Miksei sossusta saa apua ruuanlaittoon, siivoamiseen ja lastenhoitoon?

normaali-ihminen joutuu tekemään sen itse. Tai ostamaan itse. Jos olet työtön, sulla ei ole rahaa ostaa, mutta on aikaa siivota itse. jos olet sairas, normaalit kotityöt on välttämätön osa kuntoutumista.

Monessa paikassa sellaiseen ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Esim. pienemmissä kunnissa ei ole ollenkaan perhetyöntekijöitä jotka tällaista palvelua voisivat antaa. Kunnan se ainoa tai kaksi sosiaalityöntekijää ovatkin sitten kovan tehtävän edessä: Miten auttaa perheitä nollabudjetilla, ilman käytettävissä olevia järkeviä avohuollon tukitoimia.



Monissa paikoissa avohuollon tukitoimia vielä on resursseja antaa, mutta ennaltaehkäisevää ja varhaisen puuttumisen työtä ei ole mahdollista tehdä koska siihen ei ole resursseja eikä kenelläkään tahtoa/kykyä lähteä tappelemaan tuulimyllyjä vastaan ja lähteä toteuttamaan yksin tässä maailmassa lain kirjaimen toteutumista. Laissahan sanotaan että apua tulee tarvittaessa saada.



Rahat ovat tiukalla, vallankin nyt kun on tullut laki siitä, että 80 vuotta täyttäneillä on subjektiivinen oikeus palvelujen tarpeen arviointiin ja tarvittavaan tukeen. Niinpä melkeinpä kaikkialla on jouduttu juuri ne lastensuojelun ja perhetyön puolen resurssit siirtämään vanhuspuolelle. Mikä on kamalaa, sillä kyllähän molemmille tulisi riittää.



Osittain asiassa on kysymys myös tietynlaisesta pärjäämisen ja itsenäisyyden eetoksesta, joka on vahvana yhteiskunnassamme. Yksilöllisyys on muotia ja yhteisöllisen avun ajatus on hieman hautautunut sen alle juuri tällä hetkellä. Niinpä tukitoimetkin ovat usein sellaiseen suuntaan ohjaavia, että mahdollisimman paljon ja pian pitää pärjätä yksin.



Tässä muutamia syitä, joita itse sosiaalialan ammattilaisena näen. Loppuun haluaisin vielä sanoa, että monissa kunnissa on nimenomaan kotiavun ja perhetyön resursseja lähdetty kasvattamaan ihan viime aikoina. On nähty, että tarvetta on ja avun vaikutus tarpeeksi varhain tarjottuna on todellakin ongelmia ennelta ehkäisevä, samoin myös kuntien rahoja säästävä.

Esim. äkillinen kuolemantapaus tai vaikkapa akuutti, vakava sairastuminen voi syöstä arjen täysin raiteiltaan. Tasa-arvon aikana on edelleen olemassa perheitä, joissa mies on käytännössä kykenemätön vastaamaan perheen käytännön töistä. Esim. mieheni on koneurakoitsija, joka osaa keittää kahvit muuta muuten on kirjaimelliseti taidoton lieden ääressä.

Eli keskustellaan, tehdään erilaisia verkostokarttoja ja sukupuita ja niin edelleen. Kartoitetaan perheen omia voimavaroja ja tuetaan henkisesti.



Minusta tämä malli ei kyllä ole tarkoituksenmukainen, sillä parempiin tuloksiin voitaisiin päästä yhdistämällä perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu. Useissa kunnissa kuitenkin kotipalvelua lapsiperheille ei ole sosiaalihuollon puolelta, ainoa tuki on perhetyö.