Onko täällä ketään, jolla ei ole elämässään mitään murheita, vaan elämä hymyilee ja sinä itse?

Suurin murhe on se, että lupauduin ottamaan kaverin koira hoitoon viikonlopuksi.... Eli pienet on murheet =)

Yksi hoitamaton puhelu edessä, joka kammottaa...

niin pitää valittaa toisten elämistä(miten tuo sana taipuu?)!!! Mut miun oma elämä ihan jees!

Usein käy niin, että sen ymmärtää vasta sitten, kun sattuu jotain ikävää.

Ei kaikkien tarvitse olla tälläisiä



" Olin15vuottakunmutraiskattiinjasittenvanhempanihakkasivatmuaolenseitsemänlapsenyhjasairastanmasennustaviiltelnitseänikunukkolähtinuoremmanmatkaan... "

Ei oo laskuja kasaantunut,

esikoisella uhmassa helpompi vaihe,

kuopus nukkuu yöt hyvin,

työ on alkanut luistaa,

paino putoaa hitaasti mutta varmasti,

parisuhde kunnossa..



Yllämainitut oli päinvastaisessa tilassa koko vuoden 2007 ja myöskin 2008 alkukuukaudet ja silloin olin todella masentunut.



Onneksi on näitä suvantovaiheitakin.

Aina ei oo näin ollut...muutama viime vuosi olleet raskaita meidän perheellemme.

Parisuhde aina ollut vahvalla ja hyvällä pohjalla, mutta muita (meistä riippumattomia syitä) huolia on piisannut.



Sekundääristä lapsettomuutta podettiin myös, noitten muitten murheitten joukossa, mutta elämällä oli meille sittenkin ihana yllätys ;)

Kauan kaivattu vauva tulossa, ja muutoinkin asiat mallillaan nyt, en voi valittaa :)