Miten tuntemillasi teiniäideillä menee nykyisin?

Mutta jotenkin se kuulostaa sellaiselta, että on menty siitä mistä aita on matalin. Ei siis ole mitään " hohtoa" siinä elämässä, tavallista arkipakerrusta vuodesta toiseen. Nämä tuntemani teiniäidit eivät ole edes matkustelleet tai harrastaneet mitään erityistä. Siis niin tylsää arkea kuin olla voi.

t. ap

Vierailija:

Miksi elämän pitäisi kehittyä ulkoisissa standardeissa jonkun oletetun kehityskaaren mukaisesti?

Etkö usko että omassa kotikapungissa eläminen, perusduuni ja lapset voisivat tehdä ihmisen onnelliseksi?

Eikö tärkeintä ole ihmisen onni ja hyvä olo eikä muiden ajatukset?

Siis mihin parempaan ei ole mahdollisuutta? Uskotko, että kaikkien unelma ei ole lukea lääkäriksi tai juristiksi ja muuttaa pääkaupunkiseudulle. Ehkä näillä " luusereilla" menee loppujen lopuksi paremmin kuin Espoossa asuvilla akateemisilla, jotka kärsivät lapsettomuudesta.

äidiksi 17-vuotiaana. Isä 19. Muuttivat yhteen jo ennen raskautta naisen huonojen kotiolojen takia.



Kahden vuoden päästä menivät naimisiin. Aluksi molemmat töissä, äidillä lukio kesken, isä merkonomi, molemmat töissä toimistohommissa. Saivat pari muuta lasta. Äiti luki ensin itsensä ylioppilaaksi ja meni sitten taidekouluun, sitten isä suoritti lukion.



Nykyään isä töissä ison teollisuusyrityksen alemmassa keskijohdossa ja äiti yrittäjänä pitää kansainvälisestä taidealan pikkufirmaa. Ovat edelleen naimisissa ja tietääkseni onnellisia.

Itsekin jos mietin omalle kohdalle niin jos olisin tullut teiniäidiksi, asuisin luultavasti edelleen kotikaupungissani, olisin mitä todennäköisemmin yh ja tekisin jotain " perustyötä" ammatikseni. Nyt sen sijaan olen päässyt matkustelemaan, näkemään maailmaa, elintasoni on parempi, vaikka en olekaan akateeminen. Tuskin olisin tähän pystynyt teiniäitinä.

t. ap

Vierailija:

Siis mihin parempaan ei ole mahdollisuutta? Uskotko, että kaikkien unelma ei ole lukea lääkäriksi tai juristiksi ja muuttaa pääkaupunkiseudulle. Ehkä näillä " luusereilla" menee loppujen lopuksi paremmin kuin Espoossa asuvilla akateemisilla, jotka kärsivät lapsettomuudesta.

Vierailija:

Ei siis ole mitään " hohtoa" siinä elämässä, tavallista arkipakerrusta vuodesta toiseen. Nämä tuntemani teiniäidit eivät ole edes matkustelleet tai harrastaneet mitään erityistä. Siis niin tylsää arkea kuin olla voi.

Voisiko syy olla vaikkapa se, että koska teiniäitikin on äiti, on hänellä lapsi, joka on etusijalla valintoja tehdessä. Jos lapsi on ehtinyt juurtua sinne teiniäidin kotipaikkakunnalle, miksi lapsi pitäisi riistää sieltä pois ja viedä toiseen kaupunkiin asumaan - siksikö, että elämässä olisi " hohtoa" ? Tai jos teiniäiti kokee, että lapsen riittävä elintaso ja runsas yhteinen aika duunarityötä tekemällä on tärkeämpää kuin korkea koulutus ja uranluominen, miksi teiniäiti ei saisi tehdä sitä valintaa?

Olen nimittäin teiniäiti, perusduunarityössä, asun edelleen täällä kotipaikkakunnallani, ja olen tyytyväinen elämääni. Lapset ovat tärkeintä, teen valinnat heidän edukseen. Tässä sivussa opiskelen vähäisesti, jotta lasten kasvettua voin suorittaa opiskella enemmän ja pikkuhiljaa panostaa myös omaan elämääni. Joku voisi pitää minua luuserina, mutta en oikein itse ymmärrä, miksi.

Asuu vieläkin samalla paikkakunnalla.. Entä jos hän on lottovoittaja ja rakensi linnann samalle paikkakunnalle?

Ap:n ja muiden esimerkit tukevat myös omaa käsitystäni siitä, että tyypillinen teiniäiti jää kouluttamattomaksi ja elää perustoimeentulon rajamailla.



Minun tuntemani teiniäiti sai lapsen 16-vuotiaana (omasta halustaan), erosi jo raskausaikana lapsen isästä, moninaisten vaiheiden jälkeen lapsi otettiin huostaan ja sijoitettiin teiniäidin isosiskon perheeseen.



Myöhemmin teiniäiti tuli taas lyhyen seurustelusuhteen jälkeen raskaaksi, mutta teki abortin. Seuraavaksi hän meni naimisiin turkkilaisen miehen kanssa, josta erosi pian.



Nyt hän on 23-vuotias ja elää avoliitossa, josta hänellä on myös lapsi. Ensimmäistä lastaan hän ei ole tavannut yli kahteen vuoteen.

Golfaus ja ratsastus taitavat olla ne kalleimmat meilläpäin. Extreme lajit vaativat myös pätäkkää. Mutta miksi kaikkien pitäisi pitää noita tavoiteltavina? Ei kaikki tahdo edes kokeilla tuollaisia. *ihan saavat kiksejä pyöräilystä ja kerran 10 vuodessa etelän matkasta.



Taidat olla ap melko nuori kun se elämän kokemus opettaa. Ei kaikki voi olla samanlaisia. =)

seuraavan 20-vuotiaana ja seuraavan 22-vuotiaana. on nyt 25-v ja lapset tehty, opiskelee viimeistä vuotta, ostivat ok-talon.

1. Sai kaksi lasta 17-19 vuotiaana, tuli yh:ksi pian lasten jälkeen ja työskentelee mukavassa pikkuduunissa isänsä firmassa, hyvä tukiverkko ja on tapaillut mukavaa miestä. Sunnitelmissa jatkaa keskenjääneitä opintoja. Lapset isällään säännöllisesti.



2. Sai lapsen 17-vuotiaana. Aloitti opinnot uudelleen äitiysloman jälkeen, jäi yh:ksi ä-lomalla. Löysi uuden miehen, lapsen isä tapaa lasta säännöllisesti joka viikko. Hyvin menee.



3. Lapsi 19-vuotiaana, jäi yh:ksi raskausaikana. Lapsen isä ei tapaa lasta paljoa, mutta hänellä myös hyvä tukiverkko. Kävi lukion hoitovapaan aikana ja suunnittelee jatko-opintoja*. Uusi mies.



4. Lapsi 19-vuotiaana, suoritti lukion myös hoitovapaan aikana ja suunnittelee jatko-opintoja*. Lapsi isällä säännöllisesti.



*" suunnittelee jatko-opintoja" tarkoittaa, että aikoo hakea ammattikorkeaan tai yliopistoon, mutta tällä hetkellä tekee muita töitä, kunnes pääsee kouluun sisään.

Itse entinen teiniäiti,esikoinen syntyi kun olin 17v. Nyt 25v ja kaikki hyvin,matkustelemme joskus ja rahaa on niin että pärjäämme. Mieskin on kuvioissa mukana.



Mutta lähikaupan Pirjo on 36v ja kaksi lasta huostaanotettu,oli 30 kun sai esikoisen eikä hän tiedä kuka lähibaarin ukoista on isä.

ap tosiaan hieman tarkoitti, että kotipaikalle jääminen on huono...?

(toisaalta ymmärrän, mitä tarkoitat)



Mun ystävät (raskaana 16-17-vuotiaana)

1) nyt 5 lasta, ikää 30, asuu saman miehen kanssa omakotitalossa naimisissa. lestadiolainen.

2) nyt 4 lasta, 2 ekaa kuulemma antanut pois ja teki uudet 2 tilalle. joku mies on ja talokin nyt. toivottavasti menee nyt paremmin kuin noiden kahden ekan lapsen aikaan... ikää nyt 30. itsekin alkoholiperheestä, sijoitettu.

3) teki 2 lasta ja oli naimisissa. Löysi toisen miehen ja jätti ekan aviomiehensä. EI kai uusia lapsia uuden miehen kanssa. Maatilalla elelee kai. Hieman yksinkertainen tyyppi, ahkera ja tomera kyllä.



Minusta kaikilla menee aivan samalla lailla kuin omilla vanhemmillaan aikoinaan!! Siivottomat elelee edelleen likaisissa vaatteissa peseytymättä. Tupakoivat tupakansavussa. Lestadiolaiset lestadiolaisina. Voiko sitä enempää vaatia kuin mitä on itse lapsena saanut?

Kaksi lasta vielä parin vuoden välein. Esikoinen nyt jo 14v. Sama mies edelleen ja hyvin näyttää menevän. Opiskelee nyt kun silloin aikanaan jäi koulutus peruskouluun. Töissä kuitenkin ollut lähes koko ajan, hoitovapaat pois lukien.



Ystävä 2: Lapsi 19 vuotiaana (onko enää teiniäiti?) Erosi miehestään kun lapsi alle vuoden. Töissä ja muutenkin vissiin ihan elämä mallillaan. Asuu lähellä vanhempiaan, jos sillä nyt oli jotain merkitystä.



Tuohon ap:n kommentointiin vielä. Itsekin olen toimihenkilötason töitä tekevä ja edelleen kotipaikkakunnalla asuva, vaikkakin omat lapseni olen saanut vasta yli 25 vuotiaana. Olenko siis ap:n mielestä epäonnistunut elämässäni kun tähän olen jämähtänyt? Vaikka itse olenkin varsin tyytyväinen elämääni :)

Lapsi 17-vuotiaana: Asuu kotipaikkakunnallaan ja koulutusta hankkinut amiksessa ennen raskautta, jäi kesken, sen jälkeen sekalaisia pätkätöitä ja perusduunarin hommaa huonolla palkalla ja huonoilla työajoilla, ei miestä muutamaan vuoteen.



Lapsi 17-vuotiaana: vain peruskoulu ja sen jälkeen sekatöissä ravintola-alalla. Uusi mies ja lisää lapsia. Onnellinen 30-vuotias kotiäiti ja haaveilee omasta ravintola-alan yrityksestä sitten kun kaikki neljä lasta ovat kouluikäisiä.