Kuinka paljon teillä muilla lapset ovat mummolassa?

Meillä lapset on mun vanhemmilla usein kun ne asuu tuossa kilsan päässä. Yökylään pääsee aina kun haluaa. Pyörälläkin saattavat suihkasta mumilassa käymään ihan tuosta vain. Miehen vanhemmat ei ota ikinä, ne on vanhoja ja raihnaisia. Ai niin, meillä lapset 7, 10 ja 11v.

Mummo ja vaari nuoria eläkeläisiä ja asuvat 5km päässä.

mutta mulla on sit varmaan just se marttyyri-asenne, kerta olen lapset tehnyt niin itse hoidan... Mun on jotenkin tosi vaikea pyytää apua, vaikka haluaisin. Pelkään, että sanovat "mitäs teit kaksi lasta lyhyellä ikäerolla". (ekaa tehtiin useampi vuosi hoitojen kanssa ja toinen tuli heti perään ihan puskasta, ei oltu edes kuviteltu, että olisi mahdollisuus kaiken sen jälkeen) Ja sit jos pyydän apua niin tuntuu, että ovat vaivoiksi muille. Mutta tarvittaessa äitini hoitaa, anoppi asuu kaukana.

Isommat lapset on jo niin isoja, ettei hoitoapua tarvitakaan. Pienin on 5-vuotias. Hän on yhden kerran ollut anopin luona tunnin ajan hoidossa, kun kävin lääkärissä. Anoppi sanoi joskus muinoin, ettei hän sitten meidän lapsia hoida, joten ei ole tullut pyydettyä. Nyt anoppi välillä kerjää, että milloin lapset tulisivat yökylään. Lapset eivät halua, eivät edes halua käväistä mummonsa luona. Mun äidistä ne tykkää, mutta äitini on niin sairas, etten häneltä hoitoapua pyydä. Mutta käydään usein hänen luonaan kylässä.



Ap:n lapset on kyllä kauhean usein hoidossa mummoilla. Itse en mitenkään kehtaisi noin usein viedä, vaikka olisi sellaiset mummot, jotka haluaisivat ja pystyisivät hoitamaan.

hetkeäkään.



Mun omat vanhemmat hoitavat sisarusten lapsia ja anoppi ei pidä lapsista.

Esikoinen ja kuopus eivät ole olleet mummoloissa koskaan yökylässä. Kuopus on vielä aika tavalla kiinni minussa ja esikoisen kanssa on tiettyjä juttuja (astma, laajat allergiat), jonka vuoksi hän on hyvin arka kyläilemään ja koska toinen mummi ei ota todesta esim. allergiaa niin..



Kaksoset sitävastoin ovat mummolassa paljon! Tyttö miltei joka viikonloppu (on minun äidin oikeen lellikkilapsenlapsi, ovat aivan erottamattomat) ja siis nimenomaan niin, että mummi haluaa hakea.

Poikakin pääsee mukaan n. kerran kuussa ja lisäksi poika on todella paljon kummisetänsä ja -tätinsä luona, siis monta kertaa kuukaudessa. Ovat itse tahattomasti lapsettomia ja heidän ainoa kummilapsensa on heille kaikki kaikessa.

Lisäksi esikoinen on muutaman kerran ollut myös yökylässä. Näitä yökyläilyjä en laske hoitohommiksi, sillä aloite on tullut isovanhemmilta tai lapselta. Me emme ole tarvinneet yövapaata lapsesta omien menojen takia.



Muutaman kerran ovat mummot olleet meillä hoitamassa lapsia, kun olemme mieheni kanssa olleet elokuvissa ja syömässä tai vastaavaa.



Jostain syystä vain toiseen mummolaan meno, ei kävisi tuollai ex-tempore kuten ap:llä, vaan se pitäisi suunnitella monta viikkoa aiemmin. Viimeksikin esikoisen yökyläilyreissua vatvottiin kuukausitolkulla. Onneks järjestyi, lapsi oli niiin onnellinen.



Toinen mummola taas olisi ex-tempore -kyläilypaikka, mutta valitettavasti niin kaukana (220km), ettei sellainen onnistu.



Paikkakuntalaiset isovanhemmat kyllä hoitavat lapsia meillä kotona, jos esim. lapsi neljättä päivää sairaana ja pitää jo päästä töihin. Tai jommallakummalla aikuisista on lääkärissäkäynti. Kauempana asuvat tulevat joskus kylästeleen ihan vain huvikseen ja pitävät lapset kotona päiväkodista.



Lapset ovat nyt 6 ja 3.

Ja syynä ihan se että omat vanhempani asuvat Suomessa (asumme Ruotsissa) ja miehen vanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä. Muita hoitajia kun mies ja minä ei ole!

Omat vanhempani ovat kuolleet ja miehen äiti asuu 3000 kilsan päässä.



Ja sille, joka kommentoi marttyyriydestä, tiedoksi, että meillä ei ole ketään kenelle lapset voidaan jättää. Rahaa ei ole palkata ketään, ja sellaisia ystäviä, joita voisi vaivata tällaisella, ei ole!

Mummi on sitä mieltä, että hän on omansa hoitanut ja ei ota ja oma äitini on sen verran vanha ja huonokuntoinen, että en henno vaivata. Olkaa onnellisia te, joilla on mummilla tms. Meillä eivät lapset ole KOSKAAN olleet missään hoidossa muutamaa tuntia kauempaa niin, että pääsisimme jonnekin kahden. Vanhempi lapsi on jo 9 vuotta.

Meidän ystäväpiirissä ei oikein kenellekään ole sellaista mummolaa, minne saisi lapset edes kerran vuodessa.

Ei muuten ole missään hoidossa isovanhemmillaan.

meillä isovanhemmat asuvat kauempana,joten ei onnistu.

Minulla on kaksi lastenlasta ja he ovat tervetulleet yökylään ja muutenkinkoska vaan.

Olen työelämässä vielä mutta yritän järjestää lomiani ja vapaapäiviä niin että lapset voivat tulla tänne. Emme asu ihan lähellä n.150 km mutta kyllä asia on järjestynyt. En kiellä enkö olisi väsynyt muutaman päivän hoitorupeaman jälkeen,

mutta se minkä siinä saa itselleen korvaa kyllä väsymyksen. Ja onhan minulla sitten aikaa taas levätä kun lapset on lähtenee.

Kuulostaa surulliselta jos isovanhemmat eivät halua olla lastenlasten kanssa.

He jäävät paljosta paitsi.

Ja kyllä se teidän nuorten elämä on sen verran rankkaa nykyään että tarvitsette pieniä hengähdystaukoja

Tulipa mieleen soittaa josko meidänkin nuoret haluaisi lähteä katsomaa euroviisuja johonkin. Vielähän sitä bussilla kerkiäisi Hesaan

Olen luullut että olemme onnettomassa asemassa kun lapset pääsevät niin harvoin mummolaan hoitoon, mutta muitten viestejä lukiessani tajuan että meillä on asiat kai ihan hyvin.



Toinen mummo asuu 500km päässä joten siellä ei lapset ole koskaan ollut yöhoidossa, mutta jos ollaan siellä käymässä, jätämmme lapset mummolaan ja menemme miehen kanssa ulos syömään tai leffaan tms. Tätä tapahtuu kerran vuodessa.



Toinen mummo asustaa 160km:n päässä ja häneltä pitää ruinata hoitoapua, ikinä ei sitä tarjoa. Mutta kaksi lastamme on tänä vuonna ollut kaksi kertaa siellä yökylässä niin olemme saaneet miehen kanssa viettää kahdenkeskistä aikaa kotona yhden-kaksi yötä. Tämä mummo hoitaa muita lastenlapsiaan päivittäin ja meidän lapset ovat sitten tärkeysjärjestyksessä aina viimeisenä. Mutta pääasia että edes välillä jaksaa meidänkin lapsia hoitaa, on kai aika väsynyt hoitamaan joka päivä lastenlapsia joten ei sitten jaksa tarjota meillekään hoitoapua. Tosin etäisyyskin on niin suuri, etten sen useammin jaksaisi lapsia sinne hoitoon kuskatakaan.



Ja ei ole meilläkään mitään tuttavaperheitä joihin voisi lapsia hoitoon viedä, eikä rahaa palkata mitään lastenhoitajiakaan, joten lkahdenkeskistä aikaa miehen kanssa on sen neljä kertaa vuodessa kun mummo jaksaa auttaa lastenhoidossa.

mutta noin yleensä niin kerran kuussa on ihan ok, vaikka itse olisi ne itselleen lapset tehnytkin.