Neuvokaa, miten kuuluu 1,5 v käyttäytyä puistossa

että muut lapset saavat käyttää hänen lapsensa leluja.

eli äidin pitäis vahtia, että kiellettyihin asioihin ei kosketa. Ja tässä tapauksessa ne tarkoittaa vieraita leluja!

on hyvä harjoitella sitä ei-sanaa. Ja äiti voi toimia sitten siinä apuna, eli kysyy lupaa, saako toisten juttuihin koskea, ja muutenkin vahtii sitä touhua.

taas näitä. Totta kai lapsi on kiinnostunut muiden leluista, ihan normaalia. Vielä isommatkin ovat. Sitten tulee vaihe että omia ei anna kellekkään: Sekin normaalia. Eli kiellä, ja yritä, jos ei onnistu tee se uudellee ja uudelleen...Ei tuon ikäisen voi ajatella käyttäytyvän huonosti...

Vaikka sen ikäinen ymmärttää ei:n merkityksen ei se kauaa muistissa pysy, eikä tuon ikäinen vielä ymmärrä käyttäytymisen päälle, siis että miten pitäisi käyttyäyä. Huh huh, onko ap eka lapsi, että jaksat miettiä 1,5-vuotiaan puistoetikettiä.

Että jaksatte pillastua siitä, jos 1,5-vuotias koskee toisten leluihin. Seiskakin ihan huutomerkkien kanssa vouhkaa, että EI tietenkään saa koskea toisten leluihin. NYT PUHUTAAN 1,5 -VUOTIAASTA!!!!!

Ei se 1,5v vielä ymmärrä mitkä ovat omia ja mitkä vieraita leluja.

vastasyntyneen pitää nukkua täydet yöt hetimmiten, ja tottahan sitten 1,5v kuuluu osata puiston käyttäytymissäänöt, siinä missä neljävuotiaan kaikki käytöskukkaset. Ja viis veen pitää osata lukea ja kirjottaa. Ja koululaisen harrastaa sitä ja tätä-

Minusta ainakin on ihan hullua tuoda puistoon leluja, jos muut ei saa niihin koskea. Varsinkin tuollaisilla pikkuisilla menee koko ulkoilu pelkäksi itkuksi, jos mihinkään ei saa koskea. Toki voi kieltää ja viedä pois, mutta ainakin meillä kumpin oli aikoinaan sellaisia tuittupäitä, että oli pakko lähteä puistosta pois huutamasta, jos sattui tiukkapipoista " meidän lelut, ei saa koskea" väkeä paikalle.



Eli minä aina noissa tilanteissa sanon taaperolle (siis vieraalle), että katso vaan näitä meidän leluja, haluatko tämän sangon jne. Itse omien lasten kanssa aina kysyin toisilta äideiltä, että voiko lapseni lainata tuota lapiota kun se näköjään kiinnostaa ja tarjosin vieraalle lapselle sitten meidän leluja lainaan. Vastavuoroisuutta, hyvät äidit.

Jos ei osaa lapsensa leluja jakaa on parempi pitää kimpusunsa ja kampsunsa omalla pihallansa.

Ja tämä tosiaan vietinä ÄIDEILLE.

Onneksi meidän lähipuistoissa saa leikkiä myös muiden leluilla, niin kuin muutkin saavat leikkiä meidän leluilla.

En edes jaksaisi vahtia ettei kukaan koske meidän leluihimme ja jotenkin se tuntuisi typerältä.



Ne lelut joilla en halua vieraiden leikkivän pysyvät sitten kotona tai omalla pihalla.

Niin kauan kun muiden lapset eivät palauta meidän leluja takaisin, niihin ei kosketa!

Tämä teille ÄIDIT! Jos kerran muiden leluilla pitää saada leikkiä, huolehtikaa ettei ne lähde teidän mukana kotiin, vaan ne palautetaan omistajalleen. Onneksi joukossa on myös hyvin käyttäytyviä äitejä, mutta valitettavan usein myös niitä huonosti käyttäytyviä.

On tosi hankalaa olla puistossa, kun koskaan ei tiedä miten kukakin suhtautuu lelujen käyttöön. Meidän leluja saisi ilman muuta toiset lainata, mutta tunnutaan olevan vähemmistössä.



Harmittaa kun lasten tunnelma menee pilalle ja tulee niitä kauheita itkuja kun vanhemmat tulevat repimään leluja pois ja " kasvattamaan" , vaikka itse lapset olisivat niitä ihan sovussa jakaneet. Tosiaan sitä EI:n tärkeyttä kaikuu puistot kun mammat karjuu ja pilaa lasten leikit. Haluaisin opettaa mielumminkin omalle lapselleni jakamisen iloa, mutta tuntuu, että monet äidit ja isät haluaa opettaa vaan sitä, että omasta ei saa antaa missään tilanteessa.



Joten paras olla tuntosarvet herkkänä, varsinkin vanhempien suuntaan kun on puistossa.

Eli en kyllä ymmärrä todellakaan miksi toisten leluihin ei saa koskea tai miten joku voi tulla sinne puistoon ja aatella että meidän leluihin ei kukaan muun koske??? (Ja toki aina lupa kysytään, sitä en tarkoita.)



Siis tämä tietty koskee niitä äitejä. Ymärrän että lapset saattavat ajatella niin, että mun leluilla ei muut leiki, mutta että äidit, aikuiset ihmiset myös????

Mitä te tällä oikein opetatte lapsillenne, kertoisitteko kiitos!



Mulla nyt reilu 3-v poika eikä mene ottamaan muiden leluja kysymättä lupaa. AINA tietty kiinnostaa ainakin aluksi ne muiden lelut enemmän ja kun (yleensä minä kun poika kysyy minulta) lupa on kysytty niin niilläkin leikitään. Ja sitten poika iloisesti antaa omia leluja muille lapsille, kun saa käyttää heidän lelujaan. Ja jos välillä näyttää siltä, että oma poikani vie lelunsa toisen nenän edestä tahallaan pois vaikka ei sillä itse leiki, niin minä kyllä sanon hänelle heti että lainaa vaan muillekin kun et sitä juuri tarvitse ja toista se kiinnostaa, niin hän kyllä heti mukisematta antaa. Meidän puistossa onneksi ei ole tullut sellaisia vanhempia vastaan, jotka leluillansa eivät ole antaneet leikkiä!!



Siis tokihan aina lupa kysytään, mutta oikeestiko jotkut ei anna muiden lasten leikkiä omilla leluillaan?? Mitä se lapsille oikein opettaa? Eikö tulisi opettaa sitä, että toisen omaa ei mennä ilman lupaa ottamaan mutta tokihan myös tulee opettaa jakamista ja yhdessä leluilla leikkimistä? Ihan käsittämätöntä!!!!



Ja itse tuohon 1,5-vuotiaan lapsen puistokäyttäytymiseen. sama juttu kai siihenkin. Kielletään ilman lupaa mutta jos lupa niin ok. Ja siis, oletan tosiaan, että aina luvan saisi, mutta eipä kai sitten ole niin :( Tosi kiva on sitten siellä puistossa leikkiä... Ja varsinkin jos käy niin, että tuon leluilla sä saat leikkiä, mutta tuon et... Kato siinä sitten silmä kovana että minkä lelun se menee ottamaan. Ei ymmärrä ei...

Tuon ikäinen tuntee ehkä Ei-sanan, mutta ei häneltä voi odottaa sen noudattamista. Itse ainakin alan odottaa käyttäytymissääntöjen noudattamista n.2 vuotiaasta eteenpäin. Toki sitä ennenkin kielletään yms. mutta eihän niin pieneltä voi paljon vaatia.

Vielä 3-4 vuotiastakin kiinnostaa muiden lelut vaikka kädessä olisi ihan samanlainen kuin toisella.

Syy tähän on se, että aina lähdettiin puistosta mukanamme puolet leluista mitä oli sinne tullessa. Kummasti ne katosi jonkun mukaan...? Ennen oli ehdottomasti sitä mieltä, että lapset saisivat vaihdella leluja, ainahan ne muut kiinnostaa enemmän kuin omat. Mutta toisaalta ei kyllä huvita, eikä ole varaakaan, ostella jatkuvasti uutta.

2v tai 4v oppii käyttäytymään tiettyjen sääntöjen mukaan, jos sitä ei 1,5 vuotiaasta alkaen johdonmukaisesti opeteta??



Enpä yhtään ihmettele näitä esikouluikäisiä riiviöitä, kun mammat täällä pohtii, mikä olisi sopiva ikä alkaa opettelemaan EI sanan merkitystä...

Ota mukaan pari-kolme lelua, niin voit pitää silmällä ja laskea kamat kun lähdet kotiin. Nimi leluun vielä, niin löytyvät helpommin.

niin tottakai niitä saa lainata, millainen äiti kieltää, että ei saa koskea ja lainata???? Hehee, ette voi olla tosissanne. Se on tietysti eri asia, jos leluja lähdetään kuljettelemaan ympäri puistoa ja ne hukkuvat tai häviävät, mutta järkevä äiti huolehtii, että lainaleluja ei viedä mihin tahansa.

jotka on siis kaikille. Minusta on ajattelematonta viedä jotain ihania ja kalliita yksityisiä leluja yleisiin puistoihin, joissa ne aiheuttavat pahaa mieltä omalle ja toisten lapsille. Pienet ottavat aina toisten leluja eivätkä sitä tee pahuuttaan.



Olen joutunut monesti lähtemään 1-vuotiaan kanssa uimahallista ja puistosta kauhean itkun säestämänä, kun vauva on nähnyt jotain mielestään ihanaa, mutta sitä ei saa ollenkaan koskea. En todellakaan usko, että siinä on ollut mitään hirveän hienoa kasvatustapahtumaa, kunhan vaan harmillinen tilanne lapselle.



Noissa puistoissa olisi paljon kivampaa, jos kaikki olisivat joustavia ja suhtautuisi leppoisammin.