Mieheni sijoitti mun rahoja omalla nimellään.

Ja mieshän voi löytää vaikka uuden naisen ja käyttää kaikki hänen kanssaan. Voi käydä niin, että ne sun osuudet ei ikinä päädykään sun lapsille vaan seikkailee jonkun täysin ulkopuolisen ihmisen elämään tai kunnon välistävetäjänä hoitaakin ne rahat itselleen ja omille lapsilleen.

Ystäväni miehen äiti kuoli ja isälle jäi kaikki. Ihan ok, mutta nyt on aikuisia lapsia alkanut ketuttamaan, kun kaikki isälle jääneet rahat on pikkuhiljaa siirtyneet uuden vaimon taskuihin ja hänen lapsilleen on rakennettu taloa jne. Ts. heidän äitinsäkin osuudet ovat menneet vieraiden lasten hyväksi.

vaan lapset perivät äitinsä. Aina (=lakiosa). Isänsä taas voi toki tehdä omalla osuudellaan (max 50% yhteisestä kuolinpesästä) ihan mitä vaan, ja se mitä jää hänen kuollessaan, jaetaan taas lasten ja mahdollisen uuden aviopuolison kesken.

voidaan katsoa lahjaksi jo pelkällään

rahoja siirrellä puolin ja toisin. Esim. meillä kaikki omaisuus on nimellisesti miehellä, mutta ilman avioehtoa/testamenttiä, puolet tulee mulle ja puolet lasten kesken jaettavaksi.

Melba: etkö muka tätä tiennyt?

En todellakaan tiennyt. Voisitko kaivaa mulle jonkun oikeuden ennakkotapauksen vaikka asiasta?

Ja mitä tulee tuohon, että kaikki olisi avioliitossa yhteistä, jos ei ole avioehtoa, niin ei pidä paikkansa. Mikäli rahat on miehen hän voi niillä avioliiton aikana tehdä ihan mitä itse haluaa - lähteä vaikka maailmanympärysmatkalle tai ostaa vaikka rakastajalleen timanttikaulakorun. Samoin velka on kummallekin erillistä. Sitten jos ero tulee, niin kaikki tasataan jollei ole avioehtoa, mutta jos toinen kuolee, niin periaatteessa kaikki tasataan, mutta jos kuvitellaan että ap olisi se rikkaampi ja leski, niin sitä tasinkoa ei tarvitsisi maksaa (lesken tasinkoprivilegi).

Sen verran ehkä voisi vielä mainita, että ei ole varmaan ollut yksi tai kaksi kertaa kun perinnönjaossa on löytynyt mieheltä lisää perillisiä. Ja jos esim. tuo edellinen kuolee, niin lapset eivät saa silloin latin latia vaan vasta isänsä kuoleman jälkeen. Jos omaisuus olisi molempien nimissä, niin tulisi puolet ensin ja sitten myöhemmin lisää.

Kuollut mies ei kai matkusta?

eli jos kaikki omaisuus on toisen nimissä, niin se menee näin:

Miehen omaisuus 200 000, naisen 0.

Nainen kuolee, lapset ei saa mitään, koska miehen ei tarvi leskenä maksaa tasinkoa pesälle.

Mies kuolee, nainen saa puolet tasinkoa ja sitten se loput puolet menee lapsille.

mikä kenenkin on, koska kaikki pannaan puoliksi kuitenkin.

että omaisuus siirtyy toisen kuollessa toisen hallintaan ja omaisuus jaetaan vasta sitten kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Jos on enää mitään jaettavaa.



Omilla vanhemmillani on tällainen testamentti. Toivon todellakin, että vanhempani käyttävät kaikki rahansa ennen kuolemaansa ihan niin kuin itse haluavat.

rahat vie sivullinen. Sekö oli äidin tahto, kun isälle jäi rahat? Että siirretään jonkun uuden henkilön omaisuudeksi? Näitä esimerkkejä on niin paljon, jossa mies on onnistuttu tyhjentämään hetkessä uuden vaimon toimesta ja lapset katsoo vierestä, kuinka äidinkin osuus siirtyy uusiin taskuihin. Jos se isä edes käyttäisi omaan elämäänsä ne, mutta kun kituutetaan ja tehdään suoria rahasiirtoja.

että omaisuus siirtyy toisen kuollessa toisen hallintaan ja omaisuus jaetaan vasta sitten kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Jos on enää mitään jaettavaa.

Omilla vanhemmillani on tällainen testamentti. Toivon todellakin, että vanhempani käyttävät kaikki rahansa ennen kuolemaansa ihan niin kuin itse haluavat.

voi myös yydä ym IHAN miten haluaa kysymättä sinulta yhtään mitään. Ja entäs kun tulee ero (ja älä väitä tulee se kuitenkin) tyhjä tyttö olet...

voidaan katsoa lahjaksi jo pelkällään

rahoja siirrellä puolin ja toisin. Esim. meillä kaikki omaisuus on nimellisesti miehellä, mutta ilman avioehtoa/testamenttiä, puolet tulee mulle ja puolet lasten kesken jaettavaksi.

Melba: etkö muka tätä tiennyt?

eli jos kaikki omaisuus on toisen nimissä, niin se menee näin:

Miehen omaisuus 200 000, naisen 0.

Nainen kuolee, lapset ei saa mitään, koska miehen ei tarvi leskenä maksaa tasinkoa pesälle.

Mies kuolee, nainen saa puolet tasinkoa ja sitten se loput puolet menee lapsille.

mikä kenenkin on, koska kaikki pannaan puoliksi kuitenkin.

Ei elävän tarvi mitään tasinkoja maksaa kuolinpesälle, ellei halua vapaaehtoisesti tehdä sitä. Tasinkoa maksetaan vain, jos kuollut on ollut rikkaampi osapuoli.

Ei ole avioehtoa tai testamenttiä. Yhteinen omaisuus on 300 000e. Mies kuolee ensin: vaimo saa pesästä omansa eli 150 000e. Lapsi saa 150 000e ellei leski riitauta, jolloin lapsi saa lakiosuuden eli väh. 75 000e.

Kuka perii kenet?

11.12.2006

Teksti: Sampo Haimi Kuvat: OP-kanava Lähde: Taloustaito 11/2006



Perimysjärjestys on määritelty laissa. Lähtökohta on, että perinnön saavat lähimmät vainajan kuolinhetkellä elossa olevat sukulaiset. Kuvio ei silti aina ole yksinkertainen.





Jos vainaja oli kuollessaan avioliitossa, ennen perinnönjakoa on tehtävä ositus. Osituksen jälkeen tiedetään, mikä osuus kuolleen puolison omaisuudesta jaetaan hänen perillisilleen.



Osituksessa puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen, ja yhteenlasketusta omaisuudesta puolet on lesken omaisuutta ja puolet menee vainajan perillisille.



Jos leski on varakkaampi kuin kuollut puoliso, hän saa pitää koko omaisuutensa. Lesken ei siis tarvitse luovuttaa omaisuuttaan puolisonsa perillisille. Jos sen sijaan vainaja on ollut varakkaampi, vainajan omaisuutta annetaan leskelle niin kutsuttuna tasinkona.







28 jatkaa. Sotkin tuon asian, siis jos köyhempi kuolee, niin ei tasata, eli lapset eivät tosiaan saa mitään. Mutta jos siis varakkaampi kuolee, niin leski kyllä saa tasinkoa.

jotka kuvittelevet, että avioliiton myötä kaikki on yhteistä ja omaisuus jotenkin automaattisesti puolittuu. Se mikä on minun on myös jatkossakin minun ja se mikä on sinun on myös jatkossakin sinun. Ja piste.

Omakotiasujat !! tarkastakaapa kiinteistönne lainhuuto, onko molempien nimellä vai yksin miehen nimellä (valitettavan usein näin)...Jos yksin toisen puolison nimellä, niin voi myydä kiinteistönsä ihan taas silloin kun huvittaa, ylläri eiks jeh?

Ei elävän tarvi mitään tasinkoja maksaa kuolinpesälle, ellei halua vapaaehtoisesti tehdä sitä. Tasinkoa maksetaan vain, jos kuollut on ollut rikkaampi osapuoli.

Jos omaisuudesta enemmän kuin puolet on naisen nimissä, niin ne jää naiselle. Eli jos vaikka tuosta 300 000 Eurosta 200 000 Euroa on naisen nimissä, niin hänen ei tarvi elävänä maksaa mitään tasinkoa pesälle vaan lapsi perii sen 100 000. Jos taas miehellä oli 200 000 Euroa ja naisella 100 000 Euroa, niin miehen pesästä maksetaan tasausta leskelle eli naiselle 50 000 Euroa ja lapsi saa sen 150 000 Euroa.

Leski ei voi riitauttaa jakoa mitenkään... ellei siis ole jotain erityisiä syitä. Lapsi perii aina vanhempansa, jos ei ole testamenttia.

Ei ole avioehtoa tai testamenttiä. Yhteinen omaisuus on 300 000e. Mies kuolee ensin: vaimo saa pesästä omansa eli 150 000e. Lapsi saa 150 000e ellei leski riitauta, jolloin lapsi saa lakiosuuden eli väh. 75 000e.

omaisuutta on kohtuullisen paljon. Mitä ihmettä se leski sillä tekee niin paljon ja toisaalta kyllä mä vanhempana haluaisin, että mun osuus menisi mielummin lapsille kuin miehelle. Erikseen tietysti, jos omaisuutta on niukasti ja puoliso voisi jäädä taloudellisesti pulaan. mutta jo sitä jaettavaa on sen verran, että puolisokin voi elää omalla osuudellaan kivan elämän vielä ja saa tarvitsemansa hoidon, niin mielummin mun rahat sitten lapsille.

jotka kuvittelevet, että avioliiton myötä kaikki on yhteistä ja omaisuus jotenkin automaattisesti puolittuu. Se mikä on minun on myös jatkossakin minun ja se mikä on sinun on myös jatkossakin sinun. Ja piste.

Omakotiasujat !! tarkastakaapa kiinteistönne lainhuuto, onko molempien nimellä vai yksin miehen nimellä (valitettavan usein näin)...Jos yksin toisen puolison nimellä, niin voi myydä kiinteistönsä ihan taas silloin kun huvittaa, ylläri eiks jeh?

Ei elävän tarvi mitään tasinkoja maksaa kuolinpesälle, ellei halua vapaaehtoisesti tehdä sitä. Tasinkoa maksetaan vain, jos kuollut on ollut rikkaampi osapuoli.

toisen suostumusta. Esim. vuokrakämpän, jossa aviopari ei asu vakituisesti voi taas myydä. Samoin perikunta ei voi realisoida lesken ja kuolleen asuntoa jos se on lesken vakituinen asunto.

Ts. toisen vakituista asuinpaikkaa ei voi myydä alta!

omaisuutta on kohtuullisen paljon. Mitä ihmettä se leski sillä tekee niin paljon ja toisaalta kyllä mä vanhempana haluaisin, että mun osuus menisi mielummin lapsille kuin miehelle. Erikseen tietysti, jos omaisuutta on niukasti ja puoliso voisi jäädä taloudellisesti pulaan. mutta jo sitä jaettavaa on sen verran, että puolisokin voi elää omalla osuudellaan kivan elämän vielä ja saa tarvitsemansa hoidon, niin mielummin mun rahat sitten lapsille.

Jos omaisuudesta enemmän kuin puolet on naisen nimissä, niin ne jää naiselle. Eli jos vaikka tuosta 300 000 Eurosta 200 000 Euroa on naisen nimissä, niin hänen ei tarvi elävänä maksaa mitään tasinkoa pesälle vaan lapsi perii sen 100 000. Jos taas miehellä oli 200 000 Euroa ja naisella 100 000 Euroa, niin miehen pesästä maksetaan tasausta leskelle eli naiselle 50 000 Euroa ja lapsi saa sen 150 000 Euroa.

Leski ei voi riitauttaa jakoa mitenkään... ellei siis ole jotain erityisiä syitä. Lapsi perii aina vanhempansa, jos ei ole testamenttia.

Ei ole avioehtoa tai testamenttiä. Yhteinen omaisuus on 300 000e. Mies kuolee ensin: vaimo saa pesästä omansa eli 150 000e. Lapsi saa 150 000e ellei leski riitauta, jolloin lapsi saa lakiosuuden eli väh. 75 000e.

tule mitään osituksia, vaan kaikki menee puoliksi lesken ja lapsen kesken?

No periaatteessa noin, mutta käytännössä leskellä on oikeus jäädä yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, jollei leskellä ole muuta asunnoksi kelpaavaa omaisuudessaan ja lisäksi leski saa pitää kodin irtaimiston jakamattomana.



Tässä ketjussahan oli taas juuri kyse siitä, että naisen omaisuutta oli siirretty miehen nimiin eli omaisuutta ei liene juuri tasamäärin.

Jos omaisuudesta enemmän kuin puolet on naisen nimissä, niin ne jää naiselle. Eli jos vaikka tuosta 300 000 Eurosta 200 000 Euroa on naisen nimissä, niin hänen ei tarvi elävänä maksaa mitään tasinkoa pesälle vaan lapsi perii sen 100 000. Jos taas miehellä oli 200 000 Euroa ja naisella 100 000 Euroa, niin miehen pesästä maksetaan tasausta leskelle eli naiselle 50 000 Euroa ja lapsi saa sen 150 000 Euroa.

Leski ei voi riitauttaa jakoa mitenkään... ellei siis ole jotain erityisiä syitä. Lapsi perii aina vanhempansa, jos ei ole testamenttia.

Ei ole avioehtoa tai testamenttiä. Yhteinen omaisuus on 300 000e. Mies kuolee ensin: vaimo saa pesästä omansa eli 150 000e. Lapsi saa 150 000e ellei leski riitauta, jolloin lapsi saa lakiosuuden eli väh. 75 000e.

tule mitään osituksia, vaan kaikki menee puoliksi lesken ja lapsen kesken?

Jokainen käyttäköön OMAT rahansa, mutten ymmärrä, miksi joku hyvävaranen haluaa testamentata oman osuutensa puolisolle, jos kerran on ikääkin jo paljon. Tottakai jokainen tuhlaa omat rahansa, jos haluaa, mutta pointti onkin, että en mä koe, että mun rahoja tarvis mun miehen päästä kuoleman jälkeen tuhlaamaan, jos muutenkin on tarpeeksi hänen elannokseen ja mukavaan elämään. Mielummin antaisin lapsille. SIIS en vain ymmärrä tuota ajattelua, koska itse en toimisi niin ja tämä liittyy juuri siihen, että minä päätän omista rahoistani ja haluan antaa ne kuolemani (jos on jäljellä) sille, joka niitä eniten tarvitsee ja jota rakastan maailmassa eniten...

"Jokainen tuhlatkoon itse tienaamansa rahat ja oamisuuden, ei se lapsille kuulu"

omaisuutta on kohtuullisen paljon. Mitä ihmettä se leski sillä tekee niin paljon ja toisaalta kyllä mä vanhempana haluaisin, että mun osuus menisi mielummin lapsille kuin miehelle. Erikseen tietysti, jos omaisuutta on niukasti ja puoliso voisi jäädä taloudellisesti pulaan. mutta jo sitä jaettavaa on sen verran, että puolisokin voi elää omalla osuudellaan kivan elämän vielä ja saa tarvitsemansa hoidon, niin mielummin mun rahat sitten lapsille.

Jokainen käyttäköön OMAT rahansa, mutten ymmärrä, miksi joku hyvävaranen haluaa testamentata oman osuutensa puolisolle, jos kerran on ikääkin jo paljon. Tottakai jokainen tuhlaa omat rahansa, jos haluaa, mutta pointti onkin, että en mä koe, että mun rahoja tarvis mun miehen päästä kuoleman jälkeen tuhlaamaan, jos muutenkin on tarpeeksi hänen elannokseen ja mukavaan elämään. Mielummin antaisin lapsille. SIIS en vain ymmärrä tuota ajattelua, koska itse en toimisi niin ja tämä liittyy juuri siihen, että minä päätän omista rahoistani ja haluan antaa ne kuolemani (jos on jäljellä) sille, joka niitä eniten tarvitsee ja jota rakastan maailmassa eniten...

"Jokainen tuhlatkoon itse tienaamansa rahat ja oamisuuden, ei se lapsille kuulu"

omaisuutta on kohtuullisen paljon. Mitä ihmettä se leski sillä tekee niin paljon ja toisaalta kyllä mä vanhempana haluaisin, että mun osuus menisi mielummin lapsille kuin miehelle. Erikseen tietysti, jos omaisuutta on niukasti ja puoliso voisi jäädä taloudellisesti pulaan. mutta jo sitä jaettavaa on sen verran, että puolisokin voi elää omalla osuudellaan kivan elämän vielä ja saa tarvitsemansa hoidon, niin mielummin mun rahat sitten lapsille.