Mikä ero on sellaisilla ihmisillä, joista toinen on huomion keskipiste
heti kun kävelee sisään huoneeseen ja sellaisella, jonka yli kävellään mennen tullen? Tarkoitan tuolla huomiolla sellaista positiivista, että sellaista ihmistä ehdotetaan aina erilaisiin työtehtäviin ja pidetään pätevänä mihin vaan. Ja toinen, vaikka olis miten koulutusta ja kokemusta niin jätetään suurinpiirtein kaikesta ulkopuolelle.
Kommentit (11)
Elekielellä on aika suuri merkitys
Ne huomion keskipisteet on AINA tuppautujia. Tai tosin sanoen aktiivisia ja ulospäinsuuntautuvia ja jopa haastavia. Tuovat esiin ideoitaan ja pätevyyttään sielläkin, missä ne eivät ihan riittäisi. Äitini on tämmöinen ihminen.
Isäni on ihan yhtä fiksu ja pätevä, mutta ei tuo itseään esiin vaan piekmminkin vetäytyy valokeilasta jos se uhkaavasti lähestyy. Hän on varmaan sitten se ap:n " ylikäveltävä" ihminen. Paitsi että kyllä hän väistää sitä ylikävelijääkin.
Eivät pyytele anteeksi olemassaoloaan.
enemmän itseään esille. Ihmiset yleisesti ottaen pitävät avoimista ihmisistä.
yksi kyyhöttää nurkassa, vältellen katsekontaktia, puhuu hiljaisella äänellä, naama peruslukemilla. Toinen on avoimen oloinen, innostunut katse, iloinen ilme, puhuu kuuluvasti, kulkee keskellä huonetta. Kumman luo menet keskustelemaan cocktail-kutsuilla?
on, että ihminen joka saa aina huomiota on sellainen jossa ei mikään ärsytä muita. Siis aika mitäänsanomaton ihminen, jolle kukaan ei ole kateellinen.
Hän voi kyllä olla pidetty henkilö, mutta ei se huomion keskipiste.
Vierailija:
on, että ihminen joka saa aina huomiota on sellainen jossa ei mikään ärsytä muita. Siis aika mitäänsanomaton ihminen, jolle kukaan ei ole kateellinen.
koska sille varmaan juttuseura kelpaa. Toinen ei ehdi kun sillä on niiiiin paljon ihmisiä tavattavana.
Vierailija:
yksi kyyhöttää nurkassa, vältellen katsekontaktia, puhuu hiljaisella äänellä, naama peruslukemilla. Toinen on avoimen oloinen, innostunut katse, iloinen ilme, puhuu kuuluvasti, kulkee keskellä huonetta. Kumman luo menet keskustelemaan cocktail-kutsuilla?
Menetkö seinänviertä katsomatta kehenkään vai asetutko keskilattialle etsien katsekontaktia. Itse osaan kummatkin tavat, välillä haluan homiota toisinaan en ollenkaan. Lapset olen opettanut kulkemaan aina edelläni niin oppivat menemään ensin, eivätkä jää ujostelemaan selän taakse.
kun haluaisin olla esillä sitä huomiota ei tipu. Ja silloin kun en halua olla esillä niin kaikki kiehnää sun ympärillä.