Tylsää, kun vanhempamme ovat jo niin vanhoja.

lapsenlapsia 50 vuotiaana. Miksi aina vouhkataan nuorena lasten saamisesta? Mielestäni olisi vain hyvä, että sukupolvien kierto olisi hieman nopeampi, kuin että olisi ensisynnyttäjä vasta 30 vuotiaana tai vanhempana.

tarvitsisi silti olla niin " vanhuksia" ? Vanhempieni asenne on siis kummallinen, samantapainen kuin ap:n vanhemmilla.

Täytyy myöntää että olen välillä katkerakin kun toisilla on niin kivoja vanhempia, jotka osallistuvat lastenlastensa arkeen. Ei meillä vaan! Vanhempieni elämä pyörii vain ja ainoastaan tuttujen rutiinien parissa, iltaisin eivät voi lähteä minnekään ettei jäisi joku TV-ohjelma väliin:((. Eli kyläilemään eivät HALUA tulla itlaisin vaikka usein tarvitsisin silloin apua ja seuraa kun mies on töissä!! *gggrhh**.



Eivät vanhempani ole edes erityisen vanhoja, äitikin vasta 68-v mutta hän on aina ollut vanhan oloinen. Jo kauan aikaa sitten kun sisareni sai lapsia hän oli ihan samanlainen. Hän on vain mieleltään ja tyyliltään vanha, varovainen ja kaavoihin kangistunut:((.



Onhan tää tylsää, kieltämättä:(((.

Toisilla taas vielä seitsemänkymppisetkin ovat ihan nuorekkaita isovanhempia.

Oma äitini on ollut vanha jo vuosikymmeniä!



t. 4

Mun mummuni on yli 90v ja alkaa vasta nyt olemaan vanha, kun sairaudet hidastavat liikkumista. Toinen mummuni täyttää pian 80 ja tanhuaa ja liikkuu vielä kuin kuka tahansa nuori. Anoppini on myös yli 70v ja on ihan täysillä mukana lapsenlapsensa elämässä, hän harrastaa ja opiskelee koko ajan uutta, viettää siis hyvin kiireistä eläkeläiselämää.



Toivon itsekin olevani ikäihmisenä yhtä eläväinen kuin nuo rouvat. Ainakin esimerkki on ollut hyvä.

Äitini 63v, mutta isäni melkein kymmenen vuotta nuorempi. Äitini on hyvässä kunnossa, todella liikunnallinen ja tykkää matkustella lapseni kanssa. Äitini haluaa lepseni yökylään vähintään kerran kuussa ja mieluiten ainakin viikon putkeen. Isäni taas jaksaa leikkiä, pelata, hassutella ja lukea kirjoja lapselleni. Ei ole outo näky lapseni kanssa leikkipuistossa, pulkkamäessä tai uimassa.

Mutta kun itse haluavat ja pyytävät. Miksei isovanhemmat saisi viettää aikaa lapsenlapsiensa kanssa? Taidat olla vain kateellinen.

Meillä 1v:llä mummo 70v, ja tänään juostiin kaupoissa toisessa kaupungissa koko päivä.

Meillä onneksi mummo jaksaa. Ei ole sairauksia, ei ole ylipainoa, ei lääkityksiä, eikä muita vanhojen vaivoja.

Asenne on kuin nuoremmilla. Kun etsittiin kahvilasta tyhjää pöytää, mummo kivahti, että mitä nuo eläkeläiset tunkee tänne viemään kaikki pöydät, eikös ne vois juoda kotona sitä kahvia.

Hän kun ei ole niin vanha, kun on 1v rattaissa työnnettävänä.

Olen kyllä tosi kiitollinen reippaasta ja jaksavasta mummosta.

Voisi luulla, että ikää on vasta 50v...

ikävää kun vanhempani ovat niin nuoria. Viilettävät koko ajan maailmalla töiden ja lomareissujen vuoksi, elävät sitä menetettyä nuoruutta, kai. Eivät juuri tunne lapsenlapsiaan.



Meillä käydessään lapsemme vierastavat heitä, eikä uskalla jäädä heidän hoitoonsa edes hetkeksi...



No, miehen puolen mummo onkin jo " sopivan ikäinen" , 65 v, ja jaksaa hoivata ja hyysätä lastenlapsiaan...

Mun vanhemmat on myös nuoria, alle 60 v molemmat, mutta silti valittavat vanhuuttaan jo nyt. Äitini oli 47v kun tuli mummoksi, silloin sentään jaksoi meillä käydä kyläilemässä, mutta nyt 10v myöhemmin tuntuu kaikki olevan niin vaikeaa. Molemmat vielä työelämässä, mutta jotenkin kaikkeen on niin vanhanaikainen katsantakanta. Tuo ruoka-asia on meilläkin samanlainen, aina vaan perunaa ja lihakastiketta pitäisi olla. Saa aina tarkkaan miettiä jos tulevat käymään, että mitä ruokaa uskaltaa tehdä ettei isovanhemmat ala marmattaa mausteista yms.

kotiin yms.

...

Vai miten tämä muuten on tulkittavissa:

Vierailija:

Ei ole heistä paljoa iloa lapsenlapsilleenkaan kun lähinnä istuvat sohvalla, puhumattakaan siitä, että joskus heiltä saisi apua lapsiperheen arkeen.

Itselläni vanhemmat ovat jo 80- ja 73-vuotiaita, eivätkä kyllä ole noin kalkkeutuneita henkisesti kuin mitä ap kuvailee omistaan.

Jaksavat vielä osallistua meidän elämään ja me heidän.

Kuten sanottu, ei ole iästä kiinni.

Ärsyttää vaan kun vanhemmillani on jotenkin niin vanhanaikainen asenne kaikkeen. Enkä ole ikinä tehnyt mitään yhteistä oman äitini kanssa. Aatelkaa kuinka olisikin kivaa ottaa lapset joskus, lähteä hakemaan äiti ja käydä vaikka kaupoissa! But that will never happen!!:(((.



En kaipaa oikeasti mitään varsinaista apua... Haluaisin vain paremman yhteyden ja että olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Veisivät vaikka lapsia joskus marjastamaan, elokuviin tms. Sillähän tavoin niitä lapsia oppii tuntemaankin!



Nykyään käyn vanhempieni luona ehkä kerran kuussa. Silloin äitini seisoo keittiössä, keittää kahvia, kahvin jälkeen tiskaa kupit. MINÄ juoksen lasteni perässä (tai no yhden lapsen) tai keksin vanhemmille lapsille jotain tekemistä. Isäni ehkä torkkuu sohvalla tai tarjoaa lapsilel muruja. Ei isänikään mitään lasten kanssa varsinaisesti tee.



Tuntuu että ovat täysin kalkkiutuneita molemmat. Ovat olleet jo pidemmän aikaa.



***



Voi kun olen kateellinen tuolle jolla oli 70-v mummo joka ylpeänä työnsi rattaita kaupungilla ja kävi kahviloissa lapsen kanssa!!

Muistan kun olin lapsi, niin oma vaarini oli " jo" päälle 60 vuotias. Hänellä ja vanhemmillani oli ilmeisesti tullut lapset hankittua liian nuorena (päälle 30-vuotiaina), kun menojalkaa vipatti niin, että oli jatkuvasti menossa ties missä päin maailmaa:D Rauhoittui vähän aloilleen vasta kahdeksankymppisenä.



Omat vanhempani näyttävät jatkavan samaa rataa. Opiskelevat uusia juttuja eläkkeellä, reissaavat ja suunnittelevat muuttoa Espanjaan. Eli meidän suvussa pitäisi hankkia lapset varmaan vasta päälle 40-kymppisinä, jos aikoo, että isovanhemmat olisivat tavallisia mummoja ja vaareja:D

Ja ovat vielä pirteitä ikäisekseen, ainakin jos Ap:n vanhempiin vertaa. Tavataan joka viikko ja vanhempani jaksavat hyvin touhuta vilkkaiden 1,5v kaksosten kanssa. Äitini on usein lastenvahtina, jotta pääsen asioille ja lähtee mukaamme neuvolakäynneille, jotta pääsen vähän helpommalla. Minä sitten vastavuoroisesti kuljettelen isääni lääkäriin ja auttelen aina kun voin.



Harmittaa että isovanhempani ovat niin iäkkäitä jo, ei hoitoavun takia vaan siksi etteivät lapseni todennäköisesti enää monia vuosia saa isovanhemmistaan nauttia, toivottavasti kuitenkin niin kauan että heille jää jonkinlainen muistikuva.

Ja äitini leikkii lumisotaa lapseni kanssa ja siis ylipäätään leikkii. Itse en jaksa leikkiä - on mielestäni lasten hommaa.... Mutta siis ei taida olla ikäkysymys, vaan luonne.