomerkiksi potkaista takaraivoon mennessään koska enhän minä huora paska muuta ansaitse kun saada turpaan. tulee sitten taas hu iltana tai maanantaina kun ei jaksa dokata enää ja on taas kiva koko viikon ja ah niin katuva. pääsiäiseen jälkeen en puhunut hänelle mitään moneen päivään.



lapset tässä säälittää. kun ei äidissä ole munaa heittää tyyppiä ulos.. hän on niin kiva ja mukava ulospäin, minulle täys paskiainen.



että silleen.



alkaa kyllä olla pullo täynnä, pelottaa vaan että mitä sitten jos ja kun heitän pihalle, syntyy aika helvetti. enkä jaksaisi sitäkään, lapset kovin kovin pieniä... mutta jotenkin aina asiat järjestyy. Jaksan uskoa aurinkoiseen huomiseen, tää on niin tuttua ettei ees itketä enää.

terveisin alkuperäinen.

Vierailija:

että ulkopuolinen tietää paremmin.

Minä taas itse olen yksi näistä oikeista uhreista joka yrittää lasten vuoksi jaksaa ymmärtää ja painaa asioita villaisella. Kulissit siis kunnossa, hyvä duuni ja etc..

silti on taas la-pvä ja kun kehtasin herätellä 11.30 krapulaista kuorsaavaa miestäni, olisin lähtenyt kauppaan lasten kanssa. toki en ollut myöskään ihanteellisen ihanalla tuulella hänen suhteensa koska olimme sopineet että muutamaan viikkoon ei lähdetä ulos, meni pääsiäispyhät siihen että herra oli baarissa 3 päivää ja yötä putkeen, kävi välillä riehumassa, kun ei pää kestä viinaa.

niin taas meni samaan kuvioon, 30mins oli hereillä ja lähti suihkun kautta. Ehti vielä haukkumisten huutomerkiksi potkaista takaraivoon mennessään koska enhän minä huora paska muuta ansaitse kun saada turpaan. tulee sitten taas hu iltana tai maanantaina kun ei jaksa dokata enää ja on taas kiva koko viikon ja ah niin katuva. pääsiäiseen jälkeen en puhunut hänelle mitään moneen päivään.

lapset tässä säälittää. kun ei äidissä ole munaa heittää tyyppiä ulos.. hän on niin kiva ja mukava ulospäin, minulle täys paskiainen.

että silleen.

alkaa kyllä olla pullo täynnä, pelottaa vaan että mitä sitten jos ja kun heitän pihalle, syntyy aika helvetti. enkä jaksaisi sitäkään, lapset kovin kovin pieniä... mutta jotenkin aina asiat järjestyy. Jaksan uskoa aurinkoiseen huomiseen, tää on niin tuttua ettei ees itketä enää.

kerroinpa vain siksi että oikeasti et voi ikinä tietää mitä minkäkin perheen sisällä tapahtuu. on niin arkaluonteisia asioita ja kuulet vain sen mitä sulle kerrotaan.



itse varasin just lasten psykologilta mieheltä salaa ajan koska olen niin peloissani että miten nämä asiat vaikuttavat lapsiin ja mitä vaihtoehtoja minulla on hoitaa tämä tilanne pois mahdollisimman nätisti..



hauskaa viikonloppua kaikille.

kukaan ulkopuolinen ei uskoisi unelmavävystä pahaa.

---

Turhautuneet louskuttaa eniten.



Juuri nämä mukavuudenhaluiset kotirouvat, joiden siivoukset hoitaa siivoja, ruoat laittaa mies ja lapset leikkii keskenään kun rouva on netissä, ovat niitä joiden maailma romahtaa pienestäkin vastoinkäymisestä. Heidän elämänsä on oikeasti ihan pirun tylsää eivätkä he ole saaneet mitään aikaiseksi, on siis kehitettävä kriisejä: hmmm, olen niin paljon yksin kotona että ruvetaan syyttämään miestä liiasta työn teosta. En jaksa siivoja joten haukun miehelle kuin hän ei ymmärrrä miten rankkaa kotona on. Olen lihonut joten syytän miestä ihan varmuuden vuoksi pornomalleista haaveilevaksi sovinistiksi, sillä Anttilan kuvasto oli auki alusvaatteiden kohdalta.

päälle. Marttyroi, mollaa miestä mitä pienimmistä jutuista jne. Kun kymmeniä vuosia tallottiin itsetunto ihan olemattomiin, hän uhriutui, eikä pääse enää siitä roolista. Joskus tuntuu, että se uhrin rooli on niin mukavakin. Äijä on täys paska, ja saa sympatiat itselle sen varjolla.

Sitten kun se tulee vihdoin ovesta sisään niin kaikki päivien ja kuukausien aikana yksin kokemani rankat kotijutut purkautuu.

Vierailija:

kerroinpa vain siksi että oikeasti et voi ikinä tietää mitä minkäkin perheen sisällä tapahtuu. on niin arkaluonteisia asioita ja kuulet vain sen mitä sulle kerrotaan.

itse varasin just lasten psykologilta mieheltä salaa ajan koska olen niin peloissani että miten nämä asiat vaikuttavat lapsiin ja mitä vaihtoehtoja minulla on hoitaa tämä tilanne pois mahdollisimman nätisti..

hauskaa viikonloppua kaikille.

Tosi on! Viime syksy meni rähjätessä. Nyt taas olo iloinen ja mieli seesteinen.

Vierailija:

kukaan ulkopuolinen ei uskoisi unelmavävystä pahaa.

- tyyliin, että hänen on sovitettava kaikki ne kärsimykset, mitä minä olen elämäni varrella joutunut kokemaan.



Tosiasia on, että hän on kyllä varsin kelvollinen mies, viihtyy kotona on ja tekee meidän perheemme eteen kaikkensa. Eikä hän ansaitse mitään halveksuntaa. Niin harvoin kun hän (esim) edes itselleen mitään kivaa ostaa, minä sen sijaan olen aina shoppailemassa.



Eli tavallaan tämä aloituksessani kuvaama ongelma liippaa myös meidän perhettämme. Mutta MIKSI NÄIN ON, sitä en osaa sanoa itsekään.



t. ap

sillä he eivät valita turhasta

Onhan näitä pilalle lellittyjä naisiakin jotka ovat kuin isoja pikkutyttöprinsessoja. Kaikki on aina miehen vika ja miehen syytä kun itse ei kykene ottamaan vastuuta elämästään.

Minä olen vitun kyllästynyt ja väsynyt juuri siksi, että turhauttaa tehdä kotitöitä yksin ja koko ajan saisi kerätä miehen tavaroita, kun ei itse niitä paikoilleen saa!