Miksi teit kolmannen lapsen?

eikä yhtään kaduta, että suostuin. Neljäs oli rankempi juttu, mutta ei sitä naperoa pois antaisi, rakas kuin mikä.



Kolme lasta ei minulle ollut mikään kynnys, omassa lapsuudenkodissanikin oli kolme lasta, joten tavallaan se tuntui normaalilta, ja tuttavapiirissämme on isoja lapsiperheitä paljon. Neljäs tuntui enemmältä, vaikka tosiaan pelkää iloa se pikkuinen on elämäämme tuonut.



Kolmas vauva-aika oli kyllä mahtavaa, kun väliä oli niin paljon, että tosissaan pääsi nauttimaan vauvasta.

Mies on hyvin palkattu, joten lasten elämä on myös taloudellisesti riittävän turvattu. Minusta on mielenkiintoista nähdä lasten kasvavan ja kolmen sisaruksen väliset suhteet nyt vaan ovat vaihtelevammat kuin kahden. Aikani ja mielenkiintoni riittää harrastamaan kunkin lapsen kanssa kahdestaan yhtä harrastusta per vikko ja muuten saavat harrastaa itsenäisesti kunhan kasvavat. Mies osallistuu täysillä perheen elämään myös.

Mutta ei elämä ole rankkaa, meillä esikoinen täytti just 3 ja vauvat ovat 2kk, ja itse asiassa mulla on nyt helpompaa kuin esikoisen vauva-aikana. Varmasti paljon on kiinni siitä miten itse suhtautuu arkeen.

Ja oikeastaan vasta kolmannen synnyttyä sain sen rauhan, että perheemme on nyt tässä. Ei yhtään enempää eikä vähempää.

Jos olisimme jättäneet kolmannen tekemättä, olisin luultavasti katunut sitä koko elämäni.

Itse en koe kolmilapsista perhettä suurperheeksi, mahdummehan edelleen tavalliseen autoon eikä asunnonkaan tarvitse olla mitään tavanomaista surempi.



Jos tosiaan haluat vielä yhden lapsen niin tehkää se.

Et varmasti kadu, mutta tekemättä jättämistä saatat katua.