Miten mä saan mun ajatukset kuriin? En oo tyytyväinen mieheeni :(

Vierailija:

Muut täällä kertoo kuinka pelkäävät että mies pettää. Mulla on maailman komein, fiksuin ja vakavarainen todella kaikinpuolin HOT mies.. Perhekeskeinen adonis, jolle löytyisi kyllä ottajia. Kaikki aina ylistää häntä kuinka huippu tyyppi on... Muttamuttamutta..mikäs mussa on sitten vikana... Oon jotenkin jo kauan, parisen vuotta ollu tosi välinpitämätön! Unohtanu häähaaveet, lapsihaaveet...mielessä biletys ja kaikki muut paitsi oma mies... Pettänytkin oon, pussailemalla...

Tajuan sisimmässäni että mies on kultakimpale:( Silti mietin yhtä köyhää renttua joka ei arvosta mua. Ja ei, en ole Porvoosta :(!

Et unelmien prinssin etkä rentun. Ihan itse se on elettävä.

Sinä tarvit sisältöä elämään ja olet nyt päättänyt hankkia sitä miehestä. Ei se auta, eikä myöskään häät eikä lapset. Sinun täytyy hankkia se sisältö siihen elämään ihan itse.

Hommaa elämä. Ura, harrastuksia, kavereita. Mies ja lapset ja biletys ei tossa auta. Matkusta. Opiskele. Lapset sit myöhemmin.

vain joku toinen mies ja tämä oma mies... Kamala ristiriita, jota jatkunut jo 2 vuotta! Olisiko hyvä ottaa time out? Puntaroin eroa mutta tiedän etten löydä yhtä hyvää miestä... Olisiko mun hyvä olla yksin vai sinetöidä suhde vihdoinkin häillä? ARgh..



ap

siitä eteenpäin vain että miten te saisitte yhdessä teidän suhteesta mahdollisimman hyvän.

Joka toinen avioliitto päättyy eroon ja sun lähtökohdat ei ainakaan kuulosta siltä, että tuleva liittosi kestäisi.

Kyllä naimisen mennessä täytyy tietää, että haluaako oikeesti tuon miehen.



Jotenkin sun tilantees kuulostaa sellaiselta, että jos sun miehesi kiinnostuisikin jostain muusta naisesta ja oikeasti sinä olisit vaarassa jäädä, niin kiinnostusit heti omasta miehestäsi. Pidät itsestäänselvänä miestäsi. Sulla on vara miettiä muita ja silti olet varma, että voisit mennä naimisiin oman miehesi kanssa. Voisitkohan, mitähän miehesi sinusta ajattelee? Jos sulla on noin epävarmat tunteet, niin voitko olla varma miehstäkään.



Tämä nyt on sellanen asia, että kyllä sun itse täytyy tietää mitä haluat, ei muut voi sulle neuvoja sanoa. Älä nyt sitten turhaa hyvää suhdetta heitä pois. Kyllä se arki sen unelmoimasi miehen kanssakin tulee aikanaan.

Se on se arki tehtävä mielekkääksi, niin että sitä on kiva elää. Saako sen sitten yhteisellä harrastuksella, matkustelulla, yhteisillä haaveilla, keskusteluilloilla vai millä, mieti sitä.

Eihän se sun tunteita mihinkään muuta. Tunnet vain hetken päästä joutuneesi ansaan ja taas saadaan yksi avioero aikaiseksi. Äläkä vaan ala ajattelemaan että lapsi muuttaisi suhteen hyväksi, sitä se ei koskaan tee!



Ehkä erätauko tekisi hyvää, siinä on kyllä riskinsä sillä saattaisit menettää miehesi. Oletko valmis siihen? Mutta sittenpä ainakin tietäisit haluatko häntä oikeasti vai et...



Sinuna koittaisin kyllä " tyytyä" tuohon omaan elämääsi, löytää siitä ne hyvät puolet, joita ei näimmä puutu... Ajattele oikein järjellä, mitä elämä sen rentun kanssa olisi. Tiedät kyllä pohjimmiltasi nyt jo, mihin tulokseen päädyt!

Minä päätin alkaa elämään täysillä. Oli hurjan hienoa bilettää, matkustella sinkkuna, sain vapaasti tapailla ja harrastaa hurjaa seksiä ei niin kunnollisen miehen kanssa.



Nyt sitten antaisin vaikka kädet ja jalat, jotta saisin mun rakkaan takaisin. Antaisin ihan mitä vaan, möisin vaikka sieluni, että saisin edes yhden päivän elää sen miehen kanssa, jonka kanssa epäröin jatkaako vai ei.

mut jos keskinäistä kemiaa ja rakkautta ei ole, niin mitäpä sitä kitumaan.

yleensä jos tuntuu tolleen, niin se sitten on niin. Kyllä sen TIETÄÄ, jos HALUAA olla jonkun kanssa.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?



ap