mitä ajattelisit, jos isovanhemmat ei ostaisi lapsillenne syntymäpäivälahjoja?

minun vanhempani kuolleet ja minulla kaksi vanhempaa sisarusta, joilla jo aikuisia lapsia, eivätkä muista lainkaan lapsiamme. Tämäkin loukkaa kovasti. Olen itse muistanut heidän lapsiaan syntymäpäivinä ja jouluina kun olivat pieniä. Vieläkin onnittelut lähetän aina :-(

Auvat tosin kaukana ja postikin on "kaukana".

Mutta ei se ole oikeastaan häirinnyt. Ovat kuitenkin todella ihania isovanhempia.

tai ovatko sairastuneet

enkä mä siitä mitään ajattele. Meillä juhlitaan syntymäpäiviä perhepiirissä.

Ei meillä isovanhemmat ole koskaan ostaneet lapsillemme joulu- tai syntymäpäivälahjoja elleivät ole tulleet meille viettämään joulua ja/tai syntymäpäivää.

Meillä on sellainen tapa, että lahja viedään mennessä, jos ei ole kutsuttu tai ei päästä juhliin, niin silloin ei lahjaakaan hankita (paitsi kummilapsille, joista osa on sisarusten lapsia).

Lapsilla on tavaraa aivan liikaa silti, eikä kukaan ole koskaan miettinyt, että miksi ei lahjoja tule niiltä, jotka eivät ole paikalla.

eivät käy kylässä (kerran kun vanhempi lapsi on jo 2,5v), lapset eivät ole koskaan olleet isoisän sylissä, ei yhtään lahjaa isoisältä koskaan. isoäiti elää uusperheessä ja uuden miehen lapsenlapset kiinnostavat, mutta meidän lapset eivät. nähdään ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin vaikka asuu parinsadan metrin päässä, jouluksi meitä ei varmaankaan kutsuta käymään, on hoitanut hätätilanteessa lastamme 2x1h.



olen tilanteessa hämmentynyt ja surullinen. en voi mitään muuta kuin toivoa, että lapsemme saisivat isovanhempien elämässä lisää merkitystä, että ainakin saisivat tutustua heihin.

eivät koskaan ostaneet synttäri - eikä joululahjoja. Mutta olen sen jo pienestä ymmärtänyt, koska molemmilla puolilla sukua on niin järjetön määrä lapsen lapsia (sikiävää sukua ;) ) joten olisi mahdotonta eläkkeillä ostaa lahjoja. Ja kun ei ole varaa kaikille ostaa niin sitten ei osteta kenellekkään. Ja silti minulla on sekä oli maailman ihanimmat isovanhemmat!! Eli ollaan sitten saatu paljon yhdessä oloa ja ollaan saatu olla mummolassa kesät yms. ihanaa! Paljon tärkeämpää minulle kuin jotkut lahjat. Ja nyt kun on oma esikoinen niin sanoin juuri kummeillekkin kun ekat synttärit pian että pääasia kun tulette paikalle. Mutta sitten taas minusta on kyllä ihana ostella lahjoja eli siis en missään nimessä ole lahjoja vastaan tms. mutta niiden tärkeys ei ole siinä materiaalissa vaan voihan lahja olla saada maailman ihanin kummi tai lahja voi olla yhdessä oloa yms.

Vanhempani ostavat aina synttäri- ja joululahjat joten niiden yht'äkkinen puuttuminen olisi huolestuttavaa (=mikä vialla?).

minun vanhempani kuolleet ja minulla kaksi vanhempaa sisarusta, joilla jo aikuisia lapsia, eivätkä muista lainkaan lapsiamme. Tämäkin loukkaa kovasti. Olen itse muistanut heidän lapsiaan syntymäpäivinä ja jouluina kun olivat pieniä. Vieläkin onnittelut lähetän aina :-(

--- minun sisareni on 10 vuotta minua vanhempi ja hänellä jo aikuiset lapset. Aina olen ostanut paljon lahjoja hänen lapsilleen ja olen ollut lapsenvahtinakin. Nyt kun mulla pieniä lapsia niin tuntuu etteivät ne lapset oikein ketään kiinnosta eivätkä ainakaan sisartani eivätkä hänen lapsiaan??? Koskaan eivät ole tarjoutuneet auttamaan ja huonosti muistavat merkkipäivinä. en oikein ymmärrä moista touhua.

Tosin loukkaannun kyllä siitäkin kun äitini valittaa että "taasko pitää jotain ostaa" ja sitten ostaa jotain tosi kummallista mille lapsillani ei ole tarvetta. Kysyisi sitten edes että mitä tarvitsevat! On tosi hyvä kun anoppi aina kyselee tarvitsevatko jotain hyödyllistä!

myös minulle!

Minä autoin tosi paljon sisaruksia kun heillä oli pienet lapset. Olin lasten vahtina, muuten vaan äidin kaverina ulkoiluttamassa lapsia, siivoamassa jne.

Nyt kun heillä isot ja aikuiset lapset niin ei heitä kiinnosta yhtää avittaa, ei missään tilanteessa meitä. Mutta kai he sit ovat jo niin kyllästyneitä ja väsyneitä hoitamaan pieniä.

Heidän isoista lapsista kyllä kuuluu olla sit kiinnostunut ja mielellää majoittaa heitä lomilla meille ja vielä niin että saavat olla vieraita ja passattavina...

No eipä siinä tykkään kyllä kovasti näistä sisarusten lapsista, niin paljon heidän kanssa olen ollut!

minun vanhempani kuolleet ja minulla kaksi vanhempaa sisarusta, joilla jo aikuisia lapsia, eivätkä muista lainkaan lapsiamme. Tämäkin loukkaa kovasti. Olen itse muistanut heidän lapsiaan syntymäpäivinä ja jouluina kun olivat pieniä. Vieläkin onnittelut lähetän aina :-(

--- minun sisareni on 10 vuotta minua vanhempi ja hänellä jo aikuiset lapset. Aina olen ostanut paljon lahjoja hänen lapsilleen ja olen ollut lapsenvahtinakin. Nyt kun mulla pieniä lapsia niin tuntuu etteivät ne lapset oikein ketään kiinnosta eivätkä ainakaan sisartani eivätkä hänen lapsiaan??? Koskaan eivät ole tarjoutuneet auttamaan ja huonosti muistavat merkkipäivinä. en oikein ymmärrä moista touhua.

omat vanhempani eivät hanki lapsilleni mitään, voisin hetken miettiä mikähän vialla, mutta sitten olettaisin että rahat vähissä (kun ovat syöttäneet ja majoittaneet koko meidän sisaruskatraan lapsineen luonaan vähän väliä :-).

Jos miehen puolelta, ajattelen vain että ei ole muistanut enkä viitsi muistuttaa kun ei kylve rahassa ja asuu kaukana(muutenkin vuoteenoma eikä shoppailu päällimmäisenä mielessä.)



Omat isovanhempani eivät antaneet synttärilahjoja kuin suosikkilapsenlapsilleen joihin me emme kuuluneet ja edelleen 30 v:n iässä se korpeaa (ja edelleen 85 v isoäiti jatkaa samaa tapaa, toisilta serkuilta maksetaan vuokria ym muuta pientä...).



Eroja on noissa siis jos jää lahjat saamatta ja miten reagoidaan.