Miksi joillekin naisille on kamalan tärkeää olla

tekijän ystävissäni.

Jos vedit tämän johtopäätöksen siitä että joku huolehtii ulkonäöstään, vika on korviesi välissä. Kaunis, huoliteltu nainen kääntää AINA katseita, halusi tai ei.

huomannut, että nämä ihmiset haluavat usein saada muut naiset kateelliseksi. Kyse ei ole niinkään siitä, että haluaa huomiota itselleen vaan haluaa sen muilta naisilta pois. Siis yleensä kateellinen nainen käyttäytyy näin.

ei vaadi ns paljastelua

Siis tyyliin " ompa kaunis nainen" ei mitään sulla on hyvät bosat -huutelua.



En tiedä mistä johtuu. Olen onnellisti naimisissa, kaksi lasta, miestäni en pettäisi enkä jättäisi. Silti tykkään laittautua kauniiksi, ja mieskin on ylpeä. Ei tämä minulle mikään elämänsisältö ole, en kerjää huomiota tai katseita, tykkään vaan kun muut ihailee. Ihailen itsekin kauniita naisia.

Enkä hae miesten huomiota. Älkääpäs yleistäkö pelkkien luulojen perusteella!



Minä ajattelen, että ihminen joka hakee huomiota toisilta poikkeuksellisen voimakkaasti on varustettu heikolla itsetunnolla. Mistä se sitten johtuu, en tiedä. Heikon itsetunnon omaavat kaipaavat pönkitystä egolleen, eivät osaa nähdä itseään hyvänä ihmisenä ilman toisten ihailua.

Minä tykkään saada miehiltä huomiota, olen kaunis luonnostaankin ja myös korostan kauneuttani. Mutta tämän asian edelle elämässäni menevät mm. lapset, mies, perhe, työ, sisäinen tasapaino, hyvät ystävät, hyvät sukulaissuhteet ja elämän tarkoituksen löytäminen.



Missä tässä on ongelma?

Vierailija:

Minä tykkään saada miehiltä huomiota, olen kaunis luonnostaankin ja myös korostan kauneuttani. Mutta tämän asian edelle elämässäni menevät mm. lapset, mies, perhe, työ, sisäinen tasapaino, hyvät ystävät, hyvät sukulaissuhteet ja elämän tarkoituksen löytäminen.

Missä tässä on ongelma?

Mutta jos sinulla on mies niin miksi sitä huomiota tarvitsee vielä hakea toisiltakin miehiltä? Eikö se ole vähän outoa? Ahneutta? Itserakkautta?

Olen vain oma kaunis ja mukava itseni, ja huomiota tulee kyllä hakemattakin :) Totta kai se on kivaa ja piristävää, ei tarvitse olla ahne tai itserakas nauttiakseen täysin luonnollisesta asiasta.



10

ja näistäkin huolimatta tykkään meikata ja pukeutua kauniisti.

Teen sen vain sen takia, että pidän kauniista vaatteista ja koruista.

Musta naisena olo on ihanaa, kun saa leikitellä kaikilla jutuilla. Se on vähän niin kuin leikkiä (äijät pelaa pleikkarilla). Ja korkokengät ja alusvaatteet nyt vaan ovat niin kauniita. Niistä tulee ainakin mulle hyvä olo. Harvoin edes huomaan muiden ihmisten reaktioita.

Olinko jotenkin väärässä;) t. 6

M-I-T-Ä S-I-T-T-E-N, vaikka joillakin olisikin taustalla huono isäsuhde? Luuletteko, että pienet tytöt sitä isäsuhdettaan itse valitsevat? Tai voivatko lapset mielestänne vaikuttaa esim. siihen, jos oma isä kuolee, kuten vaikkapa minun kohdallani?



Jos tästä sitten on seurauksena harmiton huomion hakeminen miehiltä, niin olkoon. Olemmehan me huomion saajat tietenkin hieman pelottavia, koska TEIDÄN miehenne saattavat töissä katsoa juuri meitä, eikö niin? Koettakaapa kuitenkin muistaa, että emme me ole tässä toisten ukkoja varastamassa - kunhan vain nautimme pienestä vipinästä. Ja ehkä kannattaisi muistaa sekin, ettei meidän isäsuhteemme tai isän menettäminen ole teiltä pois. Itse sen kipumme kannamme.

Oma isäni ei ole minua koskaan mitenkään ihaillut. Muistan toivoneeni sitä isältä lapsena, ääneti tietysti, mutta eipä sitä huomiota vain tullut.



Nyt isäni on alkanut kehumaan minua, kun olen aikalailla erilainen kuin lapsena. Lapsena olin pyöreä, laiska urheilemaan ja rumakin kai. Eli ei tainnut olla isällä syytä kehua. Nyt olen hoikka ja sporttinen, panostan paljon ulkonäkööni. Tämän on isänikin huomannut, ja ihailee aina, että kylläpäs näytät hyvältä kun olet laihtunut (en ole koskaan ollut ylipainoinen).



No, mulle miesten huomio on tärkeää. Syytä tähän en tiedä. Mutta ulkonäköni on tärkeää mulle itselleni erityisesti siksi, että kun olen panostanut ja tiedän näyttäväni hyvältä ainakin itseni mielestä - ja kun huomaan miesten kiinnostuksen, se nostattaa itsetuntoani. Ilahdun valtavasti, kun joku mies kehuu, mutta menen siitä myös hämilleni.



Valitettavasti ajattelen ja tunnen näin! En mahda tälle mitään. Ajatusmaailmani on todella pinnallinen. Mutta tiedostan tämän ongelmani ja yritän elää sen kanssa sopusoinnussa. Haluaisin elää siten, että ulkonäkö ei merkitsisi mitään. Pyrin siihen.

Vierailija:

Mutta jos sinulla on mies niin miksi sitä huomiota tarvitsee vielä hakea toisiltakin miehiltä? Eikö se ole vähän outoa? Ahneutta? Itserakkautta?

No höh. Pieni flirtti, hymy tai katse piristävät aina.

Lisättäköön, että kirjoitin tuossa toisessa ketjussa juuri laveasti syitä, miksi EN pukeudu paljastavasti tai kerjää sitä huomiota. Mutta sellaiset arjen normaalit eroottiset väreet ovat minusta hyviä ja normaaleja asioita.

Eipä siinä maailman tärkeimmästä asiasta ole kyse, mutta en ymmärrä sellaista puritaanistakaan ajattelua, että sen oman kumppanin pitää olla oman seksuaalisuuteni ainoa akseli ja kaikille muille pitää olla sokea. Maailma on täynnä viehättäviä ihmisiä. Se, että joku mies katsoo pitkään tai flirttailee ystävällisesti, ei ole hänen puolisoltaan pois, eikä omaltani.

Vierailija:

Haluaisin elää siten, että ulkonäkö ei merkitsisi mitään. Pyrin siihen.

Totta kai ulkonäkö merkitsee, saa merkitä ja pitääkin merkitä. Onhan se osa ihmistä. Olisihan se nyt kumma, jos työneuvotteluihinkin rupeaisi menemään verkkareissa ja tukka solmussa, kun " eihän ulkonäkö merkitse mitään" .

Etsikää ja löytäkää kultainen keskitie, ihmiset. :)

Sen olen kuitenkin huomannut, että itsevarmuuden lisääntyessä tarve stressata omasta ulkokuoresta vähentyy. Enää en mm. omista vaakaa ollenkaan, enkä liiku kroppaani muokatrakseni vaan puhtaasti omaksi ilokseni. Syön kaikkea, mikä tuntuu hyvältä. Ja pukeudun sellaisiin vaatteisiin, mistä pidän (en keskity vain peittelemään tai korostamaan ns. pahimpia tai parhaita puolia). Silti tykkään edelleen vähän meikata ja laittautua, enkä kulje kotonakaan kulahtaneissa lökäpöksyissä. En mielestäni ole sen takia pinnallinen vaan ennemminkin esteetikko. Jos se jotakuta ärsyttää, niin minkäs teet. Kaikkia ei voi eikä edes tarvitse miellyttää! Ei etenkään vieraita miehiä tai naisia ;)

Relaa vähäsen... Hengitä syvään, venyttele, nauti hetkinen olostasi. Mitä iloa oikeastaan saavutat riitelemällä kasvottomien, tuntemattomien ihmisten kanssa täällä? Etpä paljon mitään. Kaikki elävät niin kuin parhaaksi osaavat.

ulkonäköään, ja sitten taas hakea nimenomaan miesten huomiota ja arvostusta ulkonäölleen. Ja tuntemistani naisista, jotka ovat nimenomaan miesten perään olleet, kahdella on kuollut isä hyvin nuorena, yhdellä isä jättänyt perheensä, ja yhdellä isä alkoholisti. Eli selkeästi jotain häikkää isäsuhteessa.

Eikö? Tieto auttaa minua ymmärtämään ystävieni käytöstä paremmin. He taas puolestaan ihmettevät, miksi minä pukeudun säkkeihin enkä halua näyttää seksikkäältä. Erilaisuus on rikkautta :)



t. 3?

mutta en yleensäkään pidä sävystä, jolla muiden käyttäytymistä arvioidaan. Sävy on usein halveksiva ja syyttävä, tyyliin " sä oot tollanen koska isäs oli niin paska, hah hah" ... Olipa kyse mistä tahansa asiasta, en voi mitenkään hyväksyä toisten ihmisten kotiolojen tai muun vastaavan asian halventamista. Elämänhistoria vaikuttaa jokaisen meidän kohdalla nykyhetkeen, mutta enemmän pitäisi puhua siitä, mitä aikuinen ihminen voi tehdä korjatakseen mahdollisia ongelmakohtia elämässään (eikä harmiton huomionkipeys edes ole mikään ongelma, eri juttu on jos ruvetaan sen pohjalta sössimään ihmissuhteita).



15