Sain eilen tietää edesmenneestä mummostani surullisen asian

Ja äitini esikoisena oli aina tuntenut, että isänsä eli pappani olisi toivonut hänestä poikaa. Sitten poika oli kuollut poika. Pari vuotta siitä ja mummoni sai terveen lapsen, tytön. Tätini. Ja kaikki me lapsenlapset olemme tyttöjä:-)



Ap

Kylä niitä kipeitäkin musitoja voi musitella...... Kyllä mäkin joskus oman mummoni ikäviä musitoja mietin ja vaikeaa elämää.... Ihme, että jaksoi niin ihana olla kuitenkin lapsenlapsilleen ja hoitaa aktiivisesti :)

kuoli viidestä kaksi ensimmäistä lasta sairauksiin. Eli ensin syntyi a, joka kuoli pikkulapsena, sitten syntyi b joka kuoli vauvana ja sitten syntyivät vasta c,d, ja e jotka jäivät henkiin

Tai jos huomasit, niin et osannut tulkita sitä...



Ap

niin noita lapsikuolemia on todella paljon. Minunkin mummollani on kuollut 1,5v keuhkokuumeeseen ja toisen saman ikäpolven sukulaisen neljästä vauvasta vain yksi selvisi elossa. En minäkään tiennyt näistä vielä muutama vuosi sitten mitään. Mummoltani kuulin ja olin oikeasti tosi järkyttynyt kun en ollut osannut aavistaakaan tuollaisia tragedioita ihan läheisillä ihmisillä. Tuo sukupolvi vain ei puhu noista kipeistä asioistaan :(

Asioista ei ollut tapana puhua. Niistä vaiettiin, ja kipu pidettiin sisässä. Sodastakin oli vasta selvitty ja elämää rakennettiin alusta, ehkäpä ihan uudessa paikassa, ja sitten kävi tällaisia asioita. Ihan kuin yksi vastoinkäyminen ei olisi ollut tarpeeksi.

Me ollaan kyllä saatu selvitä niin helpolla loppujen lopuksi!

Ap

niin noita lapsikuolemia on todella paljon. Minunkin mummollani on kuollut 1,5v keuhkokuumeeseen ja toisen saman ikäpolven sukulaisen neljästä vauvasta vain yksi selvisi elossa. En minäkään tiennyt näistä vielä muutama vuosi sitten mitään. Mummoltani kuulin ja olin oikeasti tosi järkyttynyt kun en ollut osannut aavistaakaan tuollaisia tragedioita ihan läheisillä ihmisillä. Tuo sukupolvi vain ei puhu noista kipeistä asioistaan :(

Hymiö liittyi siihen lauseeseen, että me kaikki lapsenlapset ollaan tyttöjä!



Ap

Minäkin vasta pari vuotta sitten kuulin millaista oli ollut evakkotaipaleella. Toinen mummoistani oli Karjalan evakoita. Oli 14 vuotiaana joutunut jättämään kotinsa, joten muistikin asioista paljon.



Toinen mummoni taas on kertonut siitä millaista oli kotirintamalla odottaa tuleeko vastavihitty aviomies koskaan enää kotiin, kasvattaa samalla lasta mahassa ja tehdä myös miesten työt kotitilalla appivanhempien valvovan silmän alla. Ei käy kateeksi ei.

Minäkin vasta pari vuotta sitten kuulin millaista oli ollut evakkotaipaleella. Toinen mummoistani oli Karjalan evakoita. Oli 14 vuotiaana joutunut jättämään kotinsa, joten muistikin asioista paljon.

Toinen mummoni taas on kertonut siitä millaista oli kotirintamalla odottaa tuleeko vastavihitty aviomies koskaan enää kotiin, kasvattaa samalla lasta mahassa ja tehdä myös miesten työt kotitilalla appivanhempien valvovan silmän alla. Ei käy kateeksi ei.

Munkin mummoni, tämä josta nyt kyse, oli kahteen kertaan evakkona. Ensin talvisodan ja sitten jatkosodan aikaan. Ehtivät siinä jo välissä palata takaisin kotiinsa. Ja sen kaiken lisäksi mummoni joutui/pääsi sotalapseksi Ruotsiin. Hänelle se oli mitä ilmeisimmin raskasta, sillä hän ei kuulemma muistanut ajasta mitään. Kaksoissiskona sen sijaa muistaa paljonkin. Ilmeisesti mummo oli blokannut mielestään sen ahdistuksen pois.

Ap

kaksosia, mutta ne meni kesken 5:llä kuulla. Äidinäiti sai 4 elävää lasta vaikka sairastui eka odottaessaan verenpainetautiin ja sai munuaistulehduken ja lääkäri antoi 2 vuotta elinaikaa (mummo on nyt 80). Äidinäidilläkin meni vika lapsi kesken, en tiedä kuinka pitkälle raskaus ehti. Leskeytyi nelikymppisenä.

että isällä on ollut toinenkin isoveli. Tämä menehtyi jo vauvana :(

Viimekshän mummos hautasi sen poikavauvan!!!

saatikka jatkaa.



Ei täällä saa kuin lokaa niskaan.

tai syntyi kuolleena. Sen jälkeen hän sai kolme lasta joista yksi keskonen.



Toinen mummoni oli yksi 13-lapsisen sisarusparven kuudesta eloonjääneestä.

Justiinsa aajattelin tämän ketjun luettuani, että varmaan en kerro lapsilleni (4v ja 2v) että serkkuni teki itsarin 18vuotiaana :( Hän oli kiltti ja kunnollinen, ei ongelmia.. (siis ulospäin)



Mutta en varmaan pidä kuvaa kirjahyllyssä ja tokaise 5 vuotiaalle siinäpä serkkuni joka hyppäsi junan alle.....



Sit joksus isona kun sattuvat jossain näkemään jonkun kuvan varmaan kysyvät, että kuka tuo on...... mutta en usko, että tulee ehdointahdoin kerrottua aikaisemmin......

Kaikkea mummoni joutuikin kestämään. Tämä kuollut vauva on vain yksi kärsimys hänen elämässään.

Hän on saanut monta lasta ja lastenlasta, joita on saanut kasvattaa ja rakastaa, hän on löytänyt vierelleen kumppanin, rakentanut elämänsä tyhjästä sodan jälkeen ja onnistunut siinä selvästi kohtuullisen hyvin, hän parantui vaikeasta sairaudesta, josta monet eivät parantuneet.

Monta kärsimystä, mutta monta on ilon hetkeäkin ollut.

myöhäisiä keskenmenoja. Eikä niistä edelleenkään puhuta, joten monella ihmisellä onkin kuvitelma, että nykylääketiede selviää kaikesta, ja ettei lapsia enää juuri kuole. Todellisuudessa 500 lasta kuolee Suomessa vuosittain. Se tarkoittaa, että keskimäärin joka kunnassa kuolee yli yksi lapsi joka vuosi.



Toki totta on, että mummojen aikaan tuo oli paljon yleisempää. Silloin juuri esim. tuohon keuhkokuumeeseen kuoleminen oli ihan tavallista, nykyään keuhkokuumeesta selvitään hirmuisen paljon suuremmalla todennäköisyydellä, kun lääkkeet on kehittyneet.

Han oli huutolaislapsi karjalassa, ja myohemmin tapasi isoaitini. Heille syntyi poika, joka kuoli alle 2-vuotiaana maitorupeen. Sitten joutuivat lahtemaan evakkoon. Aija raivasi ja rakensi uuden kodin ja heille syntyi 3 tyttoa ja poika.

Isoaitini terrorisoi koko perhetta, ja aija oli ihan tossun alla, ompeli vaimonsa vaatteet, teki ruoan hoiti lapset ja lehmat, peltotyot. Isoaiti nukkui tuvan puolella ja maarasi ja komensi miten hommat on hoidettava.



Muistan kun pienena olin heilla, aija oli niin ihana!! Muistan aina hanen hymynsa ja lempean naurun... Han nukkui pois keinutuolissaan. Isoaiti eli sen jalkeen viela 16 vuotta, loppuajan vanhainkodilla, dementoituneena.