Kokemuksia Kätilöopistosta

Mulla on huonot kokemukset Haikaranpesästä ja hyvät tavalliselta osastolta. Haikaranpesästä huonot sen vuoksi, että koin " imetysmyönteisyyden" siellä erittäin painostavana. Synnytys itsessään meni ihan ok ja siitä jäi hyvät muistot, mutta se osastolla vietetty aika synnytyksen jälkeen oli painajaista. Tavallisella osastolla synnytys meni hyvin ja saimme myös perhehuoneen synnytyksen jälkeen. Ei mitään erityistä sanottavaa oikeastaan ole kuin että ihan hyvät muistot jäi toisesta synnytyksestä. Tavalliselle osastolle ollaan menossa tälläkin kertaa.

Esikoinen käynnistettiin, joten en olisi haikaranpesään oikeasta päässyt, mutta siellä oli vapaita synnytyshuoneita juuri kun piti sellaiseen päästä. Kätilö kysyo sitten haluanko sinne. Eli esikoinen syntyi (2005) haikaranpesässä, mutta koska synnytys oli käynnistetty ei saatu jäädä sinne vaan yhden kahden hengen huoneessa vietetyn yön jälkeen saatin tavallinen perhehuone. Kaikki meni oikein mukavasti (paitsi kahden hengen huoneessa en olisi pidempään halunnut olla, aika levotonta) ja hyvät muistot jäi.

Toinen syntyi vuosi sitten haikaranpesässä. Pääsin ammeelliseen synnytyshuoneeseen, jota olin toivonut. Tykkään erityisesti haikaranpesän kodinomaisuudesta. Perhehuoneet ovat isoja ja melko kodikkaita. Saa olla omassa rauhassa. Itse en ole imetysmyönteisyyttä mitenkään painostavana kokenut (enkä ole kumpaakaan lasta saanut täysimetettyä vähäisen maidontulon takia). Lähinnä on asiallisesti neuvottu. Huomasin juuri puoli tuntia liian myöhään että soittoaika meni jo. Täytyy ensi viikolla yrittää uudelleen, jos vaikka pääsis kolmennenkin sinne synnyttämään.



Tipy

mutta kaveri/tuttavapiiriin on valitettavasti sattunut useita ikäviä kokemuksia Kättäriltä; erityisesti pihdattuja kipulääkkeitä mutta myös muuta häikkää. Siksi en itse sinne halua mennä, en tiedä onko kyse puhtaasta sattumasta mutta ihmeteltävän paljon noita on.



Esim. Kättärillä monet kätilöt ovat 10 v. ajastaan jäljessä sen suhteen että eivät enää anna epiduraalia kun synnyttäjä on tiettyyn cm-määrään asti auennut -seurauksena on, että synnyttäjä saa kärvistellä pahimmat kipuvaiheet ilman kunnon lievitystä-pahimmassa tapauksessa useita tunteja! NKL:lla käytännöt erilaiset ja uudenaikaisemmat; eli esim omalla kohdalla sain epiduraalin vielä ollessani 10 cm auki kun vauva oli korkealla eikä ponnistusvaiheesta vielä tietoakaan (syntyi vasta 3 tunnin kuluttua joten tosiaan tarvitsin vielä lievitystä- olisin ollut todella pulassa ja kipeä jos epiduraalia ei olisi enää annettu).

Sen verran haluan kommentoida tuota kivunlievitystä Kättärillä, että omalla kohdallani se on onnistunut loistavasti ja ajoitus ollut kohdallaan. Haikaranpesässähän on ennen synnytystä keskustelu kätilön kanssa, ja silloin kirjataan omat toiveet mm kivunlievityksestä ylös. Näitä toiveita kunnioitettiin kyllä synnytyksessä hyvin. Myös tavallisella osastolla sain epiduraalin juuri silloin kuin tarvitsin. Ei ole juuri tarvinnut edes pyydellä vaan on tarjottu oikeassa kohtaa.



Itse en ole kuullut edes juttuja että Kättärillä olisi pihdattu kipulääkkeissä, vaikka monet tutut on siellä synnyttäneet.

Ihan järjestään jokainen tuttavani, joka on kättärillä ollut, on kertonut että synnytys oli aika kamala ja sattui kun ei annettu tarpeeksi ja tarpeeksi myöhään puudutusta (oma kokemus myös epiduraalista vielä 10 cm kohdalla kuten oliveralla). Ja että osastolla pihtailtu lisämaidon suhteen -> vauvat huutaneet eikä ole saanut levättyä yhtään vaikka olleet kahden hengen huoneissa. Mutta korostan että omaa kokemusta mullakaan ei ole, mutta ei kyllä kuulemieni tapausten jälkeen myöskään tule.

Minulla ei ole kokemusta Kättäristä eikä myöskään NKL:sta. Mutta Tammisaaresta on kaksi ihanaa. Käyttäkää äidit sitä sairaalaa ja sen vauvaosastoa. Ei voi olla parempaa ja mukavampaa paikkaa. Saa kipulääkettä/luomukipulääkettä, vauva saa lisämaitoa/loistohoitoa, äitiä hoidetaan todella hyvin vielä synnytyksen jälkeenkin jne.



Moni miettii noin sadan kilometrin matkaa ja onhan se " hankaloittava" . Mutta, miettikääpä pohjoisen ihmisiä, joilla on aina ja joka paikkaan sata kilometriä.



Minullakaan ei ole kovin hyviä kuulopuheita Kättäristä. Mutta jokainen kokee ja tuntee eri tavalla.

pelkkää hyvää sanottavaa. Kipulääkkeitä ei ole pihdattu, viimeksi jopa ehdotettiin itse toivomani kohdunkaulanpuudutteen lisäksi pudendudspuudutetta, ja mulla toi yhdistelma olikin tosi hyvä. Viimeksi en kylläkään edes käynyt osastolla (polikliininen synnytys, eli oltiin vaan synnytyssaöissa ja sieltä suoraan kotiin), mutta -05 oltiin tavallisessa osastolla, ja sain kyllä silloinkin synnyttäessä toivomani lääkkeet (ilokaasu, epiduraali). En mä nyt edes keksimällä keksi mitään huonoa (tai oishan niitä, mutta liittyy ruokaan etc...)

synnyttänyt kolme lasta Haikaranpesässä, ja kokemukset ovat pelkästään hyviä. Toisaalta, en ole halunnutkaan epiduraalia, joten siltä osin en osaa sanoa - mutta kätilön kanssa etukäteen keskustellessa on hyvä mahdollisuus kertoa toiveensa/pelkonsa jne. Imetysmyönteisyyden olen kokenut myönteisenä, en painostavana.

piti mainita se, että perhehuoneessa oleminen on kyllä (erityisesti ensimmäisellä kerralla) vertaansa vailla, monestakin syystä (saa olla rauhassa, isä on auttamassa, isällä mahdollisuus olla heti vauvan kanssa ym.).

Olimme varanneet rakenneultran jälkeen paikan Haikaranpesässä. Emme kuitenkaan sinne päässeet, koska vauvamme syntyi kuolleena ja synnytys tapahtui tavallisella osastolla (vauvan kuolemalla ei siis ollut mitään tekemistä Kätilöopiston kanssa).



Ehdimme kuitenkin jo Haikaranpesän valmennukset ja tutustumiset käydä. Ihanaa Haikaranpesässä oli mielestäni pakolliset synnytysvalmennuksen (jos isä haluaa mukaan synnytykseen, on valmentautumiseen pakko osallistua), joissa sai kysellä kaikkea mm. imetysmyönteisyydestä. Haikaranpesähän on imetysmyönteinen ja tuttivastainen eli se on hyvä tiedostaa, jos Haikaranpesään haluaa. Synnytyssuunnitelma Haikaranpesässä tehdään myöskin, jossa käydään läpi mm. kysymykset aiotko imettää, mitä mieltä olet kivunlievityksestä yms. Synnytyssuunnitelmaa ei ymmärtääkseni kovin monessa paikassa tehdä. Senhän tietää ettei synnytys aina mene suunnitelmien mukaan, mutta synnytyksen läpikäyminen etukäteen toi ainakin minulle ensisynnyttäjälle varmuutta, siitä mitä tuleman pitää.



Synnytyssalit ovat tosiaa isoja ja kodinomaisia, sänkyjäkin on sairaalasängyn lisäksi myös toinen, on jakkaraa ja yhdessä huoneessa myös amme. Haikaranpesässä tuetaan pehmeitä kivunlievityksiä, mutta epiduraalin saa niin halutessaan. Koko osastolla on mielestäni ihana rauhallinen tunnelma.



No, itse synnytys tapahtui kuitenkin tavallisella osastolla ja tästäkään ei ole mitään pahaa sanottavaa. Synnytyshuoneet pienempiä, eikä vaihtoehtoja ole kovinkaan paljon, mutta ajaa sekin huone asiansa. Tavallisella osastolla on myös yhdessä huoneessa amme.



Synnytykseni kesti ensimmäisestä supistuksesta laskettuna alle 4,5h, silti ehdin saada epiduraalin (tuli tilauksesta viidessä minuutissa) eikä minulle tullut mitään repeämiä, koska ratkaisevalla hetkellä kiellettiin ponnistus ja kätilö tuki kädellään välilihaa. Ja huom. iso vauvamme syntyi vielä käsi poskella.



Minulla on molemmista osastoista vain hyvää sanottavaa. Aion jatkossakin ehdottomasti synnyttää Kätilöopistolla ja toivottavasti sinne Haikaranpesäänkin vielä pääsen!

Kiitos Haltiakummi mielipiteistäsi! Mukava kuulla sinustakin. Tulit " tutuksi" maalismammoissa ja ainakin itse olen miettinyt, mitenkähän olette jaksaneet surusta huolimatta. Näköjään ainakin vielä jaksat täällä keskustelupalstalla poikkeilla. : ) Toivon todella, että pääset vielä Haikaranpesään!!



Saako kysyä, kuoliko vauvanne synnytyksessä vai tiesitkö jo synnyttäessäsi vauvan kuolleen? Selvisikö kuoleman syy? Vastaa niiltä osin kuin haluat.



Voimia teille kovasti ja toivottavasti haikara vierailee luonanne pian uudelleen!



Nakero08, rv 42, huomenna menossa Kättärille

Tämä ei nyt ihan synnytys otsikon alle kuulu, mutta parempi kait vastata tänne kuin masentaa esim. tuolla odotuspuolella... :)



Joo, pikkuhiljaa olen tässä uskaltanut palailla näillekin sivuille ja käydä lukemassa maaliskuistenkin juttuja. Täällä menee olosuhteisiin nähden ihan ok, vaikka suru aaltoileekin, uskoisin pahimman vaiheen jo olevan ohi, kaikillahan on erilainen tapa surra.



Vauvamme oli kuollut kohtuun ja tiesin synnyttäväni kuolleen vauvan. Ajatus tuntui aluksi aivan kauhealta, mutta lopulta kokemus oli niin kaunis, etten sitä vaihtaisi pois mistään hinnasta (jos siis sitä ei voisi elävään vauvaan vaihtaa :))



RV 36+6 vauva vielä liikkui ja oli kunnossa ultrassa, mutta rv 37+5 ei sydän enää sykkinyt, ei ilmeisesti ollut sykkinyt enää muutamaan päivään. Mitään näkyvää syytä tapahtuneelle ei löydetty ja vielä odotellaan lopullisia tuloksia verikokeista ym:sta, jotka saamme vasta toukokuun lopulla. Ainahan näille tapahtumille ei löydy syytä, joten yritämme valmistautua siihen, että tarkkaa syytä emme ehkä koskaan saa selville.



Vauvan kaipuu on kova. Tarkoitus ei kuitenkaan ole korvata esikoistamme, tyttösemme kun pysyy aina esikoisenamme! Tuo vauvakuume puoli taitaakin olla näiltä sivuilta minulle se oikea paikka tällä hetkellä.



Tsemppiä synnytykseen!

Kiitos vastauksestasi, Haltiakummi. Osaat kirjoittaa ja ajatella asioista kauniisti. Suru ja esikoisen kaipuu tulevat varmasti aina kulkemaan mukananne elämässä, mutta hiljalleen se alkaa siirtyä taka-alalle. Totta tuokin, ettei uusi vauva korvaa eikä sen kuulukaan korvata esikoista. Toivotaan kuitenkin kovasti, että uusi elämä saisi pian alkunsa. Jos ja kun niin käy, niin toivottavasti pystyt nauttimaan uudestakin raskaudesta.



Sitten kokemuksia Kätilöopistosta. Minulla on kaikin puolin hyvää sanottavaa ko. sairaalasta. Synnytyksessä kätilö ja klö-opiskelija olivat ihania. Kipulääkitystä sain toiveideni mukaan, mutta kuitenkin niin, että kätilö arvioi tarpeen. Siinä vaiheessa, kun olisin halunnut lisää epiduraalia, kätilö kannusti jaksamaan kivun kanssa, jotta ponnistusvaihe ei lykkääntyisi parilla tunnilla eteenpäin. Epiduraali kun estää ponnistuksen tarpeen tuntemisen (niin ainakin minulle sanottiin).



Olimme tavallisella osastolla perhehuoneessa. Kätilöt ja -opiskelijat olivat kaikki kovin erilaisia, mutta pääasiassa yhteistyö kaikkien kanssa sujui oikein hyvin. Apua sai aina, kun pyysi, mutta muuten sitä ei lainkaan tuputettu. Se minun mielestäni ainakin tuolla on muistettava, että apua on itse pyydettävä tarpeen mukaan. Ainakaan perhehuoneessa olijoita ei haluta häiritä. Isä otettiin opastuksissa mielestäni hyvin huomioon. Välillä vähän ärsytti se, että jokainen neuvoi imetystä vähän eri tavalla. Toisaalta taas se oli hyvä, että sai paljon erilaisia vinkkejä ja tajusi itsekin, että imetys on monimutkainen juttu. Toki jokainen kätilö on nähnyt aina eri imetyshetkenkin eli sekin voi vaikuttaa.



Jos toisen kerran menen Helsingissä synnyttämään, niin minulla ei ainakaan ole tarvetta vaihtaa sairaalaa. : )



Nakero08 & poju 11 vrk