Neljäs synnytys edessä, isoja ja yli la:n vauvoja...
Mielessä pyörii neljäs synnytys joka pikkuhiljaa varkain lähestyy. Kolme aikaisempaa lasta ovat syntyneet yli lasketun ajan. 40+4, 40+5 ja 41+0. Vauvat ovat olleet isoja, yli nelikiloisia. Synnytykset spontaaneja ja toisesta lähtien nopeita. Mukana 2 tunnin synnytys ;)
Nyt mietinkin, että onko kukaan saanut käynnistystä edellä mainittujen asioiden vuoksi eli isoa vauvaa odotetaan (jälleen) ja tilannetta ei paranna se, että olen nyt aika kipeä. Hurjan kovat liitoskivut vaivaavat, varsinkin iltapäivästä iltaan ja yöhön niin, että haittaa jo normaalia elämää. Joudun joka päivä syömään Panacodia jota neuvolalääkäri määräsi. Muuten en pääse edes liikkumaan.
Z ja katras sekä masussa viikot 27+3
Kommentit (16)
Miten sinulla meni toipuminen synnytyksestä (lonkan osalta)? Mikä siellä oli "irti"? Ja miten tämä nykyinen raskaus on mennyt? Paljonko on raskauksilla väliä?
Minulla lonkka kipuili jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Nyt toisen synnytyksen jälkeen (josta jo yli 1,5-vuotta) en ole vielä tervettä päivää nähnyt. Oikea reisiluu/nivelet siinä ympärillä hakevat oikeaa asentoaan ja saattavat mennä sijoiltaan ihan pienestäkin. Tämän takia on sitten kipuja polvissa, kyljissä, ristiselässä, poikittaisen vatsalihaksen kiinnityskohdissa jne. Välillä on normaaleja päiviä ja välillä on viikkoja tai kuukausiakin, kun pystyy vain välttämättömimpään - hampaat irvessä.
Hullu, kun olen, toivoisin vielä kolmatta lasta - joskus.
Anteeksi tunkeilusta,
Luppis
Minun viimeisin synnytys oli 3/07 eli näiden kahden välille tulee aika tarkkaan 2v. Kaksi ensimmäistä raskautta ovat olleet elämäni parhainta aikaa mutta kolmannesta alkoivat nämä kamalat liitoskivut jotka hallitsivat elämää jo silloin. Tosin silloin oli helpompaa kun kaksi ed. lasta ovat jo isompia, nyt kanneltavana ja perässä juostavana on 1v8kk reipas taapero :)
Synnytyksen jälkeen olin 3kk kipeä, enemmän vielä kuin odotusaikaan. Silmät vettä valuen kävelin vaunukävelyjä ja saattelin esikoista eskariin aamua-iltaa. Tunsin, että kuolen. Särkylääkkeitä olisin kaivannut mutta jälkitarkastuksessa lääkäri oli sitä mieltä, että kun imetän niin on kestettävä ilman. Ja minä kestin, välillä ulvoin tuskasta kun en meinannut päästä yöllä sängystä nostamaan vauvaa. Välillä konttasin vauva kainalossa kun en pystynyt kävelemään ja yösin mies nosti minulle vauvan sänkyyn syömään kun en itse saanut nostettua. Se oli ihan kamalaa!
Lääkäri totesi, että ihan normaalia liitoskivuista kärsivälle, että nyt ne luut vaan palautuvat entiselleen eikä se käy ilman kipuja. Mahtavaa!
Nyt odotan siis neljättä ja reilu 2 viikkoa on ollut tuskaa. Eilen narisin neuvolassa ja onneksi otti ihan tosissaan minun kivut. Näkihän se itse kun en meinannut päästä tuolista ylös. Panacodia joudun ottamaan päivittäin, eilen oli tosi huono päivä ja otin kaksi kerralla. Soitin kyllä äitiyspolille ja kysyin voinko näin tehdä. Luvan kanssa olin pillereissä koko päivän. Yöt on tuskaa, kivun sietokyky alkaa olla vähissä mutta minkäs teet. Koti pitää hoitaa ja lapset ja olla muutenkin urhoollinen odottava äiti.
Ehkä voisin vielä viidennenkin tehdä mutta näillä kivuilla, ei kiitos.
Minun pitää varmaan alkaa lääkärissä ravaaminen kun alkaa olla viikko 35 tai 36 käsillä. En todellakaan tiedä miten ja millä tavalla selviän kivun kanssa helmikuulle saakka.
Jos vauva on tarpeeksi valmis maailmaan ennen laskettua aikaa niin teen mitä vaan että pääsen tästä kivusta.
Kiitos teille vastauksista ja kokemuksista.
Z ja katras sekä masuasukki 28+
kyselit kuinka se oli irti.
ihminen on kahtia halki, siis pitkittäis suunnassa ja halkeama päättyy naisella häpyluuhun. Hormoonit pehmittävät luustoa ja minulla kun on suvussa "ylitaipuvaista ja irtoavaa jäsentä" oireena sai hormoonit aikaan sen että se luu irtos toisesta ja hinkkasi toistaan vasten kävelessä. Lonkkia kun puristi kasaan helpotti ja tuntui kuin olisi kivut hävinneet miltein kokonaan.
synnytys oli kamala, se kun vauva oli ulostulossa tuntui että "halkean! siis ei sellaista kuin yleensä. (takana oli ison vauvan synnytys ja tämä oli pieni pirpana). vauva kun tuli pihalle tuntui kun olisin "loksahtanut " takaisin. siis lonkat olisivat menneet takaisin paikoilleen.
kävely oli synnytyksen jälkeenkin 2 viikkoa tuskaista, muttei yhtä tuskaista kuin 2 viim päivää ennen synnytystä.
Palauduin nopeasti, luulin kärvisteleväni vielä 3kk synnytyksen jälkeen kivuissa, näin ei kuitenkaan käynyt. Pystyin jo reippaisiin kävelylenkkeihin tuon 3kk jälkeen, eli ihan normaalisti palauduin, 3kk synnytyksestä ei lonkat juuri kipuilleet.
Vielä tosin iroilee lonkat herkästi, en voi siis seistä "yhdellä" jalalla, siis nojata lonkkaan kun naps irtoaa ja alkaa pakottamaan. Kävellä täytyy lonkkia jännitäen, mutta ei ole kipuja kuin aniharvoin.
lasten ikäerot oli reilu 1v. ja sain kolme lasta siis reilussa 2 vuodessa.
nyt on taas liitoskipuja mutta kun mustaa pitää "haarat yhdessä" eli nousta autosta kummatkin jalat kerrallaan, ei käytä korkkareita ja käy vain kävelyllä ja vesijuokseen(uinti rasittaa lonkkkia ja löysyttää turhaan niveliä sitäkautta) että saa lihaskunnon pysymään ja sitäkautta mahd vähentämään loppuraskauden ja viimisen kolmanneksen kipuja ja kolotusta!
Tulipas oikein kunnon stoori :)
Sivusta kommentoin.
Kuulostaa aika hurjalta. Jo liitoskivuissa on sietämistä, mitä sitten kun jotain menee sijoiltaan. Huh! Kyllä me äidit ollaan vaan sitkeää ja vahvaa tekoa kun kaikenlaista kestämme.
Liitoskivut eivät onneksi vaikuta synnykseen, ainakaan minulla. En voi edes ajatella mitä kokemasi on...
Et saa käynnistystä vain noiden syiden takia. Se on eri asia, jos matka sairaalaan on pitkä ja on riski autosynnytykseen. Kipeitä kaikki odottajat on, ettei sekään ole syy käynnistykseen. Itselläni lyhin synnytysaika on 55min. ensimmäisestä supistuksesta laskien.:) Onneksi silloin olin jo sairaalassa valmiina. Meiltä on sairaalaan matkaa 100km. Nytkin lääkäri ehdottelee vaan hotellia loppuraskauteen. Ou jee. Synnytän ehkä kotona, jos en saa käynnistystä. Emme todellakaan kerkeä sairaalaan asti. Kaikki kivut ovat luonnollisia raskaudessa, ettei ne riitä syyksi. Raskaus/synnytys on luonnollinen asia, eikä sairaus...hmm. Kuinkakohan moni mies kestäis nämä vaivat???? Pelkkä kaupassa käynti tekee jo niin sairaaksi, ettei seuraavana päivänä voi kävellä..................
7.lapsi tulossa.
Panacodi sisältää kodeiini, että voi olla tiedossa vieroitusoireita. Itsellenikin lekuri sitä on määrännyt, mutta en syö, koska väsyttävät ja huomaan itsellenikin tulevan vieroitusoireita, jos yritin olla päivänkin ilman. Lekuri kielsi, ettei ne tuota riippuvuutta. Jos en illalla ottanut panacodia, oli seuraavana aamuna armoton päänsärky. Sitten päätin, että aion olla ilman niitä. En halua vauvan saavan vieroitusoireita. Onneksi enää 3viikkoa laskettuunaikaan.
Naistenklinikan äitiyspolin lääkäri sanoi, että voi ottaa yhtäaikaa Panadolia ja Panacodia jos kipu on kovaa.
Vieroitusoireet ovat yksilöllisiä. Olen muutama vuosi sitten joutunut noidannuolen takia syömään Panacodia ja lisäksi keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä yhtäaikaa pari viikkoa putkeen enkä ole saanut minkäänlaisia vieroitusoireita.
Kivun sietokin on yksilöllistä, minusta on turha vähätellä toisen kipua tai päinvastoin. Onhan se selvää, ainakin raskaana ollessa, että viimeiseen asti sinnittelee vaikka miten päin ilman lääkkeitä mutta jos on pakko niin on pakko. Kukas nämä lapset hoitaa päivisin jos äiti kulkee konttaamalla ja ulvoo kivusta?
..meille odotellaan kolmosta maalis-huhtikuun vaihteessa. Edellinen syntyi 03/07 ja synnytys käynnistettiin rv 38+0 makrosomian eli ison koon vuoksi. Painoarvioksi tuona päivänä tuli 4.6-4.8kg, totuus oli tosin 4.2kg eli onneksi arvio meni yläkanttiin. Itse olen pitkä ja hyvälantioinen, mutta siitä huolimatta täällä ei haluttu ottaa turhia riskejä. Koska vauvan lopullinen koko ja mittasuhteet olivat arvoitus, koko synnytyksen ajan oltiin leikkausvalmiudessa. Anestesialääkäri odotteli synnytysosastolla ja synnytyksessä oli lääkäri mukana koko ajan. Synnytys itsessään oli tosi nopea ja helppo, sitten kun se käyntiin lähti. Nyt olen menossa äitipolille kokoseurantaan 32 viikosta eteenpäin ja käynnistys on taas ajankohtaista jos vauva vaikuttaa isolta.
Panadolia ja panacodia saa ottaa yhtä aikaa kunhan parasetamolin maksimiannostus 3g/vrk ei ylity.
Aaku rv 25+3
Uskon todella, ettei kukaan ota mitään lääkkeitä raskaana ellei ole pakko. Jokainen tietää parhaiten mikä kivunsietoraja on.
Käynnistyksestä vielä. Minäkin olen tosiaan kolme reilunkokoista vauvaa maailmaan tehnyt alateitse enkä usko, että ongelmaa on neljännenkään tulossa jos paino vaan pysyy 4200g:n tienoissa eikä kovin ylity. Pään koostakin on kiinni miten mahtuu tulemaan.
Neuvolasta sanottiin, että ilmanmuuta saan lähetteen äitipolille ja viimeinen lääkäri on sitten siellä. Tehdään kokoarvioa ja saan jutella lääkärin/kätilön kanssa synnytyksestä.
Liitoskivut ovat tällä hetkellä onneksi kadonneet lähes kokonaan mutta tuskinpa tätä iloa kauaa riittää :)
Taitaa muuten olla näissä käynnistysasioissa kovasti synnytyssairaalakohtaisia eroja. Käytännöt vaihtelevat näköjään kovastikin.
Z 31+
Ihan mielenkiinnosta pakko kysyä, missä sairaalassa synnytät? Minä synnytän Lohjalla ja siellä ollaan siis näillä edellä kuvailemillani linjoilla:) Isopäisiä nämä meidän mukulatkin on olleet 37cm ja 38cm pään koko.
Toivotaan, että kivut pysyvät poissa!
Aaku 26+0
Mun toinen lapsi oli 41+6, käynnistettiin, 4625/55/38, ei sokerivauva. Olin kuolla synnytyksessa, kaveri tuli maailmaan kasvot kattoonpäin, kun pitäisi tulla kasvot lattiaan päin (=raivotarjonta?). Salissa oli hässäkkä päällä, kun meikä oli sinisenä/harmaana ja suu vaahtos, olin lujaa matkalla kohti yläviistossa olevaa kaunista valoa, kuulin kuinka äänet kaikkosivat, mennyt elämä vilisi silmissä..Hetkessä tajusin että nyt kuolee vauva ja minä, ei kumpikaan meistä ei kuole! Eikä kuollut. Lapsi putkahti maailmaan, kysyin mitä kello on ja olin valmis lähtemään pesulle. En heti itsekään tajunnut mikä tilanne oli ollut. Henkilökunta rauhoitteli vieressä ja mä ihmettelin mikä niillä oli?
Kätilö vaan totesi synnytyksen jälkeen, kyllä täältä isompikin tulisi.. no ei tuu! Viimeultran kätilö totesi myös että lantion mallisi on hyvä että isompi sieltä tosiaan mahtuisi oikeassa asennossa, mutta riskejä ei oteta.
Menossa kolmas raskaus ja n. 35 vkolla tehdään arvio milloin käynnistys tapahtuu. Aion ihan normaalisti synnytää, mutta en päivääkän yli la:n.
Toivottavasti kukaan ei saanut synnytyskammoa, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Palle
Voi Zeldatar..
Mä voin vain kuvitella tuon sun olon tällä hetkellä :/
Mulla oli tuon kolmannen raskauden aikana, josta nyt jo 1v9kk ;) aivan hirveet ne kivut ja vauva oli syntyessään 4,1kg
Olin aika varma etten voi synnyttää koska olin sairaslomillakin jo 6kk ennen kuin vauva edes syntyi. Siis vain niiden kipujen takia. Pienikin sellainen ponnistamisen yritys sattui aivan kauheesti ja kaikki liitokset paukahteli kun kääntyi yöllä kyljeltä toiselle..jos pääsi kääntymään.
Mulle vain sanottiin, että ei se satu kun synnyttää. Vaikka oikeesti testailin asentoja miten vois synnyttää niin en jalkoja auki saanut. Mutta ei mua ainakaan kukaa missään neuvolassa tai lääkärissä kuunnellut niin tosissaan, että oisivat miettineet mitään muita vaihotehtoja kuin että syntyy, alateitse, sitten kun syntyy ;)
Ja tiedettiin että iso vauva tulee mutta kuinka iso niin noin 4,5kg :/
Mutta sitten kun synnytin, käynnistettiinhän se sitten lopulta kun oli yliaikainen ja isoksi todella todettu, niin ei ollut paha synnyttää. Pystyin siihen enkä ollut saanut kuin kohdunkaulapuudutteen, auttoiko se siihen, en tiedä.
Siitä sitten seuraavat kuukaudet oli vielä yhtä tuskaa, aivan kauheeta tuskaa!
..eikä nuo lantio/alaselkä kivut ole kovin vieläkään helpottaneet, jotain on jäänyt..
Panacodista vielä..kyllä sitä panadolin kanssa saa ottaa, ihan hyvä mulla ainakin on ollut ottaa molempia yksi, samaa lääkettä niissä on. Ja jos päänsärky tulee niin sehän on aika yleinen haittavaikutus tuosta panacodista.. Lääkärithän ne parhaiten tietää mitä ne määrää ja millä ohjeella, eikö! Ja niitä kun noudattaa niin sillä sitten mennään että pystyy elämään ja olemaan, kun on vain pystyttävä jotenkin niistä päivistä suoriutumaan sen muun katraan kanssa!
Mutta niin loppua kohden kääntyy sulla nuo viikot, yritä jaksaa. makoile aina kun vain voit!
Sinna
Aaku: Naistenklinikalle olen menossa, neljättä kertaa :) Tällä kertaa pidän puoleni kun viimeksikään ei otettu tosissaan pelkoani isosta vauvasta ja nopeasta synnytyksestä. Oli kamalaa odottaa kolmosta kun kakkonen tuli maailmaan 2h:ssa ja kooltaan 4145g. Lähdin synnärille heti kun supistukset alkoivat (tulivat samantien 2min. välein) ja kun pääsin ovesta sisään niin 10 cm auki. Minut kärrättiin saman tien saliin ja kun mies pääsi parkkipaikalle esikoisen kanssa, vauva oli jo syntynyt :) Oli turhan vauhdikasta.
Pelkäsin kolmosta odottaessa, että synnytän eteisessä eikä apu ennätä ajoissa. Tämäkin synnytys alkoi samalla tavalla kuin kaikki muutkin eli heräsin aamuyöstä supistuksiin jotka tulivat heti täysillä 2-3 minuutin välein. Soitin ambulanssin kun sain kassin pakattua ja puettua. Odotin ambulanssia reilut 20 minuuttia! Pikkusen tuli kiirus mutta vauva syntyi synnärillä ja kooltaan oli 4162g. Punkemista oli.
Nyt pelkään ihan samaa, isoa vauvaa ja nopeaa synnytystä. Kunpa tällä kertaa neuvolassakin lääkäri ottaisi minut tosissaan. Tuntuu, että kukaan ei edellisellä kerralla kuunnellut ja vähättelivät ajatuksiani.
Palle: Minua et onnistunut säikyttämään vaikka hurja kokemus sinulla onkin takana. Hyvä kun siitä kirjoitit, tämäkin näkökohta on olemassa. Koskaan ei tiedä mitä on edessä...
Sinna: Täälläkin törmätään :) Liitoskivut ovat poissa, todennäköisesti vain hetkeksi. Palautuvat viimeistään synnytyksen jälkeen... Olinhan kolmosestakin ( 1v9kk sitten) entistä kipeämpi liitosten osalta synnytyksen jälkeen. Mies auttoi minulle vauvan rinnalle yöllä kun en päässyt sängystä ylös kohtuuajassa. Sattui niin, että että vedet valui silmistä. Kolme kuukautta sitä kipua kesti, ei auttanut muu kuin selvitä päivä kerrallaan vaikka tuskaa olikin.
Mikä tässä olisi jos masussa olisi esikoinen mutta kun isompiakin lapsia on hoidettavana. Pienintä pitää vielä nostella, ei pääse ihan helpolla.
Kai se on vaan uskottava, että kaikki menee hyvin ja toivon todella, että äitipolilla minut otettaisiin tosissaan.
Z ja katras sekä masuasukas 32+1
Mun synnytyksistä 2 viimeisintä (4 yhteensä, 5. tulossa) on käynnistetty 40+2 ison koon takia, syntyivät 40+3 ja 40+4. Tosin meidän vauvojen kokoarvio on ollut 5kg ja todellinen paino vielä vähän sen yli. Ja kuopusta odottaessa olo ei olisi voinut olla parempi, ei mitään edellisten raskausten vaivoja, kävelin jopa epätasaisessa metsässä ongelmitta 3 pv ennen käynnistystä.
En tiedä mitä haluavat tämän uusimman tulokkaan kanssa tehdä. Saattavat jopa ehdottaa käynnistystä jo aiemmilla viikoilla.
Eli mulla käynnistettiin synnytys RV 42+1, tosin olin jo laitokselle kerennyt edellisenä yönä säännöllisten (5 min) supistelujen takia. Supistukset kuitenkin loppuivat, ja ensimmäisenä aamulla puhkaistiin kalvot, taas alkoivat supisteleen, mutta nekin "hyytyivät". Seuraavaksi laittoivat oksitosiinitippaan, jonka annnosta nostivat tasaisesti koko ajan. Synnytyksenkesto laitettiin alkamaan tipan laitosta ja näin ollen kestoksi tuli 5 ja puoli tuntia. Ensimmäiset neljä tuntia tilanne pysyi samana kun saliin edellisenä iltana tullesa, eli auki vain 3 cm, mutta loppu tapahtuikin ihan hetkessä. Tuloksena syötävän suloinen tyttölapsi, 4,5 kg ja 54 cm =)!
itselläni on 4 raskaus mennossa toisella kolmanneksella.
Viime synnytys käynnistettiin jo 37+0 koska olin samoilla viikoilla kuin sinä,.jo yhtä kipeä kuin sinä nyt.(jos kipua voi noin verrata)
lapsen kokoarvio oli 36+6 3kiloa tasan ja syntyi päivän päästä 3200g hyvin voivana,ainoastaan keltaisuus oli koholla ja oli 8h valohoidossa, tämän on muutkin lapset kokeneet minulla.:)
käynnistivät useiden lääkärissä rampppaamisien jälkeen kun en lopuksi pystyny kävelemään ja mies kuljetti rullatuolilla synnärin käytävillä., minulla oli lantio irronut eli löystynyt niin että sitä tapahtuu todella harvalla naisella!
minulla siis käynnistettiin vaikkakin nihkeästi. olin itse tietoinen lapsen mahd ongelmista synnytyksen jälkeen mutta ajattelin selviäväni moisista mikäli pääsisin kivuista. 2viimisenä yönä laitettiin synnärillä kipupiikkia kankkuun ennen synnytystä ja sain runsaasti unilääkettä että pystyisin edes muutaman tunnin nukkumaan! Hiki kihosi jo pintaan pienestäkin asennonvaihdosta!!
pyydä sinäkin käynnistystä jollet MILLÄÄN selviä loppuun asti, se on karmeeta se luukipu. synnyttäisin vaikka 2vrk putkeen sen sijaan että makaan viikon liitoskivuissa!
Ei se ole terveellistä syödä kovin montaa kk panacodia.- itselläni meni 8 panacodia + 4 panadolia/päivä ja ei auttanut niin paljoa että olisin kyennyt kävelemään edes autoon ja takaisin ilman kamalia särkyjä sen jälkeen!