Vauvan nettijatkot: Lohtuna uniriepu

Meillä uniriepu on ollut tosi tärkeä toiselle lapselle.

Esikoiselle yritin tarjota jos jonkinnäköistä rättiä, tai pupua, mutta hän ei sitten ilmeisesti tarvinnut mitään. Tutti riitti mainiosti.

Toiselle lapselle olin ostanut valmiiksi odottamaan joululahjaksi (lapsi syntyi joulupäivänä) ihanan pehmoisen ja aika ison pupun, jolla on pitkät korvat. En muista, minkä ikäisenä tyttö otti pupun omakseen (7-8kk?) ja siitä lähtien " Viivi" on ollut korvaamaton. Lapsi syö peukaloa ja aina nukkumaan mennessä on kova tohina etsiä juuri pupun korva (muu osa ei kelpaa), jonka hän puristaa nyrkin sisään ja peukku menee suuhun. :)

Uni tulee helposti. Tytön ensimmäinen sanakin oli Viivi!

Molemmat lapset olivat vatsataudissa äskettäin ja kävi niin huono tuuri, että pupu jäi tulilinjalle, kun isompi alkoi oksentaa. Melkoinen huuto oli sinä iltana, kun Viivi joutui pesukoneeseen, eikä rakasta unilelua ollutkaan nukkumaan mennessä...

Olen ajatellut, ettei pupua tarvitse " ottaa pois" aikanaan (kuten esikoisen tuttia), mutta mitenhän käy peukun syönnin kanssa, koska tyttö ei muulloin syö peukkua, kuin Viivin korvaa puristaen... :) Ikää lapsella nyt 1v3kk.

Meidän esikoinen on ominut itselleen minun vaaleanpunaisen, yläosastaan pitsisen yöpaidan. En ole koskaan sitä aktiivisesti käyttänyt, mistä johtuen ihmettelemme juuri tuon yöppärin merkitystä -ei se minulle tuoksu tai minusta muistuta mutta väri on soma ja kankaan tuntu varmaan pienen miehen mieleen. Unet ilman sitä ei onnistu emmekä sitä yritäkään. Sukulaisia vaaleanpunainen pitsiunirätti naurattaa ja on sitä kyselty milloin otamme sen pois mutta meidän puolestamme pitäköön niin kauan kuin tahtoo. Pojat ovat kotona minun hoidossani joten siirtymäobjektin virkaa se ei oikeastaan aja -nukkuvat monasti samassa sängyssä meidän kanssamme -esikoinen osittain siirtynyt omaan petiin 5kk pikkuveljensä vallattua 140cm leveästä sängystä keskipaikan. Minua pojan kiintymys yöpaitaani on hellyyttävää. " Rättiä" kutsutaan ÖÖPÄKSI..

Meillä tutti jäi pois mummola reissulla joskus vajaan vuoden ikäisenä, ei ole sitä sen koomin tarvittu. Sitten tuli hyvin tärkeäksi riepu ja sellainen pieni helisevä Nalle-puh. Riepu jäi jossain vaiheessa vain pois, mutta nyt tämä Nalle-puh, eli Täh-tää (poikamme ei osaa vielä puhua) niin kuin pikkumies sitä kutsuu, on enemmän kuin tärkeä. Ilman sitä ei voi mennä nukkumaan ja aina kun sattuu jotakin isompaa tai vierastuttaa, niin se lohduttaa ihanasti.

Poika nyt jo yli 2 vuotta, mutta meilläkään ei ole mitään syytä alkaa vierottamaan häntä nallesta, se kun tuntuu olevan se tuki ja turva ja joka helpottaa jopa itsekseen nukahtamista. Meille on tulossa myös vauva kesällä, joten hän käsittelee vauva-tunteita nallensa kautta. Hän pukee sille vaatteita päälle ja asettaa istumaan vaunuihin, turvakaukaloon ja tekee kaikkea muutakin mitä vauvojenkin kanssa tehdään.

Siitä on tullut hänelle, kuin oma pieni vauva. :)