Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä teemme diabeetikkolapsemme kanssa?!! :(
02.04.2008 |
Meillä siis 2,5v lapsi jolla diabetes. Ollut aina vähäsyöntinen mutta nyt lopettanut syömisen käytännössä kokonaan. Vain mehu kelpaisi. Tai jäätelö tai muu makea kuten suklaa, satunnaisesti keksit ym. Kunnollista lämmintä ruokaa ei syö juuri ollenkaan, tai sitten syö sellaista missä ei ole hiilareita sanottavasti eli lihapullia saattaa näykkiä.
Äitinä olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. Varmaankin uhma osaltaan vaikuttaa asiaan, on hyvin temperamenttinen ja haastava lapsi ollut aina, mutta alkaa oikeasti olla todella raskasta. En enää ymmärrä mitä tässä olisi tehtävissä :(
Kommentit (29)
joskus ennen joulua. Silloin ei tilanne näin paha ollut, mutta toki silloinkin oli jo puhe siitä että hän ei tahdo syödä kunnolla, läheskään.
Olen todella huolissani ja stressaantunut tästä tilanteesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otapa yhteyttä sinne. Jos pärjäätte aamuun niin silloin tai muussa tapauksessa päivystykseen.
Ei tuon suuruiset ongelmat täällä selviä.
Aion ottaa asian puheeksi, jälleen kerran vaikka joka kerta olen asiasta puhunut vaan eivät jotenkin ota todesta. Toisaalta, eiväthän he elä tätä arkea lapsemme kanssa, tuskin ymmärtävät kuinka raskasta tämä on.
ap
verensokerit näyttää? Lyhyellä tähtäimellähän olisi oleellista, että vältätte hypoglykemia, pitkällä tähtäimellä taas oikeden ravitsemustottumusten omaksuminen. Että ne karkit ja sokerimehut eivät ole diabeetikon ykkösravintoa..
mutta ei riittävästi! Vähän väliä joutuu mittaamaan verensokeria ja antamaan jotain täydennystä. Rusinoita, luumuja, mehua tmv. Ne menee. Esim banaanista kieltäytyy täysin. Ei istu paikoillaan vaan vaeltaa ympäriinsä syömisten kanssa, tässä on tapakasvatuskin ihan hakoteillä nykyään kun jatkuvasti saa komentaa eikä siltikään usko. Jos laitetaan vöillä syöttötuoliin niin sitten huutaa vaan eikä syö senkään vertaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä tuollainen syömistakkuilu on ihan normaalia. Voimia teille.
Diabeetikkonuoren äiti.
Lisäksi on Novorapid mutta sitä ei ole käytetty kuin yhden ainoan kerran jota seurasi hypoglykemia. Lapsi reagoi todella herkästi insuliiniin.
Sitten vielä tuo isompi lapsi heittää lisää vettä myllyyn temppuilemalla ja kiukuttelemalla, on tässä kestämistä jos suoraan sanoo :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyykö sitä annostelemaan puolen yksikön tarkkuudella. " Pakkosyöminen" jäisi silloin pois ja voisitte pistää vasta syömisen jälkeen?
Eipä tässä osaa mitenkään auttaa... Suositella vaan menemään aikaisemmin sinne sairaalaan. Onneksi lapsi kypsyy ja uhma helpottaa, tulee jo mahdollisuus neuvotella yms. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruiskulla pistetään pitkää ja lyhyttä. Ei tarvitse pistellä niin usein kuin kynillä.
Kai tässä on jokin muu hoitomuoto vaihdettava. Ei tämä voi jatkua näinkään.
ap
Lihapullissa ei ole juuri lainkaan hiilihydraattia. Ja aterioilla pitäisi aina saada tietty hiilarimäärä menemään. Hankalaa se on näin pienen kanssa, todella hankalaa, ainakin meillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni muistaakseni alle kahden vs. Sen jälkeen emme ole uskaltaneet sitä enää pistää.
ap
Mä en voi sulle sanoa muuta kuin,että ajan kanssa se helpottaa, vaikka tokkopa se sua nyt helpottaa,kun tämäkin päivä on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen joi, enää ei. On tullut hyvin valikoivaksi. Jugurttikaan ei tahdo kelvata millään.
ap
Kyllähän nekin nostaa verensokeria. Eikö insuliinia laiteta juuri sen syömisen mukaa? Jos syö tasaisesti vähän hiilareita ja käyttää vähän insuliinia, niin eikö silloin verensokeri pysy tasaisesti hyvänä? Kysyy epätietoinen..
Eli kontrollikäynneillä kun sairaalassa käydään. Eivät ainakaan tähän mennessä ole ottaneet todesta kun olen koettanut puhua näistä ongelmista. Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole tälläista elämää elänyt.
ap
Se ei todellakaan ole noin yksinkertaista, ETENKÄÄN pienen diabeetikkolapsen kanssa. Se ei vaan mene niin.
Ja kuten mainitsin niin käytössä kaksipistoshoito lähinnä sen takia ettei tarvitse pistää kuin kaksi kertaa vuorokaudessa, niin ei ole lapselle sitä " rasitetta" että jatkuvasti pistellään.
ap
Onko tilanne kestänyt pitkään? Joskus meillä ainakin kipeäksi tulo vaikeutti vielä syömistä.
Koita jaksaa!
Luinkin joskus, kun meillä oli vaikeaa hienon tutkimuksen siitä kuinka d-lasten vanhemmilla on enemmän ongelmia lasten ruokailujen kanssa. Olisin kyllä voinut kertoa saman ilman tutkimuksiakin. Hiilarit kun on pakko saada menemään ja lapset huomaa, että ruualla pystyy pompottamaan äitiä.
Vierailija:
Onko tilanne kestänyt pitkään? Joskus meillä ainakin kipeäksi tulo vaikeutti vielä syömistä.Koita jaksaa!
Luinkin joskus, kun meillä oli vaikeaa hienon tutkimuksen siitä kuinka d-lasten vanhemmilla on enemmän ongelmia lasten ruokailujen kanssa. Olisin kyllä voinut kertoa saman ilman tutkimuksiakin. Hiilarit kun on pakko saada menemään ja lapset huomaa, että ruualla pystyy pompottamaan äitiä.
Täytyy vaan koettaa jaksaa uskoa että jossain vaiheessa helpottaa. Mutta tämä jatkuva huoli, koko ajan on ikään kuin tuntosarvet pystyssä, ja lapsesta ei välttämättä edes huomaa hypoja. Muutenkin hyvin touhukas ja vilkas lapsi ja kaikki nämä asiat vaikuttavat tietenkin verensokeriin. *syvä huokaus*
ap
Alue: Aihe vapaa
Diabeetikkolapsen kanssa tuollaiseen kriisiin ei ole yksinkertaisesti mahdollisuutta antaa ajautua.
Tilanteesi on tuttu siskon perheestä, heillä esikoinen sairastui diabetekseen kolmivuotiaana. Ja aikalaista taisteluahan se syöminen oli, mutta ajan kanssa lapsi oppi ymmärtämään, että syömättömyydestä tulee huono olo.